Elämää Hallanevalla

¤ Uutisia, päivityksiä...

2011-10-04T14:08:00.003+03:00

Koska tämä blogi on lähinnä pentublogina ollut, niin Hallanevan uutiset löytyvät jatkossa täältä.

¤ Hyviä uutisia/ Good news

2011-03-08T21:43:00.003+02:00

Olimme viikonloppuna Lapissa vuotuisessa poropaimennustapahtumassa ja sunnuntaina poropaimennustestattiin Hallanevan Ällistä kaksi: Lumijäkkärä ja Lapinsirkku.

Kumpikin juniori läpäisi testin, vaikka erityisen hohdokkaita esityksiä ei nähty. Varsinkin Rhoon (Lumijäkkärä) vaisuus aidassa oli yllättävää - näinhän sen viime vuonna testien ulkopuolella paimentavan innolla ja taidolla porosia.

Piru (Lapinsirkku) kunnostautui todella hyvin aggressiivisen poron painostamisessa ja käsittelyssä, mutta muuten neito ei hirveästi innostunut. Kuitenkin kumpikin junnu on isänsä ja emänsä taipumuksia sen verran perinyt, että sitä oli testissä nähtävissä hyväksytyn suorituksen verran :) .

¤ Lauma hajallaan

2011-01-25T22:59:00.002+02:00

Jankan leikkaus 24.1 aiheutti lauman väliaikaisen hajauttamisen pitkin ja poikin. Taatakseni matriarkalle toipumisrauhan piti Junnu-Julmu ja Pentu-Pikku ehdottomasti saada jonnekin hoitoon.

Pikku lähti Hankasalmelle suurehkon perheen kolmanneksi koiraksi sunnuntaina, ja Julmu lähti kahden aikuisen ihmisen ja kahden aikuisen koiran perheeseen kolmanneksi koiraksi maanantaina.

Kummallakin tytöllä menee kuulumisten perusteella tahoillaa hyvin :)

Jankalta siis poistettiin nyt ne alvariinsa tukkeutuvat anaalit. Ja hyvä niin: leikkauksessa selvisi, että toinen rauhanen oli aivan mitätön kooltaan. Kyseessä ei ollut toistuvien tulehdusten aiheuttama arpeutuminen. Rauhanen vaan on jostain syystä jäänyt aivan olemattoman kokoiseksi. Joten ei siis ihme, että kun se alkoi tukkeutua, niin tukos tuli täydellisenä yllätyksenä ja hetkessä. Ja minikoosta johtuen tulehdus-tukoskierre olisi varmaankin jatkunut ja jatkunut. Joten päätös oli siis oikea.

Eilisen päivän ja viime yön Janka oli todella kipeän oloinen. Tänään on ollut jo parempi päivä - ollaan nukuttu koko jäljelläoleva porukka iltapäivä 16:een asti univelkoja pois. Kun särkylääkkeestä alkaa olla 6-7 tuntia (eli seuraava annos lähestyy), alkaa Janka piipata ja olla levoton, eli kipuja selkeästi on.

Mutta lääkkeen vaikutuksen aikaan se on ihmeen rauhallinen ollut jo tänään. Ruoka maistuu, ja pissalla ja kakallakin käynti onnistuu. Juomaan Janka ei osaa mennä kauluri päässä, mutta olen sitten aterioihin laittanut reilummin nestettä - pysyypä ulostekin pehmeämpänä.

Haava on toistaiseksi tosi siisti, ei eritä eikä vuoda verta. Muutaman kerran/vrk sitä suihkuttelen viileällä vedellä, ja kuivaan varovasti. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää haava-alueella, ja antibioottokuurihan alkoi jo ennen leikkausta, ja jatkuu nyt 10 vrk leikkauksen jälkeen.

Perjantaina palaa Julmu kotiin, lauantaina Pikku. Toivottavasti Matriarkan toipuminen jatkuu hyvällä mallilla tästä eteen päin :) .

¤ Pikku harrastaa :)

2011-01-15T16:04:00.004+02:00

Kuva: Mutkat

Arkitottelevaisuuden ja käytöksen treenaamisen vastapainoksi otin Pikun eilen ensimmäisiin hakutreeneihin mukaan. Kyseessä on Joensuun seudulla pyörivä vapaamuotoinen treeniporukka (jo vuosia on ollut Hukka-ryhmä koossa erilaisilla kokoonpanoilla).

Pikku oli juuri niin reipas ja taitava, kuin oletinkin sen perusteella, mitä tyttöön olen syntymästä saakka tutustunut. Oli vielä pimeä metsä ja 80% ihmisistä Pikulle entuudestaan vieraita - ja tutuistakin vain toinen oli Pikulle maalimiehenä mukana.

Makkararinki meni hienosti, nimeltä kutsuvien ihmisten luokse oli kiva mennä - ja siitähän sai vielä namiakin. Täydellistä. Makkarajono, kun ihmiset oli siroteltu metsän laitaan hajalleen, eikä kukaan enää kutsunutkaa, aiheutti enemmän päänvaivaa Pikulle. Hienosti Pikku ihmiset bongasi - puupinon takana olleen se missasi menomatkalla, kuten kyllä minäkin ;) .

Joillekin Pikku alkuun häntä tanassa pöhki ja haukuskeli, että mitäs siellä pimeässä oikein hissuksiin kyykitään, häh, keitä sitä ollaan, ja millä asialla? Mutta pienellä omalla esimerkillä ja kehuilla Pikku pääsi nopeasti mörköilyn ylitse, ja rohkeasti meni hakemaan tarjolla olleet herkut. Joitakin maalimiehiä sitten vähän piti koettaa pussaillakin siinä namien päälle.

Minusta on enemmän kuin normaalia, että (tuonikäinen pikkupentu) vähän alkuun pöhisee ja on varovainen, kun metsässä on hiljaa outoja ihmisiä ripoteltuna. Pääasia oli, että pienellä avulla Pikku pääsi siitä yli ja eteenpäin, ja että järkevä toiminta jatkui reippaasti. Ja kun ihmisten luo ja lähelle pääsi, niin varsinkaan sitten ei ollut enää huolen häivää, vaan häntä vipsutti iloisesti ja ihmiset olivat ihania.

Reipas tyllerö, vaikka itse sanonkin ;) . Tässä kolmen aikuisen koiran kanssa eläessä, ja minun melko jämäkässä ja johdonmukaisessa ohjauksessa Pikku on aika helppokin pentu. Lisäksi se vaatii - kuten lapinporokoira aina - paljon liikuntaa ja lisäksi sitä päänvaivaakin, eli älyllistä aktivointia. Mikään remmilenkkeily ei näille nassikoille enää luovutusiässä riitä, tai sitä on ainakin oltava ihan hitosti tarjolla sitten. Omien kanssa - ja nyt Pikun kanssa myös - olen pienestä asti ulkoiluttanut koiria paljon vapaana (mieluiten päivittäin) ja remmissä sitten (kaupunki)kävelyt päälle.

Ymmärrän kyllä jollain lailla, mistä asioista ja miksi (kissan kanssa ja kenties muutenkin) on tullut ongelmia Pikun ottaneilla ihmisillä, mutta hankala koira tuo ei missään tapauksessa ole. Ja mukavammaksi vain muuttuu koko ajan, kun oppii yleisiä käytöstapoja ja miten maailmassa kuuluu olla.

Maalaisjärkeä ja reippautta (otteissa ja asenteissa) omistajaltaan tuo vaatii - mutta tiukan emännän kuoren alla Pikussa on ihan selvää nöyryyttäkin ihmistä kohtaan. Eikä sitä todellakaan ole tarvinnut siihen hakata ;) . Se on riittänyt, että vaaditut asiat olen vienyt loppuun saakka. Esim. ulkona rallatteluun ja luoksetulemattomuuteen yksinkertaiseksi lääkkeeksi tuli Sirnan perintöä oleva jarruliina. Nyt voin huoletta opettaa Pikkua olemaan irti pihassa ja maastossa, kun luoksetulon puolesta ei tarvitse panikoida, vaan tarvittaessa sen voi tehdä sitten liinasta auttamalla. Ja samalla tulee sitä liikuntaakin pennulle, kun saa hulmuta edelleen vapaana paljon.

Turhan räksytys oli Pikulla melkoista minulle palatessaan, kuten myös ihmisten käsin pureminen, mutta ne on nyt saatu jäämään pois. Ihmisten pureminen missään muodossa ei meillä ole keltään koiralta sallittua, siihen on aina puututtu välittömästi ja riittävällä napakkuudella (koirasta riippuen aina mikä on riittävän jämäkkää) . Meillä myöskään ei haukkumalla saa tahtoaan perille, eikä ruuan tulokaan nopeudu riehaamalla. Ja sellaisen väyväyväy-haukun laitan poikki nopeasti. Leikkiessä ja ulkona saa toki haukkua - ääni on kuitenkin lapinporokoiran työväline, eikä sen käyttöä kokonaan ole kohtuullista karsia. Mutta sellainen ajanvietehaukku ja komentelu on meillä ollut aina kielletty, ja hienosti Pikkukin on sen oivaltanut.

Ja sitten rajojen lisänä tärkeänä toki palkka ja kehut kaikista hienosti menneistä asioista!!!

Eihän pennun eikä aikuisen koiran tule luulla, että "EI" on sen kutsumanimi.. Pikkua hyvin harvoin joudun kieltämään, enkä "ei" sanaa aktiivisesti ole sille opettanutkaan. Joku "a-a" äänne napakasti, millä saan kielletyn toiminnan katkeamaan, ja sitten kehut, kun ei-toivottu tekeminen loppuu. Tai jos pennulla menee ns. kuppi nurin, ja esim. joku leikki menee toisen koiran ihan vaan päättömäksi touhuksi, niin eleetön poishaku tilanteesta, ja sylissä aloillaan rauhallisesti pitäminen niin kauan, että pentu rauhoittuu, on ollut todella toimiva tälle(kin) neidille. Näillä eväillä on tähän saakka menty meillä - aiempien koirien kanssa, ja samat näyttävät toimivan Pikkuunkin hyvin.

Hakutreenien lisäksi ollaan pariin kertaan käyty kaupunkikävelyillä ilman lauman isoja koiria, ja käytiinpä Pulmunkin lapsuudenkodissa kylässä eräänä päivänä. Vaikka parin Tampereen "kokeiluviikon" aikana Pikku varmasti kaupunkielämään ja ilman lauman turvaa liikkumiseen saikin hyvää harjoitusta, niin eipä tule itsekään metsityttyä liikaa, kun lähtee pennulle esittelemään maailmaa ;) .

¤ H. Joensuun Elliltä puuttuu yhä koti

2011-01-10T22:42:00.003+02:00

Tässäpä tuore kuva "Pikusta", joka siis edelleen on omaa kotiansa vailla.
http://www.hallanevan.fi lisää neidistä ja vanhemmista (kuvineen) myös.

"Pikku" on edelleen varsin rohkea ja reipas, ei mikään pehmein pentu, jonka olen tavannut. Käpälätkin kantavat itsenäistä mieltä sen verran, että vapaana ulkoiltaessa olen alkanut pitää tytöllä 5 metristä liinaa perässä. Eipä sitten tarvitse neuvotella niistä luoksetuloista, ja pystyy pentua kuitenkin opettamaan olemaan irti ja myös tulemaan luokse kutsusta. Milläpä sitä vapaanaoloa opettaa, ellei irtipitämällä :) .

Virtaa ja aktiivisuutta Pikussa riittää päivät pitkät, ja päivisin se ei kovin pitkiä unia enää nuku. Mutta kun tekemistä ja ihan fyysistäkin väsytystä on tarpeeksi, on Pikku mukava ja kuulollaoleva pentu. Yönsä se - aktiivisten päivien vastapainoksi - nukkuu hyvin, ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Joitakin pissoja tulee sisälle, mutta nekin paperille. Pikku myös varsin selkeästi pyytää jo ulos, varsinkin kakkahädän tullessa.

Pikku ehti parin Tampereen viikkonsa aikana jo tutustua moniin eriasioihin ja kaupungin hälinään. Täällä maalla olemme jatkaneet erilaisten ihmisten tapaamista, ja turvallisten, terveiden aikuisten koirien myöskin. Peruskoulutus tapahtuu tässä arkielämän lomassa: haukkumisella ei saa haluamaansa, ruokaa odotetaan istuen ja otetaan katsekontaktia, luokse tullaan kun huudellaan, pöytiä/tiskipöytiä vasten ei nousta "ratsaamaan" eikä kerjäämään, jne.

Tänään Pikku sai ensimmäisen rokotuksensa, ja terveystarkastuksessa ei edelleenkään ollut huomauttamista. Fyysinen kunto, paino, sydän, keuhkot jne. olivat paikallaan ja toiminnassa. Ainoastaan pieni napatyrä edelleen massussa mollottaa, mutta lääkäri edelleen epäili, ettei se tule mitään leikkaamista vaatimaan, vaan kovettuu ensimmäisen elinvuoden aikana pieneksi "rasvanapiksi".

¤ Jouluylläripylläri/ Xmas surprise..

2011-01-01T19:47:00.002+02:00

H. Joensuun Elli,
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI56702/10&R=284
palasi joulupäivänä laumaamme. Syynä ongelmat uuden lauman kokoonpanossa ja sen toiminnassa (tai toimimattomuudessa siis).

"Pikku" on ahne ja innokas leikkijä, lapinporkoiranpennuksikin varsin aktiivinen ja energinen, joten siinä on harrastuskoirapotentiaalia. Melkoisen kiihkeäkin se on, mutta esimerkiksi agilityssä näkisin sen vain plussana. Tokossa moinen saattaa olla isompi haaste - toisaalta jos kiihkeyden saa ohjattua tekemiseen, saa suorituksiin näyttävyyttä ja vauhtia. Periaatteessa Pikkua voin harkita myyväni kotikoiraksikin, mutta silloin sille täytyy olla tarjolla ulkoilua, retkeilyä ja aktiviteetteja riittävästi siinä kotosalla. Lapinporokoirissakin on sen verran paljon paremmin koitikoiriksi suoraan soveltuvai persoonia, että mielellään näkisin Pikun päätyvän harrastaviin käsiin seuraavaksi.

Pikku oli sijoituskoirani, mutta sille on ilmestynyt nyt jonkinasteinen napatyrä. Se tuskin tulee vaatimaan leikkausta (eli ei myöskään haittaa koiraa), mutta näillä näkymin etsin Pikulle ihan omaa kotia. Toivon mukaan velipoika Riki jatkaa sukuaan Suomessa sitten aikanaan, ettei ihan lopahda tämä Inkin ja Urhon perimä tähän sukupolveen, kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.

Parikin koiriensa kanssa harrastavaa ihmistä, joiden taitoja ja koirasilmää arvostan, ehti joulun aikaan Pikun tavata ja "arvioida" sitä siinä samalla. Potentiaalisena harrastuskoirana hekin Pikkua pitivät.

Kunhan Pikusta saan tuoreita (hyviä) kuvia, niin niitä luvassa. Kyseessä siis kuitenkin pentueen "Mörssäri Justiina", musta-valkoinen tyttönen, josta pikkupentukuvia tuolla blogissa aiemmin.

****

Elli (or Pikku as I call her) came back to me 25.12. There has been problems in her new home, with cat of the family.

I hope Pikku will find new, permanent, home soon. She's very promising puppy for hobbies (for example agility), so hopefully she'll find her place in this world soon. Until then Pikku will live with us, in Joensuu.

¤ Hyviä uutisia joka suunnalta/ Good news from everywhere

2010-12-05T19:25:00.004+02:00

Riki-Riksuttimella menee kivasti kuulumisten perusteella uudessa kodissa. Mitä nyt pikkujuntin käytös ärsyttää perheen arvokasta muorikoira-Kiiraa. Mutta sehän kuuluu asiaan - nuoriso on maailman sivu ärsyttänyt vanhempia sukupolvia käytöksellään ;)

Lihkkukin on päässyt Köpiksessä hotlassa vietetyn yön jälkeen kotiinsa tänään iltapäivällä. Pitkä ja rankka reissu on mennyt kokonaisuudessa hyvin - omistaja on se, joka kuulosti mailissa vähintääkin uupuneelta yli 3 vuorokauden edstakaisin reissaamisen jälkeen.

Rane-Rauskis pitää Inkiä ja Hanskia ja Jereä (ja Nooaa, joka ei onneksi kovin metelistä ja elämästä kuulema välitä :) kovaäänisessä komennossa Keravalta tulleiden päivitysten mukaan, ja oikeaan tulevaan kotiinsa Tampereelle sitä jo kovin odotellaan saapuvaksi (laskettuaika on keskiviikkona;).

Ja meidänkin porukka pääsi selvisi tänään 6 tunnin ajomatkasta eheänä kotiin. Janka odotti ihmeen hyvävointisena kotosalla, kiupukynnys rouvalla on kyllä melkoinen :O Eilen (aika monetta kertaa jo) sille paukahti päälle anaalifisteli, joka lääkärin toimesta avattiin ja tyhjennettiin. Kunhan tämä tulehdus saadaan kunnialla hoidettua, on vuorossa anaalirauhasten poistoleikkaus. Neljä fistelöitymiseen asti johtanutta tukkeutumista vähän yli vuoden aikana on liikaa. Leikkauskin on ikävä ja kivulias ja siinä on riskinsä, mutta nyt kallistui tämän kerran "ansiosta" vaaka silti operaation puolelle.

***

Riki is doing fine at his new home.

And Lihkku has survived also about her long way to home. One night in Copenhagen - wow.

Rauni is being bossy at Kerava with her mom. On Wednesday she'll move to Tampere.

Sirna, Pulmu and I survived for our 6 hours driving home. Last 150 kilometres there was a snowstorm, but here we are.

Janka is suprisingly well being at the moment. What a relief.

For Lihkku I also wish happy, long life and healthy days. It was nice to know you, littleone :)

¤ Hyvää elämää/ Have a good life

2010-12-04T17:09:00.004+02:00

Perjantaina käytiin eläinlääkärin tarkissa, ja kaikki pennut olivat kelpoja, Rikillä kiveksetkin olivat paikoillaan.

Riki jatkoikin siitä suoraan uuteen kotiinsa Joensuuhun.

Lihkkun hakija saapui perjantaina Belgiasta, ja lauantaiaamuna lähdettiin ajelemaan koko porukka kohti Uuttamaata. Rauni ja Inki jäivät Inksun kotiin Keravalle, ja Lihkku jatkoi omistajansa kanssa lentokentälle ja kohti Brysseliä.

Kun perjantaina alkoi lähtöhässäkät, niin tukka putkella ja vailla liikoja nukkumisia olen saanut tänne asti painattaa, bonuksena Janka vielä sairastui ennen lähtöä yöllä, ja sen lääkäri ja hoito piti järjestää ennen "etelän matkaa".

Tällä hetkellä olo on lähinnä vain väsynyt, ja jännittynyt. Lihkkun matkaan näyttää tulevan mutkia koneenvaihdon yhteydessä Kööpenhaminassa - lakko sotki ja sotkee suunnitelmia minkä ehtii. Kaiken piti olla jo ok, mutta Hki-Köpis lento oli viime tietämän mukaan niin myöhässä, että jatkoyhteys jää saavuttamatta :( Viimeisimpiä uutisia en ole kuullut.

"On edessäsi haasteet erilaiset,
toimet uudet toisenlaiset.
Mielelläni sinut luonamme pitäisin,
mutta myös iloisena pois luovutan.
Kiitos kaikesta mitä meille annoit,
iloa, hupia, hauskuutta toit.
Onnea elämäsi poluille,
tulevaisuuden varalle!"

Kaikkea hyvää J-pennuille elämän poluille, tassutelkaa varovasti ja jättäkää jälkenne moniin sydämiin. Kiitos, kun kävitte meidänkin lauman elämässä kääntymässä :).

Lihkku, Rauni ja Riki - kaikkea hyvää.

Inkille kiitos hyvästä emona olosta, pennut oli kyllä aina viimeisen päälle hoidettu ja ruokittu, puhtaita ja kiiltäviä.

Hanskille ja Jerelle iso kiitos Inkin lainasta, nauttikaahan kun saitte laumanne vihdoin taas kokoon!!

¤ 7 viikkoiset/ 7 weeks

2010-12-02T21:02:00.003+02:00

Taitaa olla viimeinen ilta koko porukalla koolla - tässä muutama kuva ilta-ateriasta. Kylläpä on tänään ollut haikea olo moneen otteeseen. "Lähtö yllätti kasvattajan - taas!" Mihin ihmeeseen se aika taas meni, varsinkin tämä viimeinen viikko on kadonnut jonnekin! On ollut paperihommien tekoa, lentolakon aiheuttamaa selvitystyötä ja pennutkin jo aika pitkiä aikoja jaksavat valvoa ja riehata. Ja niin se vain jonnekin aika kului. Huomenna iltapäivällä olisi terveystarkki penskoilla, ja sitten ovat ihan valmiita maailmalle.

Lihkku kävi tänään jä ennakkotsekkauksessa, ettei huomenna ole odotettavissa isompi yllätyksiä. Alaluomessa neidillä on sitkeä näärännäppy (tukkeutunut talirauhanen), ja siihen saatiin silmätipat viikon ajaksi. Ei kuitenkaan estä matkustamista, eikä ole mitään tarttuvaa. Sydänkin etukäteiskuunneltiin terveeksi jo tänään neidiltä :)

****

Last evening they all are together, time has gone so fast. Feels little bit sad and blue.. How these babies could be ready for the world. They just borned ;)

Pulmullekin maistuis penturuoka. Pulmu could also be a puppy if it means extra-food :D

¤ Melkein 7 viikkoiset/ 6 weeks 6 days

2010-12-01T15:36:00.006+02:00

Taitaapi olla viimeiset posekuvat, mitä ehdin koko porukasta ottaa enää :) Aika on mennyt vallan hurjaa vauhtia taas, huomenna on nassikoilla 7 viikkoa ikää. Perjantaina on kaikille vielä lääkärin tarkastus, ja jos ei siinä mitään piilevää kenestäkään löydy, niin sitten onkin maailma avoinna tassuteltavaksi.

Jääkärin Voitto:

Joensuun Elli:

Jonkun Unelma:

¤ Yksi vielä/ one more

2010-11-27T23:16:00.002+02:00

Pistetään latautumaan vielä yksi video lauantailta.

¤ Vielä viedo(ita)/ another video(s)

2010-11-27T22:07:00.003+02:00

¤ Video 27.11

2010-11-27T21:31:00.002+02:00

Tältä illalta vähän säpinätä :D Janksinen katselee soffalta, että mitä ihmettä nuo riehuu ja hilluu. Lihkku (Unelma) on Pulmiksen kimpussa lattialla. Huone oli niin hämärä, että piti muokata mustavalkoinen elokuva, että edes jotain saisi tolkkua. Onneksi pennut on sen verran erilaisia keskenään, että erottaa :)

***

Here is some action. There is Janka on the sofa, Pulmu is on the floor with Lihkku. I had to made this black-and-white cause it was so dark. But pups have so different colours, so it's possible to recognize them without colors anyway.

¤ Söpöjä? /Are we cute or what?

2010-11-27T21:29:00.001+02:00

¤ Pentutesti/ "Puppytest"

2010-11-25T11:47:00.003+02:00

Eilen ystäväni kävi tekemässä kolmikolle epävirallisen pentutestin. No, ainahan pentujen testaaminen on hyvin epävirallista ;) Mitään yllätyksiä ei oikeastaan tullut, pentuja on tässä kuitenkin saanut seurata jo tovin aikaa. Ehkä hieman yllätti se, että Unelma ei ollutkaan porukan kovin leikkijä tuossa tilanteessa - uteliaisuus ja kiire tutkia kaikki mahdolliset paikat vieraassa huoneessa vei voiton leikiltä. Normaalisti Unelma on ehdottomasti porukan kovin leikkijä.

Aikanaan voidaan käydä kunkin puksin tulokset sitten asianosaisten kanssa tarkemmin läpi, nyt oikeastaan taidan laittaa vain kunkin "lisäkommentin" kehiin.

*Riki (Jääkärin Voitto): Heräsi kesken unien testattavaksi. Suhtautuu ihmisiin luottavaisesti.

Rikiliini oli kyllä ihan tiittööt, kun sen kävin hakemassa testivuoroon - ja Rikin tavanneet tietävät, että silloin kun Rikiä nukuttaa, niin Riki kyllä nukkuu sitkeästi :D Mutta oli se virkistynyt kuitenkin siinä testin kuluessa niin, että hyvin itsensä näköinen tuloskin oli: perusreipas pentu, joka ei mene suuna päänä tilanteisiin, mutta ei myöskään vetäydy syrjään. Esim. peltipurkin räminää oli aluksi Riki ihmetellyt ja mietiskellyt, mutta mennyt lopulta nuuskimaan purkkia. Riki alistuu ihmisen käsittelyyn vapaaehtoisesti ja luottavaisesti ja mielellään, ja se oli näkynyt testauksessakin.

*Lihkku (Jonkun Unelma): Utelias, tutkiva, nopealiikkeinen.

Lihkku on porukan rohkelikko, olematta ihan mahdoton rämäpää kuitenkaan, ja se oli näkynyt testissä myös. Unelma oli ottanut uuden tilan nopeasti ja kiinnostuneena haltuunsa häntä pystyssä, eikä leikkiminenkään ollut kiinnostanut kaiken kiehtovan takia. Räminäpurkki oli aiheuttanut vain sen purkin päällekäymisen, ei minkäänlaista väistöliikettä. Jotenkin niiiin Lihkkun tyyliseltä kuulostaa :D .

*Rauni (Joensuun Elli): Leikkisä, tuli helposti ihmisen luokse.

(Epävirallisesti pöytäkirjan ulkopuolelta: sillä on porukasta eniten ääntä - ei yllättänyt kasvattajaa sekään;)

Ranulin tilanne oli pennuista hankalin, koska se joutui testiin ensimmäisenä - huoneessa ei siis ollut yhtään sisarusten tuoksuja vielä tukena. Rauni kuitenkin meni häntä pystyssä terhakkana huoneeseen, ja oli tuossa testitilanteessa ollut porukan paras leikkijä. Ja ääntä oli lähtenyt, kuten Ranulista tuppaa lähtemään.. Kovin oli ollut kontaktinhakuinen ihmistä kohtaan.

----

Pentutesti on hauska, yksi erilainen kokemus pennuille, ja on mielenkiintoista kuulla, miltä kukakin näyttää vieraassa ympäristössä, pennuille aivan vieraan ihmisen silmin. Sirnan pentueessa hajonta oli paljon suurempi - ja umpiväsyneet Pipa ja Siiri saivat silloin kovin laimeat tulokset todelliseen persoonaansa nähden. Mutta mielenkiintoista kuultavaa se silti oli. Tällä kerralla oli jälleen hyvin erilaisia luonteita pentueessa, mutta kukaan ei yllättänyt testissä. Varsinkin testaajan suullisesta, tarkemmasta, kuvauksesta tunnistinkin hyvinkin nämä muskettisoturit :)

¤ Mukavia uutisia/ Happy news

2010-11-21T23:55:00.002+02:00

Kaikilla pennuilla on nyt koti odottamassa parin viikon päässä häämöttävää luovutusikää :) Tuntuu, samoin kuin Sirnan pentusten kohdalla, että jokaiselle on juuri oikea paikka löytynyt. Pennut ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niin ovat tulevat koditkin.

***

Every puppy has got home :) Girls have had homes for a long time ago, but now also "Voitto" found his place. That's nice - it feels they all had just right homes for them and their personality. They all are very different kind puppies - and so are their families :)

¤ Wow :)

2010-11-20T10:53:00.002+02:00

Olipas nopeaa toimintaa Suomen Kennelliitossa :)

Here they are officially :)

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=HALLANEVAN&R=284

¤ 5 viikkoa/ 5 weeks

2010-11-19T18:29:00.002+02:00

Joitakin kuvia eiliseltä, kun pennut täyttivät 5 viikkoa ja saivat sirusensa. Kuvat on ottanut Urho-isän kasvattaja, Kirsti Hassinen.

***

Few photos from yesterday. Copyright Kirsti Hassinen.

Jääkärin Voitto:

Jonkun Unelma:

Unelma:

Joensuun Elli(t):

Elli:

¤ Tunnistusmerkintä/ Identification

2010-11-18T21:53:00.002+02:00

Tänään Pikut sai mikrosirut. Voi miten jokainen oli reipas. Ensimmäisen pentueen sirutuksesta jäi vähän traumoja kasvattajalle, kun 3/5 huusi ja rimpuili, kuin olisi elävältä tapettu. Tällä kertaa istuin suosiolla alas pentu sylissä, kun viimeksi unohtui hengittääkin kaikessa kiireessä, ja alkoi oikeasti silmissä mustua. Ja huom. Minähän siis olen hoitaja ammatiltani :D :D

Vaan nämä Nuppuset olivat ihan hiljaa ja inahtamatta. Ihan olisi voitu vaikka useampi siru laittaa niin, ettei minuakaan olisi alkanut huimata.

Illan päätteeksi oli vielä matokuurin aika. Urho-isän kasvattaja oli sirutusreissulla turistina, saa nähdä myöhemmin, onnistuiko nassikoista mikään Kirstin ottama kuva. Kiitos Tarja ja Kirsti, oli mukava nähdä - ja toki myös esitellä tuo kolmikko :) .

***

Today pups got microchips. Everybody was SO brave. No screaming, no protest. I had bad memories, cause my last litter fought against chips. 3/5 were screaming and struggling like some devils. I almost passed out, cause I forgot to breathe while I was holdig these little creatures :D And the funniest part is, that I've been working as a practical nurse (with people) over a 10 years :D (and never passed out, not once)

And in the evening there was time for anthelmintic also. So there has been busy day for me, but also for the pups. Urho's breeder also met these puppies today. We'll see, if she manage to have any photos of these gremlins :)

¤ Hyvää isänpäivää Urho :)

2010-11-14T16:50:00.003+02:00

Jokunen kuva pölleröistä vielä isänpäivän kunniaksi. Veli sai kunnian olla apukäsinä, vaan melkoisen epätoivoistahan tuo näiden kuvaaminen silti meinasi olla :D

Voitto-poika:

Elli ja Unelma:

Kaikki kolme/all pups:

This is sooooooooo boring :D

EVVK/we could not care less...

¤ Pulmu ja pennut, osa3/ Pulmu and pups, part 3

2010-11-14T15:19:00.002+02:00

¤ Pulmu ja pennut, osa 2/ Pulmu and pups, part 2

2010-11-14T13:16:00.003+02:00

¤ Leikkitäti Pulmu/ Pulmu and pups

2010-11-14T12:27:00.002+02:00

¤ Vielä jotain.. / and more....

2010-11-14T00:08:00.003+02:00

Jokunen kuva vielä, kun nyt päivittämisen vauhtiin pääsin :D Sää oli pilvinen, eikä salama kamerassa suostunut yhteistyöhön, mutta tässäpä puksit ulkoilee lauantaina.

Weather was cloudy, but here the pups are outside on Saturday.

Girls:

Somebody has quite personal looks :D

Voitto and Inki:

All pups, Janka behind:

Too high steps:

¤ 4. ja viimeinen klippi/ 4th and last :)

2010-11-13T23:18:00.003+02:00

Jääkäripoika on vähän varhaiskypsä..... :D

¤ Kolmas video/ 3rd video

2010-11-13T22:08:00.002+02:00

Girls girls girls...

¤ Jipii!!

2010-11-13T17:31:00.003+02:00

Koko päivän urakoimisen jälkeen Blogspot vihdoin pelitti sen verran, että yksi video postattu, jei... Ei ollutkaan pelkästään mun netissä vika. Kokeillaas, saanko ennen huomista seuraavan esille..

Blogspot was more or less "down" today, so it was not just my modem. Let's see, if I'll manage to put another video now..

Ps. After 5 hours and the video can't be seen... Phiuh... Have to try again >:(

Voitto can be tough guy :D

¤ .....

2010-11-13T10:51:00.004+02:00

No niin, onnistuisko tänään.. Äsken ei ainakaan mennyt edes teksti blogiin, tuli joku "yleinen virhe" ilmoitus.

Well, let's see, how's this going to work today..

Ensin tällä videolla Nalle Puhista tappelee Voitto ja Unelma, Elli/Rauni nujaa äitinsä kanssa taustalla. Sitten velipoika ryntää myös äitinsä ja siskon kimppuun (ja saa osansa äidin peuhuttamisesta:) ja sitten siihen kirmaa Unelmakin joukkoon. Ja tuokio päättyy, kuten ne niin usein yhä päättyvät ;)

First there are Voitte and Unelma playing with Winnie the Pooh, Elli is with Inki. Then Voitto runs to mom, and after awhile Unelma also.

¤ Video(ita)/ Video(s) 12.11.

2010-11-12T22:23:00.003+02:00

Jos yksi kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, niin paljonko liikkuva kuva kertookaan :)

Seuraava video seuraavassa postauksessa/ another video in new message - my modem is sooooo slow, so I'll load them one by one.

Pakko antaa periksi :( Kello on nyt 01 yöllä, ja ennen klo 23:a aloin tuota kälyistä 11 sekunnin pätkää tunkea eetteriin. Nyt on pakko mennä nukkumaan, ja kokeilla joskus toiste paremmalla onnella. Oli kyllä ihan ennätyssurkea nopeus nyt netissä >:(

Sorry!! I had to give up! I've been trying over 2 hours (it's 01 in the middle of the night) and this 11 seconds is not ready :/ I'll have to try another time.

¤ Vertailun vuoksi...

2010-11-12T18:08:00.002+02:00

Pitää kohta kirjoitella tarkempia kuulumisia, ja katsoa saisiko jotain kuvaakin kehiin kolmikosta. Mutta alkuun taas kasvuvertailua. Kiinteää ruokaa on harjoiteltu nyt reilu viikko jauhelihalla ja eilen otettiin ohjelmaan muutaman kerran päivässä jauheliha - liotettu pentunappula - mössö. Elli/Rauni tajusi homman idean heti, se seisoo tanakasti lautasen äärellä, ja syö ja syö.. :D Unelmaa ja Voitto pitää vielä vähän syötellä ja perehdyttää uuteen makumaailmaan.

Kasvukäyrästäkin sen huomaa, kelle maistuu ruoka - aina ;)

¤ Tein itte

2010-11-07T17:19:00.003+02:00

No nih, tulipahan liian monen vuoden tauon jälkeen päivitettyä pikaisesti se, miten Excelistä saadaan käyrästöä ulos :D

¤ Video x2, 6.11.2010

2010-11-06T14:56:00.003+02:00

Vähän väsynyttä sakkia leikkimässä, heti tämän jälkeen menivät unille. Valheellisen hiljaista myös, kyllä ääntä alkaa oikeasti jo irrota :)

***

These videos won't tell the truth :D Puppies are very tired, they fell a sleep right after taking these. And they are here veeeery quiet also.. Usually they use their voice already.

¤ Nimet ja persoonat

2010-11-05T19:47:00.002+02:00

Kolmen viikon kunniaksi nimet on nyt koossa. Oli niin monta liikkuvaa osaa, että meni pähkimiseksi, vaikkei ole kuin kolme pentusta. Mutta hauskaahan tuo oli :) . Ja nimet kelpaavat Inkin kotiväellekin, hyvä niin. Osin kyllä yhdessä pähkittiinkin näitä.

Tytöt ovat Joensuun Elli ja Jonkun Unelma, pojasta tulee Jääkärin Voitto.

Elli saneli koko nimeämissysteemin, se on ollut sattuneista syistä selvillä jo pitkään se nimi. Ja sitten halusin muillekin antaa samalla tyylillä nimen. Eli J:llä alkava nimi, muotoon genetiivi + perään vanhanaikainen etunimi. Ja Unelman keksimisen jälkeen sitten vielä monimerkityksellinen etunimi vielä oli toiveissa pojallekin. Elli nyt on Elli vaan.

JA SITTEN vielä, että voisikos ne olla J-alkuisia paikkoja ne loputkin, kun kerran Joensuusta aloitettiin. Meni vallan pilkun viilaamiseksi koko homma :D :D

GT-kartta (josta Hallanevankin aikanaan napattiin kaverini bongaamana, by the way) pelasti. Sieltä löytyi plaraamisen jälkeen paikka Jonku. Jääkäriä olin ajatellut pojalle alusta asti, koska se on itselleni merkityksellinen sana monella tavalla. Kun sitten Jääkäri löytyy kartaltakin, niin tadaa, siinähän ne on. Jonku taipuisi oikeasti Jongun, kaiketikin, vaikka nimien taivutus varsinkin etunimissä onkin vähän hämärä alue ollut itselle. Mutta niin tai näin, niin olihan presidenttimme Rytikin -> Rytin, joten ei tässä huonossa seurassa olla virheellisen taivutuksen kanssa ;)

Ja, faktoista tarkoille... Oikeasti Joensuun Elli ei liity Joensuun kaupunkiin. Vaan Juuan kuntaan, Joensuun kylään. Wikipedian lyhyt tietoisku asiasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Joensuun_Elli Mutta kun se nyt on ajatuksellisesti sopiva nimi, kun vasta olen palannut Joensuuhun, ja niin edelleen, niin antaapa mennä taiteilijan vapauteen vedoten nämä pienet oikomiset....

Joensuun Ellistä tulee sijoitustyttöni, ja tänään ilmoitin tuleville haltijoille, kumpi on kumpi. Minulla on jo pitkään ollut melko selkeä olo, kumpi tytöistä on Elli. Halusin kuitenkin katsoa, muuttuuko mieli, kun tyypit lähtevät liikkeelle ja alkavat touhuta. Ei muuttunut, päinvastoin. Kranssi siis muuttaa Tampereelle sijokikseni.

Mustempi typy on siis Jonkun Unelma, ja Maukka on Voitto :) .

¤ 3 viikkoa/ 3 weeks

2010-11-03T10:20:00.001+02:00

¤ Tytöt ja hampaat 2.11/ Girls and teeth 2.11

2010-11-02T23:18:00.003+02:00

Meillä on ensimmäiset hampaat esissä :O Pikku-Vampyyleillä kulmahampaat pilkistää terävinä neuloina suloisessa suussa. Maanantaina oli ensimmäinen manikyyri, ettei mamman vatsanahka joutuisi niin lujille, vaan tuo hampaiden puhkeaminen on kyllä auts auts, siinä ei emoa voi auttaa millään.

***

On Tuesday we had first teeth here! Girls have one tooth both, and Male almost had his first.. Poor-mother.. On Monday we cut puppies nails, cause those were sooooo sharp. But this we can't help.. Little cute Vampires :)

Inki's owner Hannele is visiting with us. She took nice video about girls :)

¤ 1.11.

2010-11-02T10:57:00.003+02:00

Äiti ja tyttäret/mother and daughters:

Kolmikko/all three of them:

Kranssi/Necklace:

Maukka/Male:

Väsynyttä porukkaa/Tired.... :

¤ 2-viikkoiskuvat/ 2 weeks 2 days

2010-10-30T16:08:00.008+03:00

Tyttö/Girl:

Hyljekö? Is it a seal or a puppy? :)

Punnitushetki/ at scale:

Maukka on jotenkin sporttinen poika/ Male is most athlete, he walks best and his body is thinner that his sisters:

Syön tällaiset kulhot/I do not like this!!

Mötkö-Kranssi/Necklace Girl:

Istuisko vai mitä/Should I sit or what..

¤ Video 28.10

2010-10-29T21:49:00.002+03:00

Meille on kuulema naurettu, että ollaan pulleita ja kömpelöitä?!? Tsekatkaapa tämä meno ja meininki.

***

Did somebody blame us clumsy?!?! Check this out!!

¤ Video

2010-10-27T16:05:00.004+03:00

Pikkupätkä siitä, miten vaikeaa onkaan olla pentu. Muut näkee lujasti unia, mutta Tytön pitää päästä kääntymään ympäri :D Äänet päälle, että kuuluu yninä, joka tulee kovasta yrittämisestä..

****

How hard it can be sometimes :D Others are sleeping tight, but Smaller Girl wants to turn around.. Not so easy as it sounds. Put voice on, she sounds funny.

¤ 24.10

2010-10-24T16:07:00.005+03:00

Kaikkien silmät ovat raollaan tänään :) Pentuhuoneessa syödään ja kasvetaan hyvin. Inki on edelleen hyvin innostunut hoitamaan lapsosiaan, ja viihtyy paljon laatikossa niiden kanssa. Ulos se lähtee käymään jo ihan mielellään, mutta pian on jo kiire kotiin päin.

***

All three has their eyes open today :) They eat and grow well, and Inki takes very good care of them.

At the bar today:

From left: Maukka, Girl, Necklace:

¤ Silmiä/ eyes

2010-10-23T09:51:00.002+03:00

Meillä Hallanevalla raotellaan silmiä jo. Kranssikaulan marsunaamassa killittää katsojaa takaisin raottuva silmä. Kunhan pullerot vielä vähän kehittyvät ja saavat jalat (tynnyrivatsojensa) alle, niin sittenpä alkaa vilske ja vilinä :) .

***

We have eyes here soon :) The bigger girl has got her eyes little bit open already. How exciting is that.

¤ 1 viikko ikää/ 1 week old puppies

2010-10-21T09:47:00.005+03:00

Kuten eilen lupasin, niin tässä pennuista kuvat :) Yksi on joukosta valitettavasti poissa. Sille ei voi(nut) mitään. Trio onneksi jatkaa kasvuaan, ja toivon totisesti, että ilman uusia takaiskuja!

Here they are, 1 week old now. Tiny is not with us anymore :( But others are growing and seems to be fine. I hope there will be no more bad news.

Tyttö/Smaller Girl (736 g). Hän on aikamoisen musta, vain varpaissa on valkoista. She's quite black, she only has white toes so far:

Maukka/Male (527 g)

Kranssi/Necklace (805 g). Sillä on sukkien lisäksi söpö valkoinen raita naamassa, ei mahda säilyä kuitenkaan aikuiseksi. She has cute white stripe on her nose:

¤ Takaisku/ Sad sad news

2010-10-20T23:32:00.002+03:00

Urhoollinen ei jaksanutkaan elää :( Kaksi tuntia sitten se nukkui tyytyväisenä, ja äsken löysin sen laatikosta kuolleena. Kaikkien sen ponnistelujen ja voittojen jälkeen tämä menetys tuntuu musertavalta. Kuinka pitkälle Sintti selvisi ja lähti kasvuun ja kuinka vahva se olikaan. Ja nyt se on poissa :(

RIP The Tinyone :( Two hours ago he was ok, and now he's dead. It is so so so sad, cause he survived this far. Can't stop crying...

¤ Grafiikkaa :)

2010-10-20T20:22:00.006+03:00

Eräs innokas halusi tehdä pentujen kasvusta graafisen esityksen. Kiitos Mitra, laitetaas esille ettei mene sun työ hukkaan ;)

First week ;) Blue= Tiny, Red= Male, Green= Necklace, Purple= Girl

¤ Vrk 6/ Day 6

2010-10-20T13:40:00.004+03:00

Jei, kaikki pennut porskuttavat hienosti! Huomenna tulee viikko täyteen, silloin lupaan yksilöpotretteja Tyypeistä, jos kaikki on yhä okei :)

Pentujen pitäisi tuplata painonsa 7-10 päivän välein. Jätti-Muumikolmikko jopa ylittää tuon nousun huomiseen mennessä. Mutta Urhoollinenkin näyttää pääsevän tuplaus tavoitteeseen huomiseen mennessä. Hieno kasvutahti, vielä kun antoi sisaruksilleen 3 vrk etumatkaa alussa :)

Everybody is doing just fine! Tomorrow they are one week old. I promise some photos then, if everything is still okay :) Every puppy should make it's weight double in 7-10 days. Bigger puppies have no problem with that. They are already twice as heavy as 6 days ago. But even The Tiny seems to reach this goal tomorrow. And that is great, cause he gave 3 days advantage for the others.

Tämän päivän punnitukset siis antoivat tuloksia:
Sintti/ Tiny 267 ( +36 )
Maukka/Male2 474 ( + 60 )
Kranssi/Necklace 731 ( +109!?!? )
Tyttö/Smaller Girl 661 ( +87 )

¤ 5. päivä/ 5th day

2010-10-19T20:55:00.006+03:00

Kaikki on sujunut tänään hyvin, pian pupsit ovat jo viikon ikäisiä, ja nelikko porskuttaa. Aamupäivän punnituksissa kaikilla jatkui hyvä kasvu.

Puppies are still growing, it seems very nice at the moment :)

Sintti/Tiny 228 g (+ 36g)
Maukka/another Male 414 g (+ 40g)
Kranssikaula/Girl with necklace 622 g (+ 72g)
Tyttö/Smaller girl 574 g (+ 46g)

¤ 4. päivä/ Day 4

2010-10-18T18:38:00.005+03:00

Suurin ja pienin - the biggest and the smallest:

Pienempi tyttö. Another girl (smaller, without the necklace):

Isompi poika, nyt jo aika selkeät merkit häämöttää. Bigger male, it seems he's going to have large blond marks:

And Tiny and Huge again:

¤ Ilon päivä

2010-10-18T16:50:00.003+03:00

Perjantain jälkeen en ole blogin ääreen paljoa ehtinyt. Sintti Urhoollinen on aiheuttanut huolta ja huolestusta. Nihkeän alun jälkeen se himppasen nosti painoaan (10g), mutta siihen se jäi. Eilen piti jo porua vääntää, että kun ei pikkuinen kasva, vaikka syökin.

Muu kolmikko voi hyvin ja paksusti, ne makaavat töppöjalat neljässä suunnassa paksujen tynnyriensä ääressä, ja näyttävät lähinnä kierivän tai matelevan eteenpäin mursuvatsojensa kanssa. Joten yleistä maidon puutetta ei Sinttisen eilinen painon pysähdys voi olla, sitä kyllä Inkillä näyttää piisaavan.

Tänään Urhoollinen näytti pulleammalta, kuin aiempina päivinä. Sillekin oli ilmestynyt vatsakumpare etu- ja takajalkojen väliin. Mutta vasta punnitus paljasti todellisen ilon aiheen, Sintti oli saanut eilisestä vihdoin painoa 43 grammaa. Se lähestyy isomman pojan syntymäpainoa. Mikä ei toki ole kauhean paljon, mutta kuitenkin jo ihan normaalipaino, ei enää "keskosen" lukemissa.

Venäläiset kuulantyöntäjätyttäret ovat kumpikin menneet tänään 500 gramman tuolle puolen (550 ja 528) ja isompi poika hätyyttelee 400 gramman rajaviivaa. Painon lisäykset viime vuorokautena siis 43 - 80 grammaa. Kranssikaula mörssäri on hidastanut kiivainta kasvuaan, mutta pienempi tyttö on nyt ottanut isoimpia pyrähdyksiä parin vuorokauden aikana.

***

FINALLY The Tinyone has got some weight: +43 gr !! That is soooo good news. I almost already lost my hope with him, but he's a warrior :) . The others are fine also, no problems with those whales. Girls are already over 500 gr (550 and 528), and the bigger boy is 374 gr. Tiny is tiny, but the most importan thing is that he's growing :)

¤ Edistystä/ Some progress

2010-10-15T23:59:00.002+03:00

Tänä iltana on yhytetty Sintti kahteen otteeseen itse syömästä!!! Voi mikä ilon aihe, toivottavasti näkyy punnituksessa huomenissa tämä edistys! Vieläkään Urhoollisen selviytyminen ei ole varmaa, mutta pian on jo 48 tuntia sitkeää elämää takana, ja nyt se todistetusti kykenee itse menemään nisille ja saamaan ruokaa. Maito paitsi kasvattaa sitä ja voimistaa, niin aiheuttaa muutenkin "positiivisen kehityksen kierteen". Tarpeeksi ravintoa saava pentu pysyy paremmin lämpimänäkin ja emon lähellä/hoivissa, se on aktiivisempi ja jäntevämpi, ja sitä kautta vahvempi. Ja sille (ja emolle) ei tarvitse aiheuttaa ylimääräistä stressiä jatkuvalla käsittelyllä ja nostelulla.

****

The Tiny ate by himself tonight :) . Twice :) He's still in danger, but it's huge step, that he's strong enough to go to "the milkbar" by himself. And soon he's been living 48 hours, every hour is victory and gives more hope. I hope he'll be tomorrow bigger than 150 gr !!

¤ 1. päivä/ Day 1

2010-10-15T19:04:00.010+03:00

Pennut siis syntyivät aamuyöllä 14.10.2010.
2 poikaa ja 2 tyttöä.
Syntymäjärjestys oli vuorotellen poika ja tyttö, alkaen pojasta. Pojat ovat paljon pienempiä kuin tytöt, en tiedä onko niillä ollut huonommin toimiva kohdunsarvi, vai mikä, mutta ero on huomattava.

Ihan erityisen raasu on poika 1, Sintti Urhoollinen. Ei pitäisi vielä keksiä lempinimiä, kun se on vain sen merkki, että siihen on jo kiintynyt - ja noin hentoisesti elämässä kiinni olevaan ei kannattaisi liikaa vielä tykästyä. Sintti syntyi pitkähkön ponnistamisen jälkeen ilman kalvoja, ja takamus edellä. Onneksi Inki on hyvä synnyttäjä, ja se sai noin hankalan tapauksen itse synnytettyä, vaikka oli ensimmäisen pentueen ensimmäinen pentu. Kun pennun takamus tuli esille, sain autettua Inkiä sen lopullisessa ulos saamisessa, mutta suurimman työn teki mamma itse :) .

Luulin aluksi, että Urhoollinen on kuollut, se oli niin viileä ja veltto. Mutta Inkin nuolemisesta se sen verran värähti, että kiireesti ravistelin sen hengitystiet auki. Kovin sinnikäs se on, se on nyt jo 42 tuntia sinnitellyt, ja silmämääräisesti näyttää kasvaneenkin. Tänään vasta sain käyttöön tarpeeksi tarkan vaa'an noin pienten punnaamiseen. Mekaanin keittiövaaka, joka minulla on, sopii paremmin isompien pentujen seuraamiseen, suuntaa antavana laitteena. Mutta keijukaisille pitää olla ihan omat mittausvehkeet..

Sintillä on ihan toimiva imurefleksi, ja se syö ainakin silloin, kun sen nostaa nisille. Kerran olen sen nähnyt itsenäisesti pyrkivän kohti nisiä - sitä en tiedä, minkä verran se siinä sisarusten joukossa saa syötyä, vaikka pääsisikin paikalle.

Alkuun jouduin myös isompaa poikaa nostamaan nisille, se oli jotenkin jähmeä, ja horroksessa, ja meinasi päästä jäähtymään, eikä oma-aloitteisesti löytänyt nisille alkuun. Se, ja Sintti, ajautuivat eilen aina erilleen Inkistä ja sisaruksista ja alkoivat jäähtyä, jolloin Inki ei innostunut hoitamaan niitä. Illalla isompi poika aivan yks kaks ikään kuin heräsi todellisuuteen, ja alkoi itse aktiivisesti tehdä työtä ruuan ja emon lähellä pysymisen eteen. Se myös lämpeni ja virkistyi kaikin puolin. Jolloin Inkikin alkoi huolehtia siitä enemmän.

Sintti on viime yönä ja tänään myöskin pysynyt muun perheen mukana. Vieläkin jännittää avata pentuhuoneen ovi, että onko se ja/tai toinen poika taas yksinään jossain nurkassa. Mutta nyt on ollut koko porukka yhdessä, ja Sinttikin on pysynyt paremmin lämpöisenä.

Inki noin yleisesti on todella tarkka emo. Pennut (nyt myös nämä pienet pojat) ovat kiiltäviä ja putipuhtaita, eikä laatikossakaan ole mitään sotkuja. Ulos Inkin saa vietyä taluttimen kanssa juuri sen verran, että se tekee tarpeensa, ja sitten se jo juoksee huolestuneena takaisin pesään.

Kaikki pennut ovat odotetusti mustia, joillakin jo naamakuviokin häämöttää. Kaikilla on erikokoisia valkoisia merkkejä myös, rinnassa, ja joillakin myös jaloissa. Suurimmalla tytöllä on pitkät valkoiset sukat ja valkoinen kranssi kaulassa. Tänään punnitsin pennut tarkasti ensimmäistä kertaa. Tytöt ovat hyvän kokoisia - toki kasvun pitää jatkuakin hyvänä, mutta tällä hetkellä ovat voimissaan. Kranssikaula on 370g ja toinen narttu 310g. Pojista suurempi on sitten paljon pienempi siskojaan, 210g. Ja Urhoollinen on yhä edelleen vain 150g painoinen. Toivottavasti kaikilla nyt käyrät nousevat hyvään tahtiin. Ainakin ne ovat hyvin hiljaisia ja tyytyväisen oloisia pentuja olleet tämän vajaat 2 vrk ajan, joten maitoa ja hoivaa näyttää olevan tarpeeksi.

Muutama pikainen kuva eiliseltä, en häiritse perhettä enempää nyt hetkeen kameran kanssa. Mutta muutama pahimpaan odotukseen ;) .

Kuvat ovat syntymäpäivältä/photos are taken 14.10.10

¤ "Kuva" pennuista/ 1st "photo" of puppies

2010-10-14T00:07:00.003+03:00

¤ 13.10

2010-10-13T22:41:00.003+03:00

Inki on viikonlopusta asti pesinyt ahkerasti. Tiistaina homman luonne muuttui. Rouvan otteet muuttuivat todella rajuiksi, se oli levoton, läähättävä ja vinkui. Tiistai-keskiviikko yön se 20-30 minuutin välein mylläsi laatikossaan, eikä suostunut oikein uloskaan lähtemään. Ruoka kuitenkin maistui vielä tiistai-iltana ihan hyvin.

Aamulla keskiviikkona 7 maissa Inki tyyntyi ihan täysin. Kuin ei koskaan olisi mitään levottomuutta ollutkaan. Puolilta päivin kysyin eläinlääkärin mielipidettä. Ell neuvoi poikkemaan, katsottaisiin sikiöiden määrä yms. Jos pentuja olisi vain 1-2 niin synnytys ei ehkä koskaan etene alkua pitemmälle. Röntgen paljasti 4 pikkukalloa ja ultra sydänääniä joten ei muuta kuin kotiin odottelemaan.

Iltapäivällä Inki aloitti levottoman olemisen taas, kyllä saa peitot ja laatikon laidat rajua kyytiä. Ulkona Inki käy tarpeillaan kun sen sinne raahaa, mutta kiirehtii sitten juosten omaan huoneeseensa ja laatikkoon. Keskiviikkoiltana muona taas maistui (toisin kuin aamulla). Se on toki hyvä, ettei mamma väsähdä verensokerien laskuun, mutta ei se ainakaan tälle yölle toisaalta ennusta hirveitä häppeningejä. Saa nähdä, montako päivää Inki aikoo valmistautua - valeraskauksienkin aikana hän on ollut pesimisessään hyvin perusteellinen. Nyt on vaan hankala, kun ei oikein muuta voi, kuin vahtia sitä tässä kotosalla hengailemalla. Valearaskauksien aikana voisi vaikka nukkua tulpat korvissa :)

Ei ole oikein mitään varmaa tapaa tietää, koska synnytys todella on vauhdissa, kuin emon käytöksen tarkkailu. Ja jos emä on kova pesimään, ja sellainen vähän "dramaattinen" ja totinen pesän teossa, niin tätä tarkkailua sitten riittääkin. Toki ponnistusvaiheen alkamisen huomaa helpommin, mutta siihen saakka ja sen odottelu on nyt aikamoinen urakka.

Lämpöjä en ole Inkiltä mitannut, se olisi ainoa jonkinlainen tapa arvioida koska oikeasti tapahtuu. Lämmön putoamisesta vuorokauden sisällä synnytys käynnistyy. Mutta ollakseen varmasti luotettava tapa, lämpöä pitäisi mittailla ainakin 4 krt/vrk. Pudotus voi olla nopeasti ohi, se voi olla yöllä, jne. Ainakaan Sirnan kanssa en saanut muuta tulosta kuin kärttyisen emon. Pelkkä mittarin esiin ottaminen sai sen menemään karkuun ja istumaan tiukasti lattialle.

Katsotaan jos huominen menee näissä samoissa merkeissä, niin koetan pienentää ja laittaa sen röntgen kuvan esille. Onpa edes joku pentukuva katseltavaksi, kun ei oikeaa ole tarjolla :D

¤ vrk 56/ day 56

2010-10-09T14:53:00.005+03:00

Inki voi edelleen oikein hyvin. Ulkona mamma jaksaa vapaasti ollessaan jopa pieniä matkoja innostua juoksemaan ihan reippaasti. Vatsa ei ole vielä ns. pudonnut alas, joten reippailua hankalampaa tuntuu olevan syöminen ja makaaminen. Varsinkin ruuan jälkeen makaaminen aiheuttaa ähkimistä ja läähätystä. Olenkin nyt siirtynyt kahdesta kerrasta useampaan ruokintaan per päivä, ettei mamman tarvitse ahtaa niin kauheasti.

Aika ylhäällä - tai edessä - pennut tuntuisivat muutenkin olevan, Inki on vielä ylhäältä päin katsottuna suht sutjakka vyötäröstään (todellakin _suhteellisen_ :) mutta kylkiluiden takaa maha kyllä on paksuna. Parina päivänä Inki on "ilman syytä" yskiskellyt ja kröhinyt välillä, yhtenä yönä pääsi pieni puklauskin. Pennut siellä äidin vatsalaukkua ja sisäelimiä taitavat pitää aika lujilla.

Tässä muutama (kehno) sisäkuva tältä päivältä. Inki pöllyttää leluankkaa, mammasta ei järin kelvollista kuvaa meinannut saada minun taidoilla, kun koko ajan oli liikkumassa johonkin suuntaan.

*****

Inki is doing still fine, that was The Point above :) She can still run easily, while she's outside and free. Lying and eating seems to be little bit more difficult at the moment. Inki's tummy is still "up", it will get down some days before labour. I hope her being will be easier then, when puppies are not so high.

And she still wants to go to my basement :) Last night she was standing in front of the door a very long time. And she looked me like an idiot: "Why don't you let me there? I know, there is a perfect cave for me and my puppies."

At nights Inki (and all of us actually) sleeps in the "puppyroom". In the beginning Inki was under my bed, and Janka was in the box. Last night Inki was in the box - and so was her doula, Janka :D There seemed to be no problem, so.. Of course when The Time is here, Inki will get her privacy and the room will be just hers. But now Janka can support her, and be with her :) .

These photos are not good at all, but at least you can see mother is ok, and growing :)

Inki and a duck. Behind you can see the (uncomfortable;) sofa, where I have been sleeping (with 2 cats and Pulmu;)

Box for Inki and her puppies. Janka and Inki have messed this up:

And Inki wanted to be in the photo also :)

How THIN she looks in this photo :O And she's not. But even photograph can be liar :)

¤ vrk 54/ day 54

2010-10-07T22:59:00.002+03:00

Ei vielä uusia kuvia, anteeksi :( Himpulan hankalaa saada yksin otettua kunnon kuvaa!
No new photo, I'm sorry - it's hard to take it alone! I hope I'll get some helping hands with my camera soon...

Jei - narttulauman kanssa eloa parhaimmillaan :D Inki on kovin tiine omine emokotkotuksineen. Jankalla taas puskee kunnon valeraskaus päälle. Pentulaatikossa pesiikin tällä hetkellä Janka aina tilaisuuden saatuaan (sama homma oli ennen Sirnan pentujen syntymää :). Ja kaiken kruunuksi mun vauvelihauveli Pulmisjulmis aloitti ensimmäiset juoksunsa tänään :O Notta kyllä täällä on nyt hormoneista sekavaa narttua vaikka muille jakaa, ei hyvänen aika tätä sirkusta :)

Jankasta poiketen Inki taas on päättänyt synnyttää kellarissa - ihastuttavan alkukantaista, jos minulta kysytään :) . Se haistelee yläkerran rappusten rakoja todella tarkkaan, ja kulkee niitä edes takaisin - portaat kellariin menevät samassa kohtaa alapuolella. Tuoksu varmaankin koiran nenuun tunkee sieltä lautojen raoista. Eteisen nurkka on ollut melkoisen kaivamisen kohteena tänään. Oletettavasti juuri samasta syystä: ihana kellari on siinä alapuolella suoraan. Kun kellarin ovi avataan vaikkapa perunoiden ottamista varten, on Inki siinä haukkana selän takana, josko vain pääsisi siitä livahtamaan.

Ja kertaakaan se ei siis ole tuossa kellarissa käynyt - sen käytös perustuu vain sieltä tulevaan houkuttelevaan maan/luolan tuoksuun :)

***

Welcome to the Circus of Hallanevan - three bitches and their hormones :O Inki is pregnant and she has her own... things. She wants to be with me as much as possible. On the other hand she wants to deliver her babies into my basement. Inki has never been there, but now she tries everything to get there. I guess there is attractive smell of ground or something. Maybe she thinks there is a safe cave for her :)

Janka has bad falce-pregnancy. She is sooooooo maternal - she has always been that way. Last summer (when Sirna had her puppies) Janka had milk and everything..

And my tiny-baby Pulmu got her 1st estrus. Where did my puppy disappeared? She's just 7 months old.. Gee :)

So.. It's very interesting here, indeed :D

¤ Pulmu (Tietysti Poppas-Maija) 7kk

2010-10-05T13:02:00.004+03:00

Muutama uusi kuva Pulmu tyttösestä, 7kk.
Pulmu, 7 months old now.

¤ Inki on saapunut/ Inki has moved with us

2010-10-04T21:43:00.003+03:00

Inksulainen muutti tänään pitkän matkan Keravalta Joensuun seudulle. Kaikki meni hyvin, ja porukkaan kotiutuminenkin sujui. Jankan (Inkin hyvä ystävä jo pentuajoista asti) kanssa alkuun Inki oli aikamoisen kireänä. Irokeesi oli pystyssä, ja rouva patsasteli ja murisi melko totisen oloisena. Onneksi Panksi ei noteerannut moista käytöstä ollenkaan, joten tilanne meni nopeasti ohi, ja Inkikin rentoutui.

Pulmun kanssa kaikki meni hyvin. Pulmis osaa alistua isoille koirille heti, vaikkei se niiden murinaa enää otakaan turhan henkilökohtaisesti. Heti kun Inki kevensi pärinäänsä, Pulmu kutsui sitä leikkiin ja pyöri ihan väkkäränä Inkin edessä ja nuoli/näpsi suupielistä. Aikansa pennulle rajoja saneltuaan Inki alkoi jo kutsua sitä leikkiin - eihän tuollaiselle iloiselle hömelölle voi olla kovin tosissaan äkäinen ;) .

Sirna jäikin mummolaan lomalle, joten sen ja Inkin kohtaaminen on sitten joskus tulevaisuuden asialistalla.

Kuvia ja pitempiä kuulumisia, kunhan minä olen toipunut viikonlopun kiertolaiselämästä ja "muutamista" ajokilometreistä :) .

***

Inki moved from Kerava to Hammaslahti today. Everything has gone very well :) With Janka (Inki's good friend for 4 years) there was little bit tension in the beginning. Janka was ok, but Inki was strict. Janka didn't care about that, and soon Inki chilled out.

With Pulmu the Puppy there was no problems. Pulmu is so meek with adults, so that was smooth.

Sirna spends one's holiday with "grandparents" so she's not here right now.

I'm terrible tired after 4 days travelling here and there in Southern Finland. More news and maybe some photos after I'll get some rest :D .

¤ Pennut liikkuvat

2010-10-03T00:55:00.003+03:00

Perjantaina Inkin omistajat onnistuivat ensimmäistä kertaa "pyydystämään" pentusten liikkeet käsin tunnustellen. Siellä niitä Tyyppejä siis Inkin masussa myllertää määrä X
:D

Maanantaina Inki muuttaa kotiutumaan Joensuuhun, pitkä ero kotiväkeen on edessä. Inkille aika tuskin tuntuu kovinkaan pitkältä, äitiys vie aikaa ja ajatuksia koiraemolta kovasti. Mutta Keravalla voi 10 viikon ero tuntua välillä pitkältä..

¤ Mamma ja massu 45 vrk :)

2010-09-28T18:57:00.007+03:00

Inkin omistajilta kuvaterveisiä tältä päivältä. Tiineyttä on siis takana 45 vrk. Mamma näyttää kovin pehmeältä ja tyyneltä kuvissa. Ja Pullealta :O Inkin omistajaa lainatakseni:

"Noi ei kyllä tee oikeutta Inkin muodoille luonnossa, noissahan se näyttää jopa melkein solakalta toisin kuin luonnossa ;)"


And same in English.. Here is Inki and her "puppytank" today, quite cute, isn' it (and she :). 
Her owner wrote:

"Inki looks almost thin in these photos - contrary to real life ;)

Kuvat näkyvät isompina klikkaamalla. You can see bigger photos if you click them.

¤ Pennuntuoksua odotellessa!

2010-09-24T16:40:00.003+03:00

Niin se vain aika rientää, ja nettisivuilla oleva pentue (Pilvipolun Metsän)Urho ja (Nequam) Inki näyttää todellakin toteutuvan lähitulevaisuudessa. Inki on ylittäny odotuksen puolivälin, ja huomenna alkaa Axilur-matokuuri tulevalle äidille, koska mamman masu ja nisät kasvavat, ja käytös on muutenkin "tiinettä" :)

Reilun viikon päästä Inki on tarkoitus hakea jo meille, että mamma ehtii kotiutua hyvissä ajoin. Pentuhuoneessa on jo kaikki muu valmista, mutta laatikko on vielä osissa.

Sen sijaan (päivystys)sohva on paikoillaan, kaikki ylimääräinen raivattu pois, puhtaat aluset kaivettu "naftaliinista" (ja ommeltu muutamia uusiakin), vaaka, käsineet, ja niin edelleen vehkeet etsitty vuoden takaisista kätköistä käsille. Jättisäkki pentumuonaa odottaa täyttääkseen tulevan emon energian tarpeet.

Toistaiseksi Hallanevan kuulumisissa ei tämän enempää ole kertomista, mutta pian.. pian.. :)

¤ Kuveja taas

2009-09-10T13:59:00.005+03:00

Heinä- ja syyskuulta jokunen kuva Sirnasta ja Jankasta. Kuvat on ottanut Sirnan kasvattaja, Tuhkavuorten Kaisa H.

¤ Paluu arkeen

2009-09-10T01:28:00.003+03:00

Tyypit täyttivät tiistaina 9 viikkoa, ja kutakuinkin hyviä kuulumisia on joka suunnalla ollut. Uusiin koteihin asettuminen ja sopeutuminen on lähtenyt rullaamaan, vaikka vasta vajaat 2 viikkoa ovat pikkuiset olleet Maailmalla.

Sumulla-raukalla on ollut vatsa ripulilla nyt pari kertaa ihan perä perää. Jälkimmäiseen ruikuliin epäilen itse syypääksi juuri annettua matokuuria. Vaikka se on aiemmin sopinut Sumulle, kun sitä lapsuuden kodissa syöttelin. Mutta ehkä juuri sairastettu ripuli oli herkistänyt limakalvot, ja suolisto ärtyi uudelleen matokuurista. Ovathan ne aika tymäkkää ainetta. Vesikurakeli oli alkanut matolääkkeen antamisen jälkeen, kestänyt vajaan vuorokauden, eikä Sumu onneksi muuten ollut sairaan oloinen. Toivon mukaan massu nyt rauhoittuu. Aikaa toki saattaa mennä hetki, kun suolisto nyt on päässyt ärtymään pariin otteeseen kunnolla.

Rhoo oli myös ruikuloinut eräänä päivänä tässä taannoin - siihen oli syyksi e-lääkäri veikkaillut jotain virusta. Onneksi sielläkin ollaan jo hyvässä kunnossa, eikä isoveli Pii kuulu sairastuneen. Joka puolelta kyllä nyt kuuluu koirien vatsatautikuulumisia - mikälie syksyn "epidemia" menossa :( . Pennuilla asiaa pahentaa puutteellinen vastustuskyky ja se, kun kaikki pitää nuolla ja maistella, mikä vastaan tulee.

Ohmu puolestaan oli käynyt ensimmäistä kertaa ohjatussa tottistelussa eilen, ja kovasti pätevän oloinen pikkukaveri kuuluu olevan. Keskittyminen tuon ikäisellä ei ole vielä pitkä, ja sitten ei toimi mikään, kun ajatukset harhautuvat. Mutta hienolta kuulosti alku :) . Ohmu oli myös kunnostautunut alkuviikosta murtautumalla jollain tapaa porttinsa ohi koko asuntoon viettämään päivää. Mitään suurempaa tuhoa tai vahinkoa teosta ei seurannut, mutta onhan se pikkuinen yllätys kotiin saapuessa....

Siimeli aka Siiri on melkoinen vipeltäjä. "Äiti on nyt vähän väsynyt" kuulumisia saapuu Mitralta säännöllisen epäsäännöllisesti - onneksi vielä ihan huumorin sävyttämiä vuodatuksia. Niin kauan menee hyvin, kun omistajilla säilyy pilke silmäkulmassa. Jos olisin vahingoniloon taipuvainen, niin nyt hihittelisin - Mitra on eräitä kertoja jaksanut naureskella Sirna-äidin meillä järjestämille ohjelmanumeroille. Mutta koska aika ei vielä ole kullannut kaikkia Sirnan kanssa elettyjä aikoja, niin olen kyllä aidosti sympatiseerannut pikku riiviön kanssa eläjiä :)

Pirulla on kuulema "iso Ego ja Camel bootsit". Sepä taitaa kuvata aika tyhjentävästi, millaista neidin kanssa on elellä. Maalla muiden eläinten ja kahden aikuisen koiran kanssa eläessä monessa asiassa varmasti pääsee helpommalla pennun kanssa, kuin kaupungissa. Mutta ei Pirukaan miltään hampaattomalta vätyskältä kuulosta. Esimerkkinä tässä päivänä eräänä se oli talon kissalta varastanut hiiren. Kun tylsät ihmiset veivät sen raadon vuorostaan Pirulta, ja heittivät metsään, oli Tyyppi nenällään etsinyt sen. Ja vahingosta viisastuneena alkanut mättää raatoa napaansa heti ja kiireellä. Hiiri-vainaan pyllyosa oli enää saatu pelastettua Pirun nielusta. Noh, siitä se vastustuskyky kasvaa, ei iske kohta pikkuripulit tähän tyttöön :D

Meillä on pentujen jälkeen palattu johonkin hassun letkeään laumaelämään, jollaista meillä ei ollut edes ennen pentuja. Ihan huippumukavaa :) .

Janka on aina ollut aika totinen, ja omien pentujensa jälkeen se on ollut todella tosikko. Ei niillä Sirnan kanssa mitään kahnauksia ole ollut, mutta aika välinpitämätöntä yhdessäeloa. Nyt, kun rouvat yhdessä hoitivat Sirnan pennut ja kun pesä tyhjeni, meille on muuttanut kaksi kakaraa tänne.

Sirna ja Janka leikkivät jopa sisällä nykyisin, ihme painimista ja leluista nujaamista ja jahtaamista, ja ulkona varsinkin ne ovat ihan höperöinä toistensa kanssa temuamaan. Toisille koirille sanotaan yhdessä "räyh" ja sitten jatketaan letkeästi matkaa, ehkä jopa nujustellaan hetki keskenään ohituksen päälle. Aiemmin Janka yhä vaan pöhki muille, ja patsasteli ja jäykisteli ainakin 50% kohtaamisista. Sirna otti rennommin, joskus jollekin yllätyskohtaamiselle innostui huutamaan rumasti muutaman kirosanan. Mutta erityisen rentoa ei ohittaminen ollut koskaan, jos kumpikin neiti oli remmilenkillä yhtäaikaa mukana.

Todella mukavaa on se, että Sirnalla on ihan hitosti intoa ja virtaa harrastamiseen nyt, samoin se haluaa Jankan lisäksi olla ja touhuta koko ajan minun kanssani entistäkin enemmän. Ei se koskaan ole ollut huonolla moottorilla varustettu, mutta nyt on ihan uudenlaista kipinää vielä. Janka taas, joka omien pentujensa mukana menetti kaiken motivaation kaikkeen harrastamiseen, on nyt kesän aikana jo pari kertaa peräkkäin osoittanut yllättävää intoa ja ennen kaikkea tekemisen iloa hakuillessa. Ei siitä koskaan mikään tykki tule, eikä se ole sellainen ollutkaan, mutta nyt se vihdoin on sellainen, mitä se oli joskus kauan sitten.

Aika jännittävää, että Sirnan pennuilla oli tällainen yhdistävä vaikutus isoihin tyttöihin. Sirna oli ja on kuitenkin alempi naaras, ja pentujen kotona vielä ollessa huomasin välillä pientä välien kiristymistä aikuisten koirien kesken. Nyt, kun pennut on porukalla hoidettu kunnialla maailmaan, niin meillä on tällä hetkellä ihan hiton mukavaa yhdessä :) .

¤ Sirna 3 vuotta

2009-09-06T00:27:00.004+03:00

Niin se aika rientää, Sirna ja Tuhkavuorten Ventuset täyttävät tänään jo 3 vuotta! Onnea koko seitsikolle, ihan erityisesti omalle Sirnikselleni, jonka kanssa tiedän Eläneeni. Yhteiset vuodet eivät ole vain kuluneet, niistä on jäänyt paljon muistoja.

Jokainen päivä on uusi seikkailu,
aika kokeilla siipiään
ja ottaa vastaan uudet haasteet,
jotka johtavat yhä suurempiin asioihin....
Sillä jokainen päivä on kuin lahja,
lupaus, joka on annettu sinulle.
Jos elät päiväsi rikkaasti,
täysin rinnoin,
niin jokainen vuosi on edellistä onnellisempi.

Upeasta koirasta olen nöyränä kiitollinen, ja toivon monia, yhteisiä vuosia lisää.

Sirnis 2006:

Sirnukka 2009:

(kuva KaisaH)

¤ Kisakynnys ylitetty

2009-09-05T23:47:00.004+03:00

Lahjattomat harjoittelee, eikö se jotenkin niin mene ;) .

Lopetettiin tänään Sirnan mammaloma virallisesti, ja avattiin yhteinen kisaura samalla. Kyseessä oli agilityn epäviralliset kisailut, mutta kuitenkin. Kumpikaan meistä ei ole kisannut aiemmin (mitään lajia), ja yhdessä ehdittiin agia treenata 5kk. Sitten tulikin 5kk pituinen mammalomailu Sirnikselle. Viime tiistaina kävimme yhden treenin kärvistelemässä pitkästä aikaa [oli vaikeaa!!] ja tänään sitten epiksiin heti, hah haha :D .

Meidän onni oli, ettei hylkyjä jaettu, vaan jokainen hyllyn arvoinen teko antoi 10 virhepistettä. Ensimmäiseltä kierrokselta otimme 45 virhepojoa (joista 30 hylsytekojen takia) ja ehdimme nippanappa aikaan. Seuraava kierros oli parempi, 20 sekuntia jäi aikaa ja virheitä "vain" 15 pistettä.

Tarkemmin Sirnan treeniplokissa http://hallaneva-sirna.blogspot.com/ kunhan ehdin päivittämään.

Kiitos mukavasta kisailusta, Sirnukka!

¤ Viimeiset lapsuuskodin kuvat

2009-08-31T22:40:00.005+03:00

Tässä Tyypeistä vielä muutama sekalainen otos perjantailta. Ohmu ja SiiSii puuttuvat, kun lähtivät niin ajoissa ja peräperää, etten ehtinyt kuvailemaan.

Sumu söpöstelee:

Rhoo ottaa rennosti:

Pikku Pirulainen:

Siiristä kuva kotimatkalta Ouluun, ei paljon taida ahistaa :D

(Kuva Mitra K.)

¤ Pentusten kuulumisia

2009-08-31T19:43:00.003+03:00

Alku on uusien omistajien kertoman mukaan sujunut hienosti kaikilla pennuilla. Eipä sen mukavampia uutisia voisi saadakaan. Yhteistä kaikille Hallanevan Hoppuilijoille tuntuu olevan reippaus, sosiaalisuus, rohkeus ja tarvittaessa tärykalvoja repivä äänen käyttö. "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan" ei päde eläinmaailmassa, vaan pontevan lapsen on tuotava itseään ja asioitaan JULKI. Kylläpä kasvattaja ehti tutustua Tyyppien keuhkoihin, kun niitä eräänkin kerran moikasi kaikki viisi yhdessä ja erikseen, kun jokin asia oli "huonosti". Nyt, kun Pygmit ovat yksittäin uusissa kodeissaan, niin vähitellen pennuille onneksi saa opetettua sen, että kauniilla käytöksellä saa tahtonsa läpi tai palkkion. Huutamalla ja kiljumalla ei saa edes huomiota.

Kotipesän elämä on palautunut uomiinsa vähitellen. Sirna ja Janka eivät ihmeemmin ole kaivanneet Gremlinsejä, lauantaina Sirna vähän haeskeli pentujaan, ja vinkui Tyyppien perään. Itse olen nukkunut 12-14 tunnin yöunia melkoisessa koomassa nyt muutamana yönä. Vapautus suuresta vastuusta, tiheät ruokkimiset ja Tyyppien aikaiset aamuherätykset ovat nyt takana, ja haikeuden lisäksi iso helpotus. Loppuaikoina varsinkin vastuu 5:stä kappaleesta melkoisia menijöitä tuntui painavalta harteilla - olihan jokaisella jo oma ja innokkaasti odottava koti valmiina. Vastuu ei enää ollut "vain" pennuista, vaan jonkun toisen pennuista.

¤ Paasausta ;)

2009-08-30T00:50:00.003+03:00

Sanoo yleinen mielipide ja e-lääkärit mitä vaan, niin enpä voi muuta, kuin lämpimästi suositella joka ainoalle kasvattajalle pitkän kaavan mukaan madotuksia. Eli sen suosituksen mukaan toimimista, että aloitetaan tiineyden vrk 42 kohdalla, ja jatketaan 10-14 vrk synnytyksen jälkeen matolääkkeen antamista.

Kaisa - eli Sirnan kasvattaja - on avoimesti ja valistusmielessä kertoillut Skifin (Sirnan emä) ensimmäisten pentujen mato-ongelmasta. Tällöin Kaisakin madotti Suomessa olevan standardin mukaan, eli lyhyesti, ja niinpä niissä pennuissa sitten oli matoja. Tästä viisastuneena Ventuset (ja muutkin Tuhkis pentueet) madotettiin pitkän kaavan mukaan. Sirna ei olekaan koskaan oireillut matosia, ja on madotettu säännöllisesti minunkin luonani.

Kun Sirkkunen kävi ultrassa, kysyin lääkärin mielipidettä Sirnan madotuksen suhteen. Kerroin Sirnan taustan ja sisarpuolten kanssa olleista loisongelmista jne. No ell:n mielipide oli, että hyvin riittää se 42 vrk kohalla annettu normimadotus (eli esim. Axiluria 3 vrk) ja sitten pentujen kanssa aina emälle yhtä aikaa kuuri 3, 5 ja 7 viikon iässä.

Asiaa pohdiskelin ja nipo ja "turhan tarkka" kun olen, niin päätin kuitenkin antaa Axiluria siitä 42 vrk -> pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Kippas kappas, onnistuin vain puoliksi. Kun Sirna leikattiin, ja se sai laajakirjoisen antibioottikuurin, niin ell oli sitä mieltä, ettei matokuuria enää siihen päälle. En tiedä, olisiko jomman kumman lääkkeen teho heikentynyt, vai maksa joutunut liian lujille, mutta lopetin sitten Axilurin. Tässä kohtaa ei varmasti olisi ollut kenenkään kannalta järkevää tehdä vastoin lääkärin ohjeita.

Pennut saivat sitten vakio-ohjelman mukaan 3 viikon iässä matokuurin. Päätin kuitenkin madottaa uudestaan heti viikon päästä, koska Sirnan kuuri jäi kesken. Ja niinpä vaan joku paskansi sitten oikein ison ja komean suolinkaisen.

Soittelin sen jälkeen semihysteerisenä lääkärille, että pitikö tämäKIN vielä sattua meille, ja mitä teen ja voi oksetus, meneekö pennut rikki tai jotain. No vähän kärjistetysti, mutta olin todella kyllä hieman hädissäni. Ell rauhoitteli (tai en tiedä, onko se noin laajemmin ajatellen kauhean rauhoittavaa), että pennuissa on Suomessakin aika usein matoja. Huomaavat kasvattajat niitä tai eivät, mutta pentujen madot ei ole ollenkaan harvinaisia - kun taas se pitkän kaavan mukaan madotus sitten ilmeisesti on (?)

Neuvona oli viikon välein jatkaa madotuksia, ja seurata tilannetta. 6-viikkois madotuksen jälkeen olikin taas yksi matokakka, mutta ei onneksi mikään paha tilanne, pennutkaan eivät missään vaiheessa näyttäneet matoisilta tai olleet huonossa kunnossa.

Kun kävimme ell tarkissa ennen luovutusta niin kysyin, mitä ohjeistan uusille omistajille. Kuulema 10-14 vrk viimeisestä meillä saadusta lääkkeestä vielä madotus, ja sitten normaaliohjelman mukaan (ennen rokotuksia ja pari kertaa vuodessa). Koska Tyypit ovat saaneet infektion vasta maidosta, ja olivat ihan terveen oloisia koko ajan ja tarkissa myös, eikä matoja ole tullut kuin pariin otteeseen yksi kipale, niin ei suurempaa hätää. Toki jos tytöistä jompikumpi saa joskus pennut, niin ehdottomasti sille pitkän kaavan mukaan kuuri. Pennut siis saivat luovutuspäivänä meillä Canexit poskeen, ja tuubin lääkettä mukaan kera päivämäärän, koska se pitää antaa.

Vaan olipa tympeä tämäKIN vielä kokea heti ensimmäisessä pentueessa.

Eipä voi kun suositella kaikkia olemaan ennemmin liian tarkka, ja madottamaan emä ja pennut kunnolla. Koska jopa Sirna levitti matoja eteenpäin, vaikka kuinka Kaisa on Ventuset pitkällä kaavalla madottanu, eikä ikänä Sirna ole madotuksien jälkeen paskonut matoja. Jos enemmistö raaskisi ja viitsisi madottaa emän pitkän kaavan mukaan, niin pikkuhiljaa kaiketi pennuissakin olevien matojen määrä vähenisi, ja sitä mukaa niiden pentujen matoinfektioriski.

¤ Lähdön hetki 28.8

2009-08-28T22:37:00.004+03:00

Tänään sitten pesä tyhjeni. Huh huh.. Onneksi koko päivä oli melko yhtäjaksoista huisketta, niin liikaa ei ehtinyt fiilistelemään. Jokaisen pennun jälkeen oven sulkeuduttua kyllä oli aika järkyttävän kokoinen pala kurkussa. Mutta sitten oli jo seuraavat hakijat tuloillaan, ja piti koota itsensä. Viimeisen - Sumun - lähtiessä oli vaikeaa. Ei odottanut enää mikään homma, eikä ollut ketään tulossa. Nappasinkin Jankan ja Sirnan remmiin, ja lähdettiin samalla oven avauksella pitkälle metsälenkille. Sirna vähän tempoi Sumun suuntaan ja vinkui kun tajusi, että pihassa lähdetään eri suuntiin. Metsästä tultua molemmat tarkastivat kämpän, ja asettuivat maate. Tuntuu, että Jankan ja Sirnan mielestä näin tämän piti mennäkin, jo oli aika puksien jättää kotilauma ja jatkaa elämässä eteen päin. Itsellä on juuri nyt aika Fiilis päällä.

Aivan ihanaa oli, kun jokaista pentusta tuli hakemaan niin innostunut ja tohkeissaan oleva hakija/hakijat. Eipä siinä voinut itse alkaa surkutella ja ikävöidä kun näki, miten odotettu jäsen jokainen pentunen oli uuteen perheeseensä. Olkaa pennut hyviä tyyppejä, tehkää tuhoja ja kokeilkaa rajoja, mutta älkää liikaa. Uusia omistajia ei silti saa päästää liian helpolla, etteivät ne ylpisty ;) Törmätään ja ollaan kuulolla - Keravan Savio koittaa toipua teistä ja teidän jättämästä isosta aukosta :) .

Ensin maalimaan lähti Paksutassukka Ohmu:

Sitten poistui meidän laumasta Kriisi Kanuttaja:

Sen jälkeen hyvästeltiin Pirulainen:

Sitten meni Rhoo (huomatkaa ero eilisiin kuviin: yön aikana nousi korvat pystyyn isolla pojjaalla):

Ja lopullisesti pesän autioitti Sumun lähtö:

¤ Viimeisiä viedään

2009-08-28T00:08:00.004+03:00

Taitaapa olla kutakuinkin viimeiset kuvat, mitä minä saan Tyypeistä, tai ainakaan kerralla kaikista. Kuvien C-right Sysiväikeen Jennin.

Tästä laatikosta kaikki lähti 7.7.2009. Kuvasta puuttuu Sumu Luhtatähtimö, koska se on vielä hierottavanani:

Tässä Tyypit samaisessa laatikossa 27.8.2009 :)

Pentu A, Lapinkirvinen, Siiri:

Pentu B, Lapinsirkku, Piru:

Pentu C, Laukkaneilikka, Ohmu:

Pentu D, Lumijäkkärä, Rhoo:

Pentu E, Luhtatähtimö, Sumu:

Jos tulevia omistajia jännittää tämä päivä, ja unen tulo on tiukassa, niin eipä täälläkään oikein osaa asettua. Koko ajan tulee kelattua, onko muistanut kaikille kaikki paperit ja muut oikein. Samalla tulee käytyä vähän väliä hypistelemässä viimeistä yötään meillä viettäviä sulotuoksuisia naperoita.

¤ Lääkärissä

2009-08-27T15:26:00.005+03:00

Eilen käytännössä suoraan suhaistiin Joensuun reissusta eläinlääkärin tarkastukseen. Lopputulema oli se, että kaikki pennut ovat erinomaisen terveitä, ja pojillakin kaikilla oli jo kivekset laskeutuneet. Koska tarkkaajana oli Sirnan luottolääkäri, joka on silmiin erikoistunut, niin pentusiltakin katsottiin päällisin puolin silmät heti. Ei ole sisäänpäin kasvavia ripsiä, epämuodostuneita kyynelkanavia tms. päällepäin havaittavaa vikaa. Loistavaa :) . Tämän enempää en paljon itse enää voi pentujen hyväksi tehdä, nyt ne ovat valmiita maailmalle. Ja huomenna perjantaina kaikki pyrähtävätkin jo pesästä.

Porukka oli kissankujetuskopeissaan "hieman" äänekästä, pojat ja niistä eritoten Sumu, mutta kyllä tytötkin jaksoivat meuhkata. Lopulta yksi eläinlääkäri ohjasi meidän porukan yhteen tyhjään vastaanottohuoneeseen odottamaan "kun hieman häiritsee tuota meidän puhelinliikennettä tämä meteli". Eipä meitä pahasti Jennin kanssa naurattanu, kun omat korvat soi jo automatkan takia, ja kuulo luultavasti aleni pysyvästi molemmilta :D .

Eläinlääkärikin hieroi välillä korviaan, kun tyypit pisti parastaan tarkkivuoroa odottaessaan. Ite pöydällä ja tutkittaessa kaikki oli reippaita ja jopa hännät väliin heilui lääkärille. Mutta laatikossa irtosi sitten ääntä enemmänkin. Paluumatka oli kyllä jo hiljainen - kun tarpeeksi on jännää ja tarpeeksi huutaa, niin sitten voi jo nukkuakin ;) Loistavaa kyllä, yksikään pentu ei ole vielä osoittanut minkäänlaisia autopahoinvoinnin merkkejä yhdelläkään ajomatkalla.

Eilen myös silityslautani joutui Lilliputtien hyökkäyksen kohteeksi, voi NYYYYYH. Sinne meni se kauan ja hyvin palvellut lauta. Ja nopeasti menikin. Todistusaineistoa tässä:

Tämä päivä onkin mennyt pentupakkauksia ja -kansioita kootessa. Hieman haastetta tuo se, kun tulostin ei suostu toimimaan synkassa läppärini kanssa. Onneksi nyt kaverini sai tulostettua kaikki laput, kopioin sitten itse ne, siihen tuo masiina sentään kykeni.

Tällaista roinaa on lähdössä Pygmien taipaleelle mukaan:

Rullalla oleva röntgenkuva on Siirin spesiaalitavara :D :D .

¤ Hyvästi Pohjois-Karjala

2009-08-25T22:36:00.002+03:00

Tyypit täyttivät tänään 7 viikkoa :) .

Koko päivä on mennyt lähtövalmisteluja tehdessä vakiokuvioiden lisäksi. Olen purkanut ja pakannut autoon kaiken mahdollisen valmiiksi. Huomenna aamulla klo 6 maissa on tarkoitus startata kohti etelää. Toivon, että perille kutakuinkin yhdellä istumalla, ilman suurempia draamoja. Kissojen tai koirien järjestämää. Menomatkan ohjelmastahan vastasivat ihanaiset kissat, varsinkin Julio. Nyt aion lukita sen boksin jotenkin niin, että se ei missään tapauksessa saa eturistikkoa tällä kertaa rynkytettyä irti ja aiheutettua pienimuotoista kaaosta Kengussa.

Uusilla kodeilla on enää 3 yötä jouluun :) . Joka paikasta kuuluu odottavia kuulumisia ja innostuneita puheluita ja viestejä tulee, viime hetken kysymyksiäkin vielä - tuntuu, että pentujen saapumiseen on valmistauduttu eri tavoin mutta perusteellisesti.

Joensuu hiljenee, kiitos tähän astisesta mielenkiinnosta! Kiitos myös kaikille uusille ja vanhoille lappalaiskoiratuttavuuksille, jotka meitä kävivät tapaamassa ja tekemässä oman osansa pentujen sosiaalistamisen eteen. Oli mukava tavata ja höpistä, elän toivossa, että jatkossakin törmätään joko täällä päin tai muualla :) .

¤ Reviiri laajenee

2009-08-24T14:56:00.003+03:00

Tyypit mennä vilistävät jo melkoisen rohkeasti ja kaukana ympäri pihaa, ja päivittäiset ulkoilutukset meinaavat olla välillä jo hermoja raastavaa minulle :)

Niinpä, kun viikonloppuna tuo taloa liki oleva pelto niitettiin ja oljetkin siitä paalattiin pois, niin vein koko porukan sänkkärille juoksemaan. Janka ja Sirna painuivat heti myyrästämään, ja Pygmit olivat ihan innoissaan uudesta, isosta juoksutantereesta.

Vaan niiton mukana on ilmaantunut myyriä esille, ja joku niitä oli käynyt pellolla teilaamassa. Ja tietenkin Pygmit löysivät sitten niitä raatoja ja halusivat leikkiä niillä. Siinä vaiheessa totesin, että paska idea, ja aloin haalia joukkoa takaisin pihan puolelle. Onneksi kummitäti-Janka siihen vielä kiikutti yhden päättömän myyrän pennuille leluksi, eikä Sirna lotkauttanut korvaansakaan käskyllä tulla pois. Perkele, että olipa taas niitä hetkiä, kun "koiran omistaminen alentaa veren painetta ja edistää mielenterveyttä". Isot koirat saivat jo melkoista huutia, kun ei korvia löytynyt ei sitten millään. Sirnalla on muutenkin kuulo heikentynyt pentujen myötä, ja tämän päiväinen oli pohjanoteeraus uppiniskailua. Kyllä on nyt kurkku hieman karhea. Harvoin suutun koirilleni, mutta nyt kyllä raivosin Sirnalle ja Jankalle samalla, kun koitin keräillä barffin makuun päässeitä viittä Kääpiötä pois pellolta.

Kun sain pennut vihdoin pihaan ja lopulta sisälle nukkumaan, niin Janka istuskeli pihassa, mutta Sirna oli lähtenyt taas pellolle >:( Tällä kertaa riitti yksi huuto, ja se tuli pois. Ja sai kehuja. Koska en halua olla kusipää, niin otin koirat vapaamuotoisen käskyn alle, ja sitten vein ne pellon laitaan. Ja annoin luvan lähteä myyrästämään.

Yks kaks siellä alkoi huolestuttavampi näytelmä, Sirna hyökki jotain päin, pakitti, hyökki, pakitti pitemmäksi aikaa.. Käärmeitä täällä ei ole näkynyt, mutta jotenkin en nyt jaksanut ottaa asian suhteen enää riskiä. Käskin Sirnan pois, ja vaikka vaikeaa se sille selvästi oli, niin se tuli luokseni. Istutin sitä muutaman minuutin antaakseni saaliille aikaa paeta, jos se siihen kykenee, ja annoin uudestaan koirille luvan mennä pellolle. Nyt riensi Jankakin hätiin, ja melkoista tanssia hetken aikaa koirat menivät jonkun ympärillä. Lopulta Sirna ilmaantui Voittajana jälleen kuollut rotta suussaan. Yhtä iso se ei ollut, kuin eilinen saalis, vaan hanttiin pisti tämäkin yksilö. Sekin pääsi Sirnan toimesta maan poveen kypsymään tuonne pihan laidalle.

Ihanat paimenkoirani, jotka pistävät tohkeissaan rottia parempiin vilja-aittoihin nyt oikein urakalla :)

¤ Maakuntamatkailua

2009-08-24T14:46:00.002+03:00

Eilen nappasin pörsikit autoon, kuten myös Sirnan ja Jankan, ja hurautettiin kylääm äitini luokse Joensuun keskustaa liki. Ensin Pygmit vähän huutelivat häkissään, mutta sitten asettuivat maate. Kellään ei tullut paha olo koko 30 km matkalla.

Äitini luona oli vaikka mitä kivaa, mihin Tyypit ulottuivat, voi hyvänen aika. Ja asunto on sentään ihan tavallisesti sisustettu, eikä pursua mitään pikkuroinaa alatasoilla. Vaan alkuun sai ihan koko ajan hakea jotakuta pois jostain, ja nostella milloin mitäkin ylemmäksi. Tyypit näkivät ensimmäisen kerran elämässään tv:n - pakko oli se esitellä noille, ettei sitten uusissa kodeissa tästä tavarasta aiheudu mitään paniikkikohtauksia. Itselläni on tv, mutta ei vieläkään digiboksia. Ihmeen hyvin sitä on jo tottunut olemaan ilman. Ja isäni ei ole koskaan ollut kova katsomaan televisiota, joten yksin täällä maalla asuessaan, niin eipä hällä ole telkkua eikä bokseja.

Tyypit pää kallellaan katselivat alkuun ihmeissäään kovaan ääneen messuavaa Dr. Philiä, mutta kukaan ei osoittanut pelkäävänsä televisiota millään lailla.

Illalla meille tuli kylään vielä Wicca-poro, Halla-seropi ja omistajansa Heljä. Saivat pentuset pari uutta ja asiallista koiraa taas tavata. Vierailun lopun Wicca ja Sirna ja Halla myyrästivät tuoreella sänkipellolla. Paras kimppasaalis oli ISO rotta, joka pisti melkoisesti hanttiinkin koirille, ennenkuin siirtyi autuaammille kaatopaikoille. Lopulta Sirna tuli ylväänä yhteistyön tulos kuolleena suussa roikkuen, ja hautasi sen jonnekin tuonne pihan pensaikkoon.

Nam :D

¤ Siiseliini sairastaa

2009-08-22T21:20:00.002+03:00

20. päivä torstaina pikku-Siiri oksensi edellisen illan ruuat sulamattomana ja sen jälkeen sillä alkoi vesiripuli. Pentuparka oli ihan märkä, koska se kuolasi ylenmäärin pahaa oloaan, vaikka oksennusta ei enää tullut, kun masu oli ihan tyhjä. Koska muistan, kuinka äkkiä Sirna (silloin jo 4 kk vanha) romahti vatsataudin kourissa, niin tuli hoppu lääkäriin. Nämä rääppiäiset kun ovat vasta 6-viikkoisia.

Lääkärissä Siiseli humautettiin kevyeen uneen, ja siitä otettiin verikoe ja röntgenkuva (vierasesineiden varalta). Suolisto oli muuten siisti, mutta kaasua siellä oli runsaasti. Veriarvot taas viittasivat roisiin bakteeri-infektioon. Virustakaan ei voinut sulkea kokonaan pois, joten oli jännittävää, sairastuuko pian koko pentue johonkin.

Siiseli sai piikillä antibioottia ja pahoinvointilääkettä ja reilun annoksen nestettä. Perjantaista eteenpäin ab-kuuri jatkui suun kautta, samoin pahoinvointi- ja ripulilääkkeet tarvittaessa. Gefilustuotteita olen noille syöttänyt päivittäin sen jälkeen, kun alkoivat saada kiinteää ravintoa. Siksi, koska Sirnan syömät kuurit ovat takuulla sekoittaneet pentujenkin suolistoflooraa. Nyt Gefiluksen lisäksi Siiselille määrättiin Teho-Baktia, jota saavat nyt muutkin pennut. Eipä varmasti ole heille haittaakaan.

Koko torstai-illan SiiSii vain itkeskeli. Se parkui ja huusi suureen ääneen, välillä vinkui hiljempaa. Lattialla se oli ihan lohduton, mutta sylissäkään ei ollut paljon parempi. Kaurapuuroa, johon oli keitetty ja jauhettu sekaan kanaa, syöttelin sille pienissä erissä tunnin välein illan ja yön mittaan. Klo 23 aikaan Sii vihdoin rentoutui, ja lakkasi valittamasta koko ajan. Se lopulta nukahtikin, eikä maannut enää ihan sykkyrässä. Perjantaina se oli jo ihan eri neiti, ja sama on jatkunut tänään. Kukaan muu pentu ei ole osoittanut mitään sairastumisen oireita, joten toivon mukaan se oli vain joku SiiSiin oma bakteerihärdelli.

To-la meillä oli kylässä Jenni ja Katla-lpk Etelä-Suomesta. Manusti (Lumijäkkärä) löysi Kattilasta Elämänsä Naisen. Ja vaikka Koo oli muidenkin pentujen kanssa kovin kärsivällinen, niin reippaan ja tomeran Manaatin kanssa niillä synkkasi erityisen hyvin. Lähes aina, jos joku pentu oli Katlan kanssa nujaamassa, niin se oli Rhoo. Varhaiskypsä Luhtatähtimö koitti kerran ottaa tilanteesta ilon irti, ja alkoi astua lattialla makaavan Katlan häntää, kun Rhoo paini Katlan kanssa. Sanomistahan siitä tuli Sumulle kovasti, ei Katla sentään tyhmä ole, vaikka nujasikin Rhoon kanssa.

Jäkkärä kunnostautui aikanaan ihan ensimmäisenä tässä astumisen harjoittelussa, oliko se noin 3-viikkoinen, kun jo pönki sisarustensa selkään. Nyt se on aikalailla unohtanut tämän huvituksen toistaiseksi. Suloinen ja söpö Sumu vuorostaan meinaa nyt kuksia pehmoleluja ja nyt viikon loppuna tosiaan kerran kokeili onneaan Katlan hännän kanssa. Laukkaneilikka tykkää vain laukata ja juosta ja pomppia, sen en ole nähnyt kertaakaan vielä leikkivän isoa poikaa ;) .

¤ Kolmen sukupolven tapaaminen

2009-08-19T23:15:00.004+03:00

Mikäpä on ihanampi ääni maailmassa, kuin innostuneen pikkuisen koiranpennun "käh käh käh" läähätys sen juostessa seikkailusta toiseen? Aamulla klo 6 tiedän montakin suloisempaa ääntä, jotka voisivat kuulua niskani tienoilta :D Ensin oppi Laukkaneilikka tulemaan sänkyyn, tänään siellä oli lisäksi Siiri-Kirvinen ja Jäkkärä. Alasmeno korkeasta sängystä oli aikalailla painovoiman ja sattuman hoitamaa - mutta äkkiäkös jokainen heistä ilokseni kömpi takaisin, vaikka välillä päätyivät lattialle. Niskatukan, korvien, naaman jne. järsimiseen herääminen ei ole maailman lempein herätys :)

Pennut viettävät yönsä pentuhuoneessa, ovien takana ja itsekseen. Mutta sen jälkeen, kun ne heräävät aamuruualle (eli klo 5-6), olen päästänyt ne juoksemaan pentuhuoneen lisäksi kylpyhuoneeseen ja omaan nukkumishuoneeseeni. Oma aamu-uni jää hieman huonolaatuiseksi siinä rallissa ja metelissä, mutta penskat ovat tyytyväisempiä. Eipä paljon nukuttaisi silloinkaan, jos ne huutaisivat tylsyyttään pentuhuoneessa. Nyt hyvällä tuurilla saan nukkua vielä pari tuntia esim. 9-11 kun tyypit aamuvillin pidettyään uuvahtavat hetkeksi keräämään uusia voimia :D

Tänään illalla yllättäen poikkesi Sirnan Taco-iskä omistajineen kylässä. Se on sitä nykyaikaa: Tacolla on yhtä aikaa kasvamassa lapset ja lapsen lapset ;) Isot tytöt saivat ihan hirveän hepulin tutun aikuisen koiran seurassa, ja pihamaa tömisi juostessa ja painiessa. Pentuset onneksi pysyivät siitä sivussa, tuskin nuo olisivat tajunneet niitä väistää riehuessaan. Taco suhtautui pentuihin hyvin asiallisesti. Se ei ollut niistä kiinnostunut, mutta ei ahdistunutkaan. Kertaakaan se ei myöskään murrannut, vaikka kuinka joku Pygmi tunki luokse ja iholle. Hieno mies löytyy Sirnan ja näidenkin pentusten takaa :) .

Illalla näppäisin jonkunlaiset rääpäisyt pennuista sen kunniaksi, että eilen tuli 6 viikkoa täyteen. Olinpahan vaan fiksu laittaessani ne vaaleaa seinää vasten - varma tapa saada varjot kuviin, ehhh.

Klikkaa kuvia, jos haluat nähdä ne suuremmassa koossa.

Lumijäkkärä eli Rhoo (Helsinki):

Luhtatähtimö eli Sumu (Salo):

Laukkaneilikka eli Ohmu (Tampere):

Lapinsirkku eli Piru (Lohja):

Lapinkirvinen eli Siiri (Oulu):

Siiri ystävällisesti lainasi pantaansa muillekin kuviin, ettei aina tarvii nakuna esiintyä. Olkoonkin, että panta vasta käy kaulassa ihan vaan totutuksen vuoksi. Mutta onhan ne nyt paljon isomman koiran näköisiä heti, kun ovat pukeissa :D .

¤ Piru irti!!

2009-08-18T23:35:00.002+03:00

"Päättyneet on päivät, jolloin teit sä miten vain. Päättäneet on oppipoika olostain.. Kestäneet ei kaiteet leikkikehästäin, kiiltävät on raiteet jotka löysin edestäin. Zai zai zai zai, Zai zai zai zai, Zai zai zai zai, Zai zai zai zai."

Tiistain jännitysnumerosta vastasi Lapinsirkku Pirulainen..

Jätin ulkona peuhaamisen jälkeen pupsit tuohon grillikatostarhaan unille, ja menin sisähommiin. Kun ikkunasta näin, että liikettä alkoi olla, menin hakemaan tyyppejä sisälle. Kas vain, vastassa oli 4 reipasta pentua. Yhtä ei ilmestynyt, vaikka miten laskin, kurkin pesään ja penkkien alle jne. Mielessä välähti jo kaikki huuhkajat ja ketut ja muut hirvitykset, vaikka kuinka on katettu ja suojaisa se pentujen paikka.

Huhuilin ja hihkuin aikani, ja kerrankin Neiti Näppärä juoksi oikein laukaten luokse, ihan loppuun asti, itsekin hieman huolestuneen oloisena tilanteesta. Irokeesi oli kauniin myrkyn vihreä, Piru oli karannut 10 metrin päässä olleen leikkimökin alle, ja hinkannut sieltä sammalet tukkaansa.

Vieläkään en tiedä, millä ja mistä pikku Houdini on paennut. Myöhemmin päivällä laitoin ne uudestaan pikkutarhaansa, ja koitin kauempaa seurata, missä se vuotava kohta on. Kukaan ei näyttänyt edes suunnittelevan pakoa - eipä tietenkään.

Että sellaista pentulan rauhaan tänään...

¤ Isoja persoonia pienissä paketeissa

2009-08-17T22:07:00.003+03:00

Näin kuuden viikon iän kynnyksellä on mukava laitella vähän yhteen vetoa, millainen kukin pentu mielestäni on. Päivissä ja tilanteissa on eroja, ja huimaa vauhtia tyypit muuttuvat, mutta jotain käsitystä on itselle jo muodostunut tässä tiiviisti yhdessä elellessä.

Kuten eräs pentuja useaan kertaan nähnyt sanoi, suurempi ero on tyttöjen ja poikien välillä, kuin tyttöjen keskenään ja poikien keskenään.

Itse olen ollut nolottavankin tyytyväinen ja hitusen ylpeä siitä, miten mukavaksi tämä Viisikko on osoittautunut (toistaiseksi - ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä, ja luultavasti joudun nämä tyytyväiset tunteeni joskus nielemään karvaan kalkin kera). Olin etukäteen varma, että Joku on aina joukossa vähän arempi tai vähän hitaammin kehittyvä tai vähän ujompi tai vähän jotain muuta vähemmän, kuin muut. Toistaiseksi poppoo on kuitenkin ollut hämmästyttävän reipas, ja tasainen. Jopa ulkonäön suhteen - ainoastaan Pörsö erottuu oikein selkeästi joukosta olemalla todella kaunis suomenlapinkoiran pentunen ;) Mutta Moskun värikkään sisarusparven perusteella sekä Moskun kirjavan taustan takia olisin odottanut suurempaakin värikkyyttä joka suhteessa. Eikäpä Sirnankaan sisarukset ole kuin yhdestä puusta. Ja koska luonteen (ja terveyden, mutta sen näyttää vasta aika) olen asettanut kasvatukseni ykköstavoitteeksi, niin eipä tällä hetkellä voi olla muuta, kuin tyytyväinen.

Mutta sitten sitä yksilöintiä..

Lapinsirkku (Piru), eli sijoitusneitoseni. Piru nauttii taisteluleikeistä, ja on usein osapuolena, jos pennut nujakoivat jossain. Se on ketterä, eikä pelästy omia hieman väärin arvioituja liikkeitään (esim. hyppyjä naamalleen ylimmältä ulkorapulta). Se nauttii sylissäolemisestakin - paitsi silloin milloin oma tahto iskee päälle. Silloin se murisee ja kiroaa, kun sitä koittaa pidellä sylissä. Piru on myös ahne, ja se ominaisuus meinasi ensimmäisen kerran eilen aiheuttaa kuuluisan sananlaskun "paskaisen lopun". Pennuilla oli - kuten jo monta kertaa aiemminkin - possun kylkirimpsuja järsittävänä. Tähän asti ne ovat nakertaneet sievästi lihat siitä luutikkujen ympäriltä. Ihmettelin, kun Piru oli vähän hassun oloinen, ja menin kurkkaamaan. Sillä oli iso luutikku pitkittäin syvällä kurkussa menossa. Sain jo ihan tosissaan onkia sitä liukasta palaa ulos sen suusta. Ja mokoma vielä kiukkuisesti tarrasti luuhun kiinni, kun sen sain vedettyä ulos. Illalla se vielä meni Sirna-äipän ruokakupille niin törkeästi, että lopulta Sirna jätti sille jämät. Mutsi vissiin kyllästyi kertakaikkiaan härskinröyhkeään jälkikasvuunsa. Pihallakin Piru usein märrää Sirnalle takaisin, jos ne leikkivät yhdessä. Tosin sillä ei ole sen kummempaa vaikutusta kuin se, että mamma katselee pitkin kuonon varttaan pikkulikkaansa, joka niin koittaa Pullistella :D .

Lapinkirvinen (Siiri) on muuten hyvin samis kuin siskonsa, mutta kaikkea potenssiin kolme. Paitsi ahneutta paljon vähemmän. SiiSiille kiinteään ruokaan siirtyminen oli kaikista nihkeintä, vaan nyt vajaan viikon tehoharjoittelun jälkeen sillekin on alkanut maistua paremmin, ja on neiti vankistunutkin kivasti. Ei se nyt vieläkään mikään Mörssäri ole, mutta nyt sen jo äkkiä vilkaistessaan meinaa sekoittaa Piruun :) Siiri on ihanan sosiaalinen ihmisiä kohtaan, suorastaan törkeä välillä vaatiessaan huomiota. Yhdelle pennun katsojalle Siiri teki huulilävistyksen innoissaan, kun liikaa keskityttiin vaan poikiin. Ensin Siiri pomppi ja tunki syliin, ja kun ei auttanut tarpeeksi nopeasti, niin ponkaisi naamaan kiinni - naskalit edellä tietty. Samaa se on tehnyt minullekin. Siiri rakastaa taistella, ja repiä. Se on usein vetoleikeissä mukana, ja riistää muilta törkeästi lelut ja aarteet. Porukan nopeimpana se sitten vilistää karkuun niin, ettei kellään ole asiaa nappaamaan saaliita takaisin. Siiri myös kuljeskelee melko huoletta omilla teillään. Oliko se jo viikko sitten, kun plokiin kirjoitin, miten se katosi omille teilleen pariin otteeseen yhden ulkoilun aikana? Toisaalta Sirpake rakastaa olla sylitettävänä ja rapsutettavana, ja tykkää kuljeskella omien teiden lisäksi ihmisten mukana. Tosin silloin, kun Siiri Ei Tahdo, niin siskonsa tavoin sekin rimpuilee ja pärisee ja puhuu todella rumia, jos sen ottaa syliin. Siirin korvat ovat vihdoin pikkuisen kovettumaan päin. Vaikka ne eivät ole suuren suuret, ne ovat olleet todella pehmeät. Kun SiiSii on vielä kova puhumaan korvillaan, on se usein todella hellyttävän lettipään näköinen, kun puolivetelät korvanahkat lärppyvät milloin mitenkin päin päätä myöten :)

Laukkaneilikka (Ohmu) on nimensä veroinen. Se on ensimmäisestä elinviikosta asti ollut aktiivinen, ja vauhti ei ole vähentynyt ajan mittaan. Joka paikkaan juostaan ja kovaa, ja nyt Ohmu on oppinut kiipeilemään. Sirnahan taisi olla kokonaista 4 kk, kun löytyi ensimmäisen (mutta ei suinkaan viimeisen) kerran keittiön pöydältä. Pojasta polvi on tainnut parantua, sillä Ohmu kiipesi (kuvissakin ollutta) jättinallea pitkin tänään tuolille. Samoin se löytyi aamulla sängystäni - viimeinen pentuvapaa alue riistettiin minulta :D Se oli kiivennyt yöpöydän alatasolle ja siitäpä oli lyhyt matka sänkyyn. Muutenkin se kurottelee korkeuksiin: portaat eivät ole ongelma, sohvalle koitetaan jo hyppiä kovasti jne. Jonkun verran Ohmulla näyttää olevan vahtimistaipumusta. Se ilmoittaa, kun jotain erikoista tapahtuu. Onneksi se ei ole mitään hysteeristä rähjäämistä, vaan topakkana poikana se muutamaan kertaan ilmoittaa oudoista tilanteista, joten ajoissa aloitetulla koulutuksella siitä ei toivottavasti tule mitään suuna päänä huutajaa ja rähjääjää. Mutta jos tällä hetkellä näkyvissä oleva taipumus säilyy, niin ajoissa se toki kannattaa ottaa koulutuksessa huomioon.

Lumijäkkärä (Rhoo) on porukan yksinäisin susi. Kropaltaan se on todella vankka ja ponteva, pelkkää timmiä lihasta. Vaikka se näyttää sutjakalta, niin se painaa paljon. Rhoo ei ole epäsosiaalinen, mutta alusta asti se on hommaillut paljon myös omiaan, ja kuljeskellut itsenäisillä retkillään. Se tykkää taistella, ja on todella sitkeä siihen ryhtyessään. Mutta toisaalta se saattaa viettää hyviä toveja itsekseen tutkimalla omia polkujaan, tai katselemalla muiden touhuja. Sylissä se ei alkuun erityisen paljon viihtynyt, joten olen sen sylittelyyn panostanut muita enemmän. Nyt se jopa nuoleskelee joskus naamaa päästyään syliin. Muiden kanssa se leikkii - joskus pomona, joskus altavastaajana. Rhoon voisin edelleen nähdä helposti työkoirana. Siinä on voimaa ja itsenäisyyttä, ja toisaalta sitkeyttä. Ja oikealla tavalla motivoituna varmasti siitä saa paljon irti. Tulevien omistajien vaan kannattaa alusta lähtien varmasti panostaa siihen yhdessä tekemiseen ja riittävän hyvän palkan tarjoamiseen, ettei Herra Itsenäinen liiaksi ala kulkea omilla teillään ja näytellä keskaria muulle laumalle :) .

Luhtatähtimö (Sumu) käsitellään viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä. Sosiaalinen, suloinen, energinen, joskus myös kovaääninen, nallekarhunen. Jos jonkun pojan jättäisin itselleni, niin se olisi tämä suomenlapinkoiraksi todella kaunis herra - porokoirakasvattajana kai pitäisi tässä kohtaa viiltää ranteet auki ja mennä häpeäpaaluun :) Sumu oli aluksi pentu, jota en kertakaikkiaan ymmärtänyt. Se oli pienenä kovaääninen ja huusi paljon. Siis Paljon. Jossain vaiheessa olin jo huolissani, onko se jollain lailla viallinen, kun se vaikutti alati tyytymättömältä. Lopulta tajusin, että reviiri, joka sisaruksille riitti vallan mainiosti, oli Sumulle aivan liian pieni. Pienin ja rääpälein poika otti huiman kirin kehityksessä, ja oli ensimmäisenä tympiintynyt pentulaatikkoon ja jopa -huoneeseen, valvoi eniten, vaati eniten toimintaa. Kun sen ymmärsin, niin ihastuin energiseen pörröön ihan tosissani. Nyt se on ehdottomasti porukan suurin, mutta muut ovat ottaneet sitä muussa kehityksessä kiinni. Enää Sumu ei erotu porukan selkeästi vilkkaimpana, vaan muutkin touhuavat ja valvovat jo paljon. Sumu tykkää olla syliteltävänä, ja harvoin laittaa hanttiin, jos sitä haluaa hellitellä. Sisarusten kanssa tapellessaan se usein on melko lunki, vaan sitten kun Sumulla menee hermo, niin se menee. Sirnahan on samanlainen. Se ei mieluusti sano kellekään pahasti, vaan kun Sirna hermostuu, niin lopulta se sanoo todella rumasti. Sumu on todella ahne, ja kropastakin huomaa, että ruoka-aikaan on oltu kotona. Käsikopelolla arviopunniten se painaa tuplasti sen, mitä Siiri-sirpake. Tassut ovat kaksi kertaa paksummat, kuin tytöillä, ja 1,5 kertaa vantterammat kuin muilla pojillakaan. Korvat Sumulla ovat pehmeät ja kovasti alavireiset - hyvällä onnella niistä saadaan taitot nousemaan, mutta kaikin tavoin Isänsä poika taitaa olla hän. Mutta omiin silmiini tällä hetkellä virheistään huolimatta oikein komea poika - hellyttävä luonne kruunaa paketin.

Olen monesti miettinyt, että ellei minulla olisi Sirnaa, niin pojista luultavasti Rhoo tai Ohmu olisi liikauttanut eniten sydän alaa. Mutta ne ovat sen verran paljon Sirnan kaltaisia, että nyt tämä hieman sosiaalisempi, hieman yhteistyökykyisempi, pitkätukkainen ja tosiahne mies on pönkinyt syvimmälle sydämeeni :) .

Eipä sillä, kun 28.8 pentuset lennähtävät maailmaan, niin veikkaanpa, että viidet lähtöitkut saan päästellä. Pentujen lähtö lienee kaikille meidän lauman aikuisille naaraille haikean vaikea paikka, vaikka kuinka kovia ämmiä muuten ollaankin kaikki kolme ;) . Jokaiselle pennulle on luvassa hienon oloinen, toivon mukaan loppuelämän koti, enkä todellakaan haluaisi Viisikkoa jättää kotiin, hyvänen aika :D :D Mutta kun ensin on suunnitellut yhdistelmää, tavannut Moskun omistajineen Suomen toisessa päässä, elänyt odotusajan ja jännittävän synnytyksen ja lopulta seurannut pentujen kehitystä ja kasvua pikku marsuista reippaiksi ja omanlaisikseen yksilöiksi lähes 2 kk, niin tuskinpa luopuminen ihan kivutta käy.

Tämä vain varoituksena pennun hakijoille, ettette ota henkilökohtaisesti, jos kasvis vähän herkistelee lähtöhetkellä ;)

¤ IsoJako

2009-08-16T23:16:00.002+03:00

Tytöthän on jaettu jo hyvä tovi sitten, mutta lauantaina tehtiin The Jako myös poikien suhteen. Ja eihän tässä enää ole, kuin 1,5 viikkoa, kun jokainen lähteekin uuteen kotiinsa :) .

Sitähän ei tiedä, mitä kenestäkin tulevaisuudessa kehittyy, ja paljon vaikuttaa tietenkin tulevat elämän kokemukset ja tulevat omistajatkin. Mutta nyt tuntuu, että jokainen on menossa itselleen parhaimpaan paikkaan - niin tytöt kuin pojatkin. Eikä pojissakaan viimeisenä varaajana "valitsemaan" päässyt vaikuttanut mitenkään pahastuneelta siitä, kuka pojista heille jäi. Mielenkiinnolla jään itse odottamaan, millaisia viikareita ja viikarittaria näistä vielä kasvaa lähivuosina :) .

Lumijäkkärä muuttaa Helsinkiin, Ainon, Kimmon ja lpk Piin kaveriksi:

Luhtatähtimö matkaa Saloon Minnan, Ramin, lpk Usvan ja Ramin tyttöjen perheeseen:

Laukkaneilikka muuttaa Tampereelle, Anninan ja Eetun ja Syltty-kissan omaksi koiraksi:

Lapinsirkku muuttaa sijoitusneitinäni Lohjalle Katin ja melkoisen-lauman jatkeeksi :D

Lapinkirvinen menee pisimmälle, Ouluun. Se pääsee Mitran, Kimmon ja lpk Halon komendantiksi:

Kuvat pennuista on 4 viikon iässä (Mitra K.). Ovat melkoisesti tuosta taas jo kasvaneet ja muuttuneet ja kehittyneet, tiistainahan tyypit täyttävät jo 6 viikkoa.

¤ Kuveja taas, osa 5

2009-08-13T23:44:00.005+03:00

Joitain sisäkuvia Hobiteista tältä päivältä :) .

Pörsö eli Mörkö eli Luhtatähtimö kaatio rikkalapiosetin ja alkoi siivoushommiin:

Neiti B, Piru, tuli auttelemaan:

2 ylisuloista nallekarhua:

Laukkaneilikka antaa kuria harjalle:

Äippä-Sirna ja Piru ottivat yhteiset nokoset tuvan puuhellan ääressä:

Siiriä ei siivous kiinnostanut, eikä nukkuminen. Se antoi kyytiä talouspaperirullalle:

Voiko olla suloisempaa Pikku Pirua;

¤ Hobiteilla on identiteetti

2009-08-13T15:23:00.002+03:00

Aivan _uskomattoman_ ripeää toimintaa Suomen Kennelliitolta *tekee aaltoja ja kumartaa* .

Maanantaina tyypit siis saivat sirunsa, ja nettirekisteröinnin sain valmiiksi muuten, mutta kivestodistus ja Moskun isännän antama todistus astutuksesta piti toimittaa perinteisellä postilla. Maanantaina lähtevään postiin meni se kirje. Tiistaina näkyi, että rekisteröinti on hyväksytty, eilen netissä näkyi lasku siitä. Maksoin sen siitä heti netin kautta pois, ja viime yönä tyypit ovat päivittyneet KoiraNettiin. Aikamoisen loistavan nopeaa, olen ihan fiiliksissä :) .

Tässä he nyt ovat virallisesti:

ER37290/09	narttu	HALLANEVAN LAPINKIRVINEN	musta merkein	2009
ER37289/09	narttu	HALLANEVAN LAPINSIRKKU	musta merkein	2009
ER37286/09	uros	HALLANEVAN LAUKKANEILIKKA	musta merkein	2009
ER37288/09	uros	HALLANEVAN LUHTATÄHTIMÖ	musta merkein	2009
ER37287/09	uros	HALLANEVAN LUMIJÄKKÄRÄ	musta merkein	2009

¤ Vieroitusta ja ystävyyttä

2009-08-12T20:36:00.002+03:00

Janka on ollut aivan upea ja korvaamatonkin keinoemo. Kun Sirna ensin sairasti leikkaushaavaansa ja sen tulehdusta ja sitten vähitellen alkoi vieroittaa pentuja tissistä, on Janka-täti ollut huikea apu. Sen kanssa pupsit ovat saaneet nukkua ilman, että on puolin ja toisin ahdistuttu jatkuvasta maidon lutkuttamisesta/kerjäämisestä. Jankan kanssa pennut pääsivät hyvissä ajoin harjoittelemaan aikuisen koiran kanssa leikkiä ja olemista - Sirna-äipän ne ovat ihan viime aikoihin asti nähneet vain maitotiskinä.

Vaikka pupelot olisi juuri täyteen tankattu, niin äipän näkeminen sai ne vielä viime viikolla ryntäämään kilpaa nisille, ja roikkumaan niissä ja kerjäämään ruokaa niin kauan, kun Sirna vain oli niiden ulottuvilla. Jankasta kun ei maitoa heru (vaikka sillä kyllä laskeutui maidot nisiin, niin se ei päästä hammasnakeroita imemään), niin sen kanssa on voinut puuhata muuta.

Panksilainen on puhdistanut pentusia, kaivanut niille x-määrän pesäonkaloita pihaan, se on nukkunut välillä niiden kanssa, antanut niiden nyhtää korvia/häntää/kuonoa/jne uskomattoman kärsivällisesti. Härskein Pikku-Porsas jopa kävi Jankan ruokakupilla ilman sanktioita.

Asian kääntöpuoli on ollut se, että Jankalla on varmasti ollut melkoinen stressi lauman äkillisestä kasvusta, ja sen myötä uusista velvollisuuksista. Ehkä aika kultaa muistojakin, mutta Janka ei mielestäni koskaan vahtinut omia pentujaan niin paljon, kuin näitä Hobitteja. Täällä maallakin se on koko ajan ollut kerkeänä haukkumassa ja kuulostelemassa ja epäluulottelemassa uhkia pentuja kohtaan.

Sirpa ja Eero ("mummo ja ukki" meille) kävivät eilen tervehtimässä pentuja ja isoja tyttöjä. Jo aiemmin oli sovittu, että Janka pääsee heille lomalle Rääkkylän Varpasaloon. Joten eilen Panksilainen lähti sinne laatuajalle noin viikoksi. Vaikka Janksi kuuluu vähän kaipaavan siellä ja olevan tavallista hiljaisempi, niin uskon, että loma on kuitenkin hyväksi sille. Se höpsö Sydvest otti tämän pentujen hoivaamisen ja huolenpidon itselleen tyypillisellä Hyvin Totisella tavalla. Luulen, että sille tekee pieni hengähdystauko ja täydellisen hemmottelun kohteena olo vailla velvollisuuksia nyt oikein hyvää :) .

Sirna on upeasti mutta tehokkaasti vierottanut pentunsa. Yhä ne käyvät muutaman kerran päivässä imaisemassa ison satsin, ja satunnaisesti yksitellen (mamman armollisuudesta riippuen) pikku drinksuja. Mutta jo muutaman päivän ajan ne ovat selkeästi nähneet Sirnassa muutakin kuin tissittissittissittissit... Ja samaan aikaan Sirna entistä enemmän on alkanut leikkiä pentujensa kanssa. Yksi kerrallaan se haastaa niitä leikkiin, tai sitten menee lelun kanssa niiden luokse kutsumaan kisailuun. Ja Vampyrilauma alkaa innostua. Ne roikkuvat väliin Sirnan hännässä, tunkevat tissien sijasta sen ruokakupille, ja koittavat välillä itse kutsua emoa leikkiin. Hurjalta tuntuu, että tässä vaiheessa sijoitusnartun olisi jo luvan kanssa saanut palauttaa omaan kotiinsa. Kuinka paljon jää emon kanssa kokematta - ja emoltakin kokematta - jos se tyrkätään pois pentujen luota heti, kun ne ovat 5 viikon ikäisiä.

Nyt on todella mielenkiintoista seurata Sirnan ja pupeloiden yhteiselämää, kun imetys on jäämässä taka-alalle prioriteeteissa. Nytkin ulkona sataa kaatamalla, ja Sirna on nukkumassa Pygmiensä kanssa tuolla grillikatoksessa, kevythäkin suojissa. Vielä joku aika sitten Sirna ei suostunut jäämään pentujen kanssa sen jälkeen, kun se oli ne imettänyt. Koska se oli vain yhtä nisissä roikkumista senkin jälkeen. Nyt mamma ja pupelot jäivät ulos nukkumaan raittiiseen ilmaan, sateen ropistessa heidän mökkinsä peltikatolla rauhoittavasti. Istuin itse pitkän tovin ihastelemassa sadetta ja perheidylliä samaisessa katoksessa :D :D

Iltaruualle ja yöksi otan koko köörin sisälle, kunhan heräilisivät.

Päivän kootut lyhyesti... Aamulla joku pennuista keksi klo 06 aamuruuan ja leikkihetken jälkeen, että häntä_ei_väsytä. 35 minuuttia tyyppi jaksoi karjua itselleen seuraa, ja yhtä monta minuuttia minä yritin turhaan jatkaa uniani. Mutta periksi en tässä kohtaa ja tämän ikäiselle enää halunnut antaa. Tulihan se hiljaisuus ja uni - pennuille ja minulle - aikanaan. En tiedä, kuka pennuista se oli (en todellakaan mennyt kurkkimaan ja provosoimaan kutsuhuutelijaa), mutta jos veikata pitää, niin aktiivinen ja puuhakas Tähtimö siellä mahtoi olla tympiintynyt, kun muut uinuivat.

Varmaksi tiedän sen, että Tähtimö keksi tänään, miten komeaa taisteluleikkiä voi leikkiä tuvan pitkien verhojen kanssa. Noh, onhan sekin tapa sisustaa, kun verhot on nosteltu nyt ikkunalaudoille. Manaatti puolestaan alkoi purkaa puukoria koivuhaloista - aivan kuten äippänsäkin on aina tehnyt. Neiti B eli tulevalta kutsumanimeltään näillä tietoa Piru (hah hah, tulevilla haltijoilla on selkeästi huumorintajua, hyvä niin:) ja Laukkaneilikka kävivät taas pullokorista hakemassa muovipulloja (ihan kuten Jankalla on hirveä pullofetissi, kyllä geenien kulkeutuminen on ihmeellistä;). Niitä ne sitten kanniskelivat ylpeänä kylpyhuoneeseen jemmaan.

Aamulla oli tyhjennetty pyykkikori pitkin kylpyhuonetta myöskin, ja kakattu pentuhuoneen lattialle pesän eteen niin, että siinä oli sitten luisteltu ja tilsitty ympäriinsä. Pörsö ja Manaatti kiipesivät kenkähyllyyn tuossa illalla, ja nakersivat isän nahkaisia purkkareita. Leikki loppui siihen, kun Pörsö kiskoi kaverinsa hännästä tuvan puolelle - voitte kuvitella, mikä kirkuminen kiskomisen kohteesta lähti. Ja mikä tappelu siitä seurasi. Ja... ja... ja... Kaipa näitä pieniä höpsöjä tilanteita riittäisi vaikka kuinka paljon, kun huomaisi ja muistaisi kaikki. On muuten melkein aina, jos jossain on rähäkkä, niin yhtenä osapuolena Siiri taikka Piru. Harvemmin näyttävät pojat tappelevan ihan vaan keskenään, aina siihen vaaditaan toinen tai molemmat bitchit, hah...

¤ Rekisteröinti etenee

2009-08-12T10:58:00.002+03:00

Kylläpä täytyy kehaista ja kiittää Suomen Kennellittoa erinomaisen ripeästä toiminnasta näiden Hallanevan Hoppuilijoiden kohdalla!

Otin sinne aikanaan yhteyttä, koska sähköinen rekisteröinti ei tämän pentueen kohdalla onnistu millään täysin: Moskun kivestodistus piti toimittaa paperisena liittoon. Nurisin asiasta pahoillani, koska paperilla tulevat ilmoitukset käsitellään nykyisin viimeisenä, mutta ko. todistusta ei vaan millään muulla tavoin voi toimittaa.

Olin yhteydessä todella ystävällisen virkailijan kanssa, joka pyysi minua toimittamaan hänelle sen kivestodistuspaperin, ja tekemään muut rekisteröintiin liittyvät asiat netin kautta. Hän lupasi, että kunhan kaikki muu on netin kautta tehty oikein ja valmiiksi, niin tuon kivestodistuksen takia ei pentue jää pinkan pohjalle lojumaan, vaan käsitellään nettirekisteröimisenä.

Maanantaina pennut saivat sirut, ja siltä osin nettirekisteröinnin sain valmiiksi. Maanantaina heitin myös postiin em. paperin. Eilen illalla näkyi Omakoira-sivulla, että rekisteröinti on hyväksytty. Tänään siellä näkyi lasku, jonka maksoin pois heti kuljeksimasta. Saapa nähdä, ehtisikö tyyppien papaerit suorastaan luovutuspäiväksi, vaikka kesä onkin ruuhkaista aikaa rekisteröinneissä :D .

¤ Kuvapläjäys vol 4

2009-08-11T23:35:00.004+03:00

Tyypeistä kuvia viime viikolta, torstailta ja perjantailta, kun olivat siis 4+ viikon ikäisiä. Kuvat Mitra ja keponsa Kimmo:

¤ Ai jai jai jai

2009-08-10T22:56:00.002+03:00

Voi näitä äitinsä poikia ja tyttäriä *pään pudistelua*.

Yhden päivän saldoksi ei riitä sientä napostellut SiiSii. No ei niin. Äsken Tähtimö-Pörsö jäi yläleuastaan kiinni kompostiaitaverkkoon, joka siis toimii pentuhuoneen porttina. Itse olin ajatellut, että vaara on ohi, kunhan Hobittien päät ovat niin isoja, etteivät ne mahdu silmukoista. Vaan ei... Tukkajumala jumitti kuononsa siihen verkkoon *huoh*.

Sirnahan aikanaan jäi alaleuastaan kiinni sänkyni koristekiemuraan - kahdesti minuutin välein, ennenkuin oppi. Joten sinänsä tuttua huttua. Vaan on se paniikissa jumissa kirkuva pentunen aina yhtä "ilahduttava" kokemus.

Tähtimö halusi vimmatusti taas "isolle puolelle" taloon hengailemaan aikuisten koirien ja ihmisten mukana, ja päätti syödä itsensä portin läpi. Paha vaan, kun leuka jumitti kiinni, ennenkuin suunnitelma toteutui. Mutta tavoite saavutettu kuitenkin: kun sain pöllöpään lopulta irti, niin se todella pääsi tänne isojen koirien kanssa touhuamaan.

Välillä lasken päiviä, että saan nämä vilpertit vihdoin käsistäni - ja yön unettomina tunteina pelkään, etten saa niitä säilymään hengissä vajaata kolmea viikkoa vielä :D :D :D .

¤ SooSoo SiiSii + siruja niskanahkoihin

2009-08-10T20:45:00.002+03:00

Siiri-mokoma on ihan äiteensä tyttö, hmph :( Tänään syödä märssysi jotain mitälie sientä pihasta, näytti ruskealta ja kulahtaneelta kärpässieneltä. Yksi ainoa sieni koko pihassa, enkä sitäkään olisi huomannut, mutta pikku Siiseli meni ja nätysti sitä napaansa. Toivottavasti ei vatsan väänteitä kummempaa seuraa tästä.

Tänään Juskankankaan kennelin Tarja kävi siruttamassa naperoiset, saatiin rekisteripaperianomus Kennelliittoon vetämään. Juskankankaallehan on juuri syntynyt 4u + 2n Sirnan veli- ja siskopuolia, eli Taco-isä sai toisen pesueensa :) . Onnittelut vielä tätäkin kautta, ja oli muutenkin mukava tutustua taas yhteen uuteen lappalaiskoiraihmiseen :) .

Siiri-Sipare sai ensimmäisenä sirun niskaansa, ja se huusikin kuin pieni porsas, jota nyljetään elävältä. Meinasi itselle hiki kihota otsalle, että tätäkö tämä on, kun ennen rekisteröintiä pitää pennut nykyään tunnistusmerkitä. Sirna ja Jankakin huolestuivat pihalla kovasti, kun kuulivat Siirin verryttävän äänijänteitään.

Neiti B, Lapinsirkku, protestoi paljon hillitymmin. Samoin pojista ensimmäinen, Laukkaneilikka. Lumijäkkärä aka Manaatti Härkäniska ei oikeastaan edes vingahtanut. "Niin missä kohtaa piti kiljua", herra paksunahka tuntui ajattelevan. Pörsö, eli Luhtatähtimö sitten pisti Siirin malliin hanttiin, koetti rimpuilla ja kiljua ja räpistellä.

Vaan nyt on tyypeillä sirut, ja rekkari-ilmoitus laitettu tänään menemään netin kautta SKL:oon. Saapa nähdä, milloin ehtii paperit valmistua. Isä-Moskun kivestodistuksen jouduin laittamaan postilla etukäteen, sitä kun ei netin kautta saa laitettua. Saa nähdä, hidastaako se papereiden saamista minkä verran.

Rakentelin tänään tyypeille pihan grillikatoksen yhteyteen pienen ulkoilutarhan ja sään suojan. Mukava, kun ulkoilun päälle pystyn nyt jättämään tyypit ulos nukkumaan niin, ettei ihan koko ajan tarvitse vahtia ja huolehtia, minne kukakin menee. Tänään illalla ulkoiltiinkin monta tuntia pihassa, ja välillä tirsotettiin uudessa tarhassa. Itse makoilin pihanurmella Jankan ja Sirnan kanssa ottamassa aurinkoa ja maistelemassa suklaata. On tämä kasvattaminen -onneksi!!- välillä ihan leppoisaakin, vaikka ensimmäiset 4 viikkoa olivatkin from Hell Sirnan sairastelujen yms. takia.

¤ 9.8

2009-08-09T13:03:00.003+03:00

Wuhuu, ajantasalla ollaan päivitysten kanssa!!

Aurinko paistaa, ja ulkona on touhuiltu taas.

Tänään Siiristä on eniten kerrottavaa. Se tyttö on mielenkiintoinen yhdistelmä sosiaalisuutta ja mieletöntä itsenäisyyttä, ihan kuin Sirniskin on. Myös ulkonäkö ja pikkukoko tuovat mieleen Sirna-äipän.

Pennut touhusivat pihalla omiaan porukassa, aikuisten katsellessa hommaa päältä. Yhtäkkiä Siiriä ei näkynyt missään. Koitin houkutella ja huudella. Lopulta neito löytyi lumipallopensaan alta urakoimasta jonkun oksan kimpussa. Vailla huolen häivää, että muut ovat kauempana.

Sen jälkeen Riisi Kanuttaja iski isäni kenkien ja lahkeiden kimppuun, ja viihtyi pitkän aikaa puuhastellen siinä ihmisten seassa. Syliinottaminen aiheutti protestoimista, koska Urakka jäi kesken. Prkl, niin!!!

Yksi kerrallaan pennut väsähtivät Kengun alle varjoon ja suojaan nukkumaan. Laskeskelin, että viisikko siellä riehuu ja leikkii ja sammuu yksitellen unille. Kun sitten lähdin kuskaamaan tyyppejä sisätiloihin unille, yksi puuttui joukosta. Siiri-perhana oli livahtanut omille teilleen. Mutta minne?!?!

Siinä haeskeltiin pitkin pihaa ja pusikoita, vaan uninen pentu ei kauheasti ilmoittele itsestään. Lopulta Sirna meni paljastavasti häntää heilutellen vuorenkilpipusikkoon, ja sinnehän SiiSii oli sammunut. Minua katseli unelias ja hämmästynyt silmäpari, kun nostin uupuneen natikan pois omasta, varjoisasta pesäluolastaan.

Minua niin sykähdyttää tuo pikku SiiSii. Päivä päivältä siinä näkyy enemmän ja enemmän emäänsä. Juuri tuo itseluottamus ja pienestä asti yksin pärjääminen yhdistettynä siihen, että ihmistenkin kanssa on kiva touhuta, ja olla välillä sylissä jne. on niin kovin tuttua :) .

Toisaalta Sirnan-kaltaisuus on ehkö myös syy siihen, miksi itse miellyin alusta asti ja vaistomaisesti Neiti Beehen. Sirna on niin persoona, että niitä mahtuu vain yksi elämään, ainakaan samaan aikaan. Neiti B on reipas ja tomera ja touhukas, mutta hieman pyöristetty versio SiiSiistä ja äidistään.

Muu nelikko on tänään ollut ns. peruspentuja - leikkineet ja juosseet ja laukanneet ja tapelleet ja tutkineet ja touhuneet porukalla, kunnes sitten porukassa myös väsähtivät nukkumaan.

¤ 8.8 lauantai

2009-08-09T12:43:00.006+03:00

Lauantaina ulkoiltiin useaan otteeseen, koska oli yhä niin hieno sää. Kyllä tämä elokuun alku on hellinyt minun kesälomaani ja samalla pentujen kanssa ulkoilua :) .

Pennut riekkuivat ja söivät ulkona, menivät välillä Kangoon alle nukkumaan, ja jatkoivat taas. Ostin kaupungista muutaman sian kylkirimpsun, ja siitä leikkasin jokaiselle koiralle omat lihaisat luutikut syötäviksi.

Pennut suhtautuivat hyvin erilailla saamiinsa aarteisiin. Siiri (Lapinkirvinen) alkoi heti natustaa omaansa tunteella. Lapinsirkku ja Tähtimö samoin. Laukkaneilikka Valkotassu vei oman saaliinsa heti parin metrin päähän, ja alkoi sitten vasta natustaa sitä. Unelias Manaatti eli Jäkkärä ei oikein jaksanut innostua heti ollenkaan. Myöhemmin, kun oli saanut tirsat nukuttua, se nätysteli omaansa.

Aikansa omaan saaliiseensa tutustuttuaan Tähtimö lähti katsastamaan muiden saaliit. Olematta mitenkään ärhäkkä tai päällekäyvä, se yksitellen nappasi sisarustensa aarteet itselleen. Sitten se hetken aikaa söi sitä, kunnes jätti, ja lähti seuraavan sisaruksen aarretta tutkimaan. Laukkaneilikka kuskaili omaansa pitkin pihaa turvaan, samoin Lapinsirkku. Siiri ei oikein edes huomannut, mihin luu katosi, kun Tähtimö sen nappasi.

Janka söi ylimääräiset luut sitä mukaa pois, kun joku pentu ne hylkäsi. Sirnalla ei ollut nälkä, joten se taas hautasi pensaikkoon omansa, ja muut suuhunsa saamansa rimpsut.

Aikansa suururakan kanssa aherrettuaan pienet sankarit kävivät taas nukkumaan pihalle.

Tällaista on tämä meidän pennuntahtinen lomaelämä tällä hetkellä :) .

¤ Torstai 6.8, perjantai 7.8

2009-08-08T23:55:00.003+03:00

Huvittavaa, nettitikku saa yhteyden johonkin verkkoon näköjään vain iltaisin.. Päivällä on ihan turhaa hommaa koittaa saada itseään ilmi ulkomaailmaan tätä kautta.

Mutta takautuvia kuulumisia edelleen siis, kenties jonain päivänä olen ajan tasalla blogini kanssa :)

Keskiviikko päivä meni kokonaan pentuhuonetta Rekivaarassa rakennellessa ja siivotessa ja muutenkin kotiutuessa. Torstaina Pygmit sitten muuttivat uuteen kämppäänsä minun makuuhuoneestani. Hyvin tuntuu uusi yksiö kelpaavan, siinä on oma uloskäynti, ja hyvät näkymät tupaan ja takkahuoneeseen.

Torstaina iltapäivästä meille tupsahti kylään Mitra, keponsa Kimmo ja komentajansa Halo. Heille siis menee Neiti A, H.Lapinkirvinen, eli Siiri. Pieni piipero, mutta sitäkin räväkämpi neito taisi olla ihan mieleen - mitä nyt Halo vähän pyöritteli silmiään ja ällisteli Hobitteja. Siirin ja Halon elämää löytyy heidän plokistaan, halo.vuodatus.net

Siiri esitteli oikein mainioita temppujaan: miten 4 viikkoa vanha tyttö ruopii pissaamisen jälkeen kuin Äijä-koira konsanaan. Tai miten kova ääni lähtee pienestä kissanpennun näköisestä koirasta. Tai miten pieni Piru roikkuu sisarusten hännässä, vaikka nämä kuinka huutaisivat apua. Tai.. tai... tai....

Vaikka pennut nukkuvat öisin jo pitempää pätkää, niin olipa luksusta, kun sain Mitralle annettua yhden yön ruokahuoltovuorot. Itse painelin yläkertaan nukkumaan, ja jätin ohjeet Sirnan ja Hunnilauman hoidosta. Klo oli sentään lähemmäs 9, ennenkuin jonkun vaativa ääntely vasta herätti meikäläisen. Ahhhh!!!!

Sirna alkaa enemmän ja enemmän vieroittaa pentujaan. Se syöttää niitä juuri sen verran, kuin oman olon helpottaminen vaatii, ja muut ajat on baari suljettu.

Keskiviikkona se oli aika hellyttävä, kun se alkoi imettämisen sijaan houkutella pentujaan leikkimään. Kertaakaan Sirna ei ole vielä murissut pennuilleen, mutta se koittaa saada niitä leikkimään kanssaan, tissin lutkuttamisen sijasta. Tyypit ensin olivat aika ihmeissään, että MITÄ se Äippä tekee. Ensimmäisenä vähän juonesta pääsi kiinni Luhtatähtimö. Se vastasi Sirna leikkiinkutsuun pentumaisen höpsöllä tavalla, mutta vastasi kuitenkin.

Edelliseen korjausta sen verran, että Sirna ON ärähtänyt kerran pennuilleen - juurikin em. Tähtimölle. Olimme vielä Saviolla, kun Herra Varhaiskypsä ja Kaikesta Kiinnostunut meni mamman ruokakupille. Kun ei moneen kertaan murahtelu auttanut, niin Sirna lopulta hieman kurmuutti jästipäätä. Samana päivänä sama tyyppi meni Jankaa härkkimään niin paljon, että Jankakin jo murrasi herralle vähän. Mainittakoon, että pennuille henkeen ja vereen omistautunut hoitotäti Janka ei murrannut Tähtimölle edes silloin, kun tyyppi marssi syömään Jankan ruokia :D .

Perjantaina sitten kuvailtiin Mitran kanssa pentuja, 4-viikkois potretteja. En tiedä, onko mitään mahdollisuuksia saada niitä koskaan nettiin tämän yhteyden kautta.. Katsotaan. Muuten perjantai menikin ulkoillessa ja touhuillessa tavallisia hommia.

Surullisen perjantaista teki se, että isän luona asunut vanha Nekku-kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Keväästä lähtien Nekku oli mennyt huonompaan kuntoon, ja viimeisinä päivinä, kun minä näin sitä, se kulki todella huonosti. Takapää horjui pahasti alta. Nekku kyllä söi, mutta se oli todella laiha, ja turkki oli takussa, koska se ei jaksanut enää hoitaa itseään.

Tuttu eläinlääkäri Keijo tuli kotiin, ja Nekku siirtyi pilvien tuolle puolen rauhallisesti omassa tuvassa. Rauhoituspiikkiä saadessaankaan se ei edes inahtanut - kisuli oli selkeästi jo luovuttanut otteensa. Voiman päivinä Nekkua ei noin vain edes rokotettu, kun herra pisti hanttiin ja lujasti. Nyt se otti rauhoituspiikin vastaan ilman pienintä kapinaa, ja nukahti tuvan pöydälle. Viimeisen unipaikan Nekku sai perheemme hevosten ja Topi-koiran vierestä metsän laidasta.

Kaunista matkaa, Nekku!!

¤ Kerava - Joensuu reissu

2009-08-07T21:47:00.002+03:00

Tiistaina illalla (4.8) Kanguu oli lastattu koiran pennuilla, aikuisilla koirilla, kissoilla, vaatteilla, kompostiaitaverkoilla, koiran ruualla, kevythäkeillä, peitoilla, koiran peitoilla, vaatteilla, kirjoilla, asiapapereilla... You name it - jouset ainakin olivat pohjassa, eikä varpustakaan olisi saanut enää edes hansikaslokeroon survottua.

Määränpäänä siis oli isäni talo maalla, Joensuun keskustasta 30 kilometrin päässä. Sinne oli tarkoitus muuttaa noin kolmeksi viikoksi vilkkaiden ja vauhdikkaiden poropentusten kanssa.

Tiistaina meillä vielä kävi viime hetken tervehtimisiä tekemässä useampikin pennun katsoja, ja auton pakkaaminen oli suoritus sinänsä. Viime metreillä piti vielä lähteä kissan häkkiostoksille, kun Pähkylä päätti, ettei enää mahdukaan Julion kanssa samaan boksiin (6 vuotta kaikki meni hyvin, ja NYT tuli mittari täyteen), ja yksi "ylimääräinen" boksi aiheuttikin suuresti päänvaivaa, niin kovin oli tila kortilla.

20.45 Kenguru starttasi kumeasti mörähtäen (pakoputki on poikki) Saviolta kohti Kahjois-Porjalaa. Pennuille oli koirahäkistä erotettu oma pienempi osa, ja Janka ja Sirna jakoivat loppuhäkin. Ja kissat huusivat ja mäyrysivät omissa häkeissään. Sivupeileistä näki taakse, takaikkunat ja taustapeili olivat ihan vain koristeina. Voi sitä nautintoa kaikkinensa..

Matkan varrella pysähdyin muutaman kerran vilkaisemaan takaosaa, ja pennut makasivat hyvin tyytyväisinä omassa häkin osassaan. Kuka seljällään, kuka mitenkin. Ei kuulunut itkua eikä hammasten kiristystä. Reilu tunti ennen kuin olimme perillä, eli noin 4 tunnin matkaamisen jälkeen, pysäytin pimeälle levikkeelle Varkaus - Joensuu tien varteen. Nostelin pennut kevythäkkiin, ja päästin isot koirat pissalle. Kaikki pennut hienosti lorottivat omat tarpeensa kevythäkkiin - mieluummin kuitenkin sinne, kuin autoon. Ja eipä niitä sinne pimeään olisi voinut päästää juoksentelemaankaan.

Kun Sirna oli valmis, otin väliseinän pois häkistä, ja päästin Kääpiöt aterialle. Kun kaikki vaikuttivat kylläisiltä, päästin Jankankin sinne, ja matka jatkui yhtenä iloisena porukkana häkissä, ilman jakoa isojen ja pienten puoleen. Muutama ahmatti vielä tyhjensi tisuja ajomatkankin aikana, ja sen jälkeen kaikki Pygmit sammuivat Sirnis-äipän ja Jankan viereen. Loppumatka siis ajeltiin samoissa merkeissä, kuin ensimmäisetkin 4 tuntia :) .

Kun pääsimme perille ja sisälle taloksi, tyypit kävivät heti lehtien päällä pissalla, ja sitten alkoi hulvaton ralli uudessa kämpässä. Nujustettiin kaveria, ja leluja ja juosta kirmailtiin. Sen jälkeen tyypit murkinoivat, ja sammuivat yksi kerrallaan kuka minnekin.

Janka ja Sirnakin saivat ateriansa, kissat pääsivät omaan osaansa taloa, ja sitten kaaduinkin melkoisen migreenin kourissa sänkyyn. Kello oli tässä vaiheessa 03 ja jotain keskiviikko aamuna.

Klo 9:ään asti hunnilauma armahti, ja antoi minun nukkua yhteen menoon. Kuuden tunnin sikeän unen jälkeen onneksi päänsärky oli poissa, ja edelleen koko muukin kööri pirteää ja hyvin voivaa.

Nyt on maalla asusteltu muutama päivä, oma huone on tuttu, ja päiväjärjestys samankaltainen, kuin Keravalla. Joka päivä on tutustuttu monta kertaa päivässä pihan ihmeisiin. Sirnalle ja Jankalle tämä onkin tuttu paikka, vaan eipä kukaan pennuistakaan ole nikotellut ympäristön vaihdokselle :) . Hieman aiempaa enemmän ne ovat nyt nukkuneet, sen verran kuormittaa pikku päitä tämä uusi elämä ja kaikki sen virikkeet.

Maaseutu hiljenee nyt tältä erää, lisää takautuvia kuulumisia toivottavasti luvassa huomenna. Mikäli nettitikku edelleen löytää signaalin tuossa ikkunan pielessä teipillä roikkuessaan - eipä ollut ihan sormien napsautus löytää tuota yhteyttä :D :D

¤ 4.8 pähkä pähkä

2009-08-07T18:38:00.003+03:00

Kylläpä tällä hetkellä tuntuu, että Sirnan ja Moskun yhdistäminen onnistui siinä suhteessa, että pentue on luonteeltaan varsin tasaväkistä sakkia. Yksikään ei ole perässä hiihtelijä, tai omissa oloissaan mietiskelijä - saati arka, mikä todella kammoksuttaa minua porokoiran luonteen piirteenä. Kaikki ovat ihmisrakkaita ja uteliaita. Tytöt vielä sen lisäksi ovat melkoisia pirulaisia, velipojat ovat ihan enkeleitä näihin sarvipäihin verrattuna :) .

Ja ulkonäöltäänkin toistaiseksi viisikko on paljon vähemmän kirjavaa, kuin odottelin. Ainoastaan Luhtatähtimö on rössöturkki-mörssäri, muut ovat enemmän samanlaisia. Tähtimöstä on reippaudessaan ja tomeruudessaan pikkuhiljaa kasvanut ihan huomaamatta suosikkipoikani. Se on niin touhukas, ihmisrakas ja utelias, että olen menettänyt sydämeni ihan huomaamatta täysin.

Mitä olen sitten pähkäillyt? Jo pari viikkoa on ollut vakavissa mietteissä, että onko nyt kuitenkaan lauman kasvatuksen aika?? Itsekäs ja tahtootahtoo - minä haluaa Sirnasta jatkoa kotiin. Sirna on jo nyt monella tapaa Elämäni Koira. Sen geenejä tuossa oman kasvatustyön tuloksena kotona kasvamassa ja elämässä elämää meidän kanssa..... Oih!! <3

Sitten tulee se MUTTA.. Sirnan tytär ei ole yhtä kuin Sirna. Ei varsinkaan, jos se elää ja kasvaa äitinsä varjossa. Synnytys ja sen jälkeinen koko tähän astinen 4 viikkoa ovat olleet huikean raskaita. Mielessä on pyörinyt, jaksanko alkaa uutta Neiti Näpsää koulia kunnon koiraksi heti kaiken tämä jälkeen? Kesälomakin loppuu juuri pentujen luovutusiässä. Jo ennen Sirnan astutusta mietin, miten laumadynamiikan käy Sirnan äitiyden myötä, ja erityisesti, jos kotiin jää yksi pentu. Jo nyt on ollut havaittavissa Jankan ja Sirnan välien kiristymistä, joten huoli alkoi tuntua todella aiheelliselta. Meillä on nyt niin mukava porukka, ja se ei ole muodostunut ilmaiseksi.

Lopulta parin viikon pohtimisen jälkeen alkoi itsekkyys väistyä ja tulla vahvemmin ja vahvemmin se olo, että nyt ei ole "Moksun" aika meidän laumassa. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä, joten päätin, että mitään suurempaa sijoituskodin etsimistä en aloita. Blogiin ja kotisivuille päätin laittaa maininnan asiasta. Jos sopiva koti ilmestyisi ns. taivaan lahjana, niin sitten se on niin. Ellei, mennään alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja yksi neito jää kotiin.

Sain vasta 3.8 "Sysiväikeen Jennille" kerrottua, mitä olen ajatellut, mutta että vakavasti olen näin pohtinut. Kun Jenni ehti meiltä kotiinsa, soi hänellä puhelin, ja siellä oli Se Taivaan Lahja koti tarjolla Pulmu-tytölle. Tiistaina 4.8 sitten vielä ennen maalle muuttoa Kati perheineen hurautti meille, ja asia oli sillä sovittu.

Kyseinen perhe, ja heidän touhunsa ovat Jennin kautta tulleet matkan varrella tutuiksi, enkä olisi voinut isompaa onnen potkua tässä kohtaa saada. Pienestä luopumisen haikeudesta huolimatta päällimmäisenä mielessä on ollut nyt rauha. Koen, että tämä oli oikea päätös - kaikkien kannalta. Toivon todella, että joku Sirniksen pupeloista lisääntyy tulevaisuudessa niin, että sitten saan sen Sirnan lapsenlapsen meille asumaan. Mutta ellei näin käy, niin sitten ei. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että Pulmunkin kotona pitäminen olisi antanut minulle Sirnan kanssa "jatkoaikaa" vain sen yhden sukupolven verran.

Mutta jos taas neitokainen seuraavasta sukupolvesta meille tulee, niin suloista. Varmasti hänelle ja Sirnalle ja Jankallekin kuitenkin reilumpaa, että hän saa sitten tulla ulkopuolisesta laumasta, omana itsenään. Eikä jäädä Sirnan jatkeena tästä meille elelemään.

Lisää jälkikäteispäivityksiä lähiaikoina luvassa nyt, kun sain tänne landelle hommattua nettitikun, joka ontuen ja nippanappa jaksaa toimia - ikkunan pokaan korkealle teipattuna :D :D

¤ Kuvapläjäys vol 3

2009-07-31T21:33:00.016+03:00

Sirnan kasvattaja - Kaisa - kävi keskiviikkona kylässä, joten tässä ne eilen lupailemani Kaisan ottamat 3-viikkois poseerauskuvat naperoista. Tänään Sirkku-äitikin voi jo huomattavasti eilistä paremmin, mikä helpotus!

Äippä-Sirna:

Neiti A:

Neiti B:

H. Laukkaneilikka:

H. Lumijäkkärä:

H. Luhtatähtimö:

¤ Vitsikirjaelämää..

2009-07-30T20:56:00.003+03:00

Ah hah. Nauran varmasti kaikelle tälle. Jonain päivänä, joskus.. Sirna oli eilen aika vaisu, ja tänään pahempi. Ruoka eikä juoma mennyt, se vaan nyhjäsi minun kyljessäni ja kun kävin kaupassa, ei se noussut tervehtimään edes. Häntäkään ei heilahtanut.

Nooooooh. Mitäpä sitten? No sittenpä taas ell-klinikkaa kohti tässä illan suussa. tällä kertaa kävi tämä klassinen vitsien aihe, että hoito sairastutti potilaan. Eli se antibiootti, joka Sirnalle aloitettiin haavatulehdukseen, ei joillekin koirille käy, vaan tekee ne tosi sairaiksi. Sirnan ripuli, syömättömyys ja lopulta juomattomuus jne. on siis tätä ilmeisesti ollut. Sillä on ollu niin paha olo, että on vain maannut ja voinut pahoin.

Ja sitten se oli nyt helteessä vähän kuivunut, koska tuottaa maitoa koko ajan, mutta ei syönyt eikä juonut tänään. Se nesteytettiin ja lääke vaihdettiin ja nyt toivon mukaan tällä mennään. Haava itsessään voi ilmeisen hyvin, olosuhteisiin nähden.

Näillä taas mennään.

Sirnan kasvattaja-Kaisa oli eilen kylässä, pennuista on tosihienot poseerausvalokuvat luvassa plokiin. Huomenna - tänään ei jaksa, pahoittelen :) .

¤ Takapakkia Sirnalla

2009-07-28T07:36:00.003+03:00

Hyvää 3-viikkois synttäriä Hallanevan Höpönassikat :) .

Vaan samalla pitää vuodattaa... kun joku asia menee hankalaksi, niin se sitten menee. Ärgh.

Sirnalta poistettiin tikit yli viikko sitten. Haava oli siisti ja ummessa. Kuten oli vielä sunnuntainakin, toissapäivänä. Todella nätti. Vaan eilen, maanantaina se sitten ei ollutkaan enää yhtään siisti.

Haava vuoti verensekaista möhnää, ja tikinreikiä oli auennut isoiksi aukoiksi. Koko viime yön meni Sirnaa päivystellessä, vaikka se näytti ihan hyvävointiselta. Lopulta eritteitä tuli enemmänkin, ja reiätkin näyttivät omiin silmiin aika oksettavilta.

Haava on tulehtunut. Sinänsä on ilmeisesti hyvä, että niitä reikiä on ilmestynyt siihen. Märkäerite vuotaa pihalle. Olemme periaatteessa lähtöruudussa, 3 viikon takana. Nyt Sirnalle menee tymäkkä antibioottikuuri, haavaa pitää suihkutella ja kuivailla monta kertaa päivässä, ja antaa paljon ilmakylpyjä, ettei haava ja tulehdus haudu tissien välissä. Pakko varmaan kohta hankkia se hiustenkuivaaja, jolla puhallella viileää ilmaa haavaan. Pelkkä käsillä nisien nostelu ja tuulettaminen on aika työlästä ja aikaa vievää. Muutamassa päivässä pitäisi alkaa parannusta tapahtua, tai sitten uudestaan jonnekin vastaanotolle.

Olen toki helpottunut, että vaiva on tableteilla hoidettavissa. Samalla tuntuu, että olisihan tässä ilman tätäkin jo tarpeekseen koettu, Sirna etenkin. Tikkilanka, jolla syvemmät kudokset on ommeltu, on aiheuttanut tulehduksen, tai sitten sen solmuun on jäänyt bakteereja. Näin epäili lääkäri.

Noh, onneksi siellä vatsanahan alla ei ilmeisesti muhi sen pahempi tulehdus. Itsellä vilisi jo melkoiset kauhukuvat silmissä, kun kertaalleen umpeutunut haava yks kaks aukesi uudelleen. Mietin, millainen pöpö siellä on sisältä päin tuhonnut ympäristöään, ennenkuin on alkanut oirehtia ulospäin. Onneksi tämän lääkärin arvion mukaan tulehdus on paikallinen. Näin uskomme ja toivomme.

Ja nyt toivon, että lauma pikku kiljukauloja sulkee hetkeksi suunsa ja antaa minun nukkua hetken :) Tyypeillä on toki virtaa ja energiaa, kun kerrankin nukkuivat kiltisti lähes koko yön, pari ruokataukoa vaan välillä pitivät. Ja se virtaisuus kyllä kuuluu tuolta lastenhuoneesta parhaillaan..

¤ Kiinteää ravintoa

2009-07-27T10:39:00.004+03:00

Eilen läks Sirnan ruokakippo sohvalle ylös.

Olin ajatellut, että se voi olla vielä lattialla, kun vahdin aina tyyppejä niiden vapaana ulkoillessa laatikon ulkopuolella. Vaan niinpä vaan Laukkaneilikka illalla taas kipaisi mamman nappulakulholle. Kun nostin sitä pois, niin nassutus jatkui. Sinnehän se oli ehtinyt suuhunsa imaista yhden kuivan raksun, onneksi ei ehtinyt kurkkuunsa kiskoa sitä. Ja minä kun ajattelin, että tyypit olisi vielä hetken aikaa ihan vaan maidon varassa. Ahmatti pikku-bortsulla on asiasta ihan eri mielipide.

"Sysiväikeen Jennin" kanssa eilen katseltiin tarkemmin pentusia, ja sinänsä mukavan tasainen pentue ovat toistaiseksi. Kokoeroja ei ihmeemmin ole, eikä kukaan ole erityisen raasu tai joukosta erottuva rähinäveikko. Ulkonäöllisesti tytöt ja Laukkaneilikka ovat aika samaa kastia, Manaatti ja Luhtatähtimö taas enemmän sitä monimuotoisuus joukon edustustoa. Manaatti voisi olla ehkä nöffin pentukin, sellainen suuripäinen musta ötö, heh. Tähtimö taas on laineturkkinen jättikorva tällä hetkellä (isänsä poika siis, tosin Moskun korvat eivät taitostaan huolimatta olleet erityisen suuret).

Mutta mukavan pirteitä ja meneviä ovat toistaiseksi kaikki, porukassa ei ole ketään selvästi hitaammin kehittyvää/ujoa tällä hetkellä. Vaan koko ajanhan nuo muuttuvat. Itse tietysti toivon, että erityisesti luonteet jatkavat kehittymistään yhä reippaina kaikilla - eipä näitä ole fanaattiset näyttelyihmiset kyselleetkään itselleen.

Tänään pennuilla on ollut elämässä monestakin syystä Suuri Päivä.

Ensinnäkin kaikilla on pienet naskalit puhjenneet jo suuhun.

Manaatti ja Laukkaneilikka aloittivat kiinteisiin ruokiin tutustumisen varsin omatoimisesti. Sirna sai aamupalaksi pentuNEUta. Manaatti kävi lipsimässä maasta muutaman murusen. Mutta Valkosukka sitten ihan jo pro-ottein meni kuppiin ja nassutti rippeitä napaansa. Olin oikeasti ihan HOOna miten homma tuntui jo olevan hanskassa. Etutassut mamman kuppiin sisälle ja sitten hallittua ja hillittyä natustelua tukevassa etunojassa seisten. Se oli lähdettävä jauhelihakaupoille sitten tänään suosiolla.

Seuraavan päiväohjelmassa tosiaan oli sen, että kävin lähikaupan lihatiskiltä pyytämässä kinkkua jauhettavaksi. Koska nauta on vehnän lisäksi iso allergian aiheuttaja koirille, niin sitä ei tarvitse meidän natikoiden ekana ruokanaan saada - samalla ajatuksella, kun ihmislasten kiinteisiin totuttelua ei aloiteta tomaatilla tai appelsiinimehulla :) . En tiedä varmaksi, onko tällä mitään merkitystä mihinkään. Mutta kun tuossa kävelymatkan päässä on K-kauppa, jossa on oikein hyvä ja laadukas lihatiski, niin käytän sitä hyväkseni.

Manaatti söi ihan tohkeissaan! Se tajusi heti, mikä juttu tämä on, kun tarjosin sormista sitä lihaa. Ja sen jälkeen se oli ihan vauhkona. Tyyppi on pikkaisen paljon ahne. Olen aiemminkin katsonut, että sillä on tarkka nenä ja se osaa sitä käyttää. En ole kuvitellut omiani. Nyt se hirveän tarkasti (siis tuon ikäiseksi pennuksi) nuuhki ja etsi, jos oli lihaa pudonnut vaikka kaverilta.

Laukkaneilikka oli lähes yhtä hyvin heti "kartalla". Pikkupoika ensin syljeskeli "ei tää ole mammasta", mutta hetken pohdittuaan sillekin maistui ihan vapaaehtoisesti. Äsken tarjosin sille vielä hieman lisää, kun se pyöri pentuhuoneessa jotenkin tyytymättömän oloisena. Ja nytpä kelpasikin ihan ahmien liha Tähtimöllekin :) .

Pikkutyttö ja Neiti B söivät ihan tyytyväisinä, mutta toistaiseksi ilman suurempaa tunteen paloa hommaan. Toivottavasti nyt ei tule masu kipeäksi, Manaatti ainakin taisi ahmia hieman yli oman osansa sieltä lattioilta.

Kolmanneksi perheen vanhempi lpk, Janka, pääsi tänään ensimmäistä kertaan pentuhuoneeseen vapaasti tutustumaan uusiin lauman jäseniin. Tähän asti tuttavuutta on tehty portin läpi, mutta nyt kolmannen ikäviikon täyttyessä Jankankin on aika saada osansa leikkitädin hommista :) .

Ps. Toivottavasti myös Aino S. on nyt tyytyväinen - blogi päivittyi oikein kahteen kertaan tänään!

¤ Kuvapläjäys vol. 2

2009-07-27T10:08:00.009+03:00

Pojat tässä. Lumijäkkärä "Manaatti" alimpana, pitää Luhtatähtimöä tyynynään:

Neiti B:

Pikku-Neiti A:

Valkotassu Laukkaneilikka:

Tässä taas Lumijäkkärä ja sen tyyny Luhtatähtimö:

Neiti B:

Vasemmalla Neiti B, Lumijäkkärä ja Luhtatähtimö nurkassa:

Vielä Neiti A:n rentoilunäyte:

¤ Touhukkuus lisääntyy

2009-07-25T15:28:00.002+03:00

Tyypit ovat huvittavia - päivä päivältä niistä tulee enemmän ja enemmän interaktiivisia .

Joku aika sitten jouduin jo korottamaan etulaitaa pykälällä.. Haparoivia yrityksiä ylituloon oli, mutta järki tuskin olisi riittänyt takaisin laatikkoon pääsyyn. Niinpä pidin parempana nostaa toistaiseksi laidan, ja ottaa tyypit aina useamman kerran päivässä jaloittelemaan "hallitusti". Laatikolla on kuitenkin kokoa 100 cm x 150 cm, joten sielläkin vielä riittää temuamiskenttää.

Äsken kun menin laatikon ääreen, 3 reipasta ja virkeää ryntäsi heti kohti. Alkoi kiipeily ja älämölö kohti minua ja laatikon nurkkaa. Laskin laidan, ja "isotyttö" eli neiti B plopsahti sieltä ensimmäisenä laidan yli isolle puolelle. Sen verran vaan taisi laita ottaa vatsaan kiinni, että pissat lurahti samalla pitkin ja poikin. Mutta ei meillä lasketa - hieno ja reipas suoritus noin muuten :) .

Hetken päästä tuli Laukkaneilikka Valkotassu, ja sitten Pikku Poika Luhtatähtimö. Lumijäkkärä aka Manaatti jäi Neiti A:n kanssa laatikkoon. Mutta toisaalta tyypit aloittivat siellä melkoisen painiharjoittelun heti - eivät vain jääneet pesään lojumaan. En ole tänään tarkistanut, joko naskalit ovat pullahtaneet ikenestä läpi, mutta eilen ne pikkuhelmet olivat ihan hilkulla tulossa, enää ohuen nahan alla.

Luhtatähtimö meni äipän perässä vesikupille, ja uitti siellä tassunsa ja naamansa ja maiskutteli uutta kokemusta ihmeissään. Sitten sitä vettä olikin pitkin lattiaa, ja 2 muutakin pentua tulivat siihen lillumaan ja nuoleskelemaan lattiaa. Mistä tulikin mieleen, että pitää vaihtaa vesikippo matalampaan. Muutenhan joku noista Hobiteista menee ja hukkuu, kun tähän asti Sirnan juoma-astia on ollut aika syvä.

Laukkaneilikka -jälleen!- teki seuraavaksi tuttavuutta mamman ruokipon kuivanappuloihin. Ensimmäinen kerta viime viikolla oli varmasti enemmän tai vähemmän vahinko. Mutta nyt tyyppi istuskeli pitkän aikaa pää kupissa ja oikein maiskutteli nappuloiden pintaa. Varhaiskypsä ja/tai hyvin ahne koira kasvamassa siinä?

Manaatti ja Neiti A:kin pääsivät yli. Tosin Manaatti koetti ensin syödä laidan pois tieltään. Miten sille sopivaa, heh :) Kun se huomasi, ettei vielä nakeroiset riitä vaneria jäkertämään, ja kaikki muut olivat menneet pois laatikosta, sai se punnerrettua itsensä huoneen puolelle sekin.

Sillä aikaa Luhtatähtimö ja vuorollaan kumpikin Neiti roikkui etutassuilla kompostiaitaverkossa ja koetti tehdä tuttavuutta sen takana olevaan Jankaan. Janka häkeltyi moisesta oma-aloitteisuudesta ja pakitti taaemmas kitisten ihmeissään. Kävi aina aidan vieressä, katsoi minua kysyvästi, pakitti, ja ihmetteli. Lopulta Laukkaneilikka ja Neiti B väsyivät verkkoa vasten kiipeilyyn, ja kävivät istumaan. Ja sitten alkoi kovaääninen komentaminen Jankalle: "Tänne sieltä, räy hauhauhauhauhau...."

Aikansa temuamista katseltuaan Sirna meni laatikkoon tarjoilemaan Hobiteille ateriaa, jolloin tuli hyvä tilaisuus nostaa taas laita ylös, että malttavat asettua nukkumaan ruuan päälle, eivätkä eksy pitkin huonetta. Siellä taas makaa "taistelukentällä kaatuneita" laatikossa sikin sokin.

¤ Kuvapläjäys

2009-07-24T09:27:00.012+03:00

Sekalainen kuvajoukko pentusista. Kuvat "hanskio" .

Tyttö B hymyilee maireasti:

Laukkaneilikka Valkovarpaan pinkit pikkuiset anturat:

Pus :

Laukkaneilikka kampeutui tarkistamaan Sirna-äipän kuivamuonat:

Lumijäkkärä Manaatti punnertaa:

Pentukasa. Tyttö B lepuuttaa päätään Tyttö A:n päällä. Luhtatähtimö ja Lumijäkkärä ovat selät vastakkain. Jäkkärästä ei näy kuin selkä, Tähtimö on tuo laineturkkinen. Alinna vasemmalla on Laukkaneilikka.

Hohhoi, rankkaa tämä pupsin elämä:

¤ 2 viikkoa on täynnä

2009-07-22T20:18:00.009+03:00

Näin pieniä pentuset olivat vielä viikko sitten, 16.7. Pesälaatikon puhdistuksen ajaksi ne mahtuivat sulassa sovussa yhteen isoon pesuvatiin:

Toisin ovat asiat nyt. Paitsi että silmät ovat auki ja jalat kantavat horjuen, on kokoa kasvettu taas huimasti. Nyt marsun nahkoista alkaa kuoriutua pikkuisia koiran poikasia vähitellen. Tässäpä tyypit tänään kuvattuina, ikää 2 vko ja 1 pv. Kuvien copyright Aino S.

Neiti A:

Neiti B:

Laukkaneilikka:

Lumijäkkärä:

Luhtatähtimö:

¤ Tikkien poisto

2009-07-20T20:01:00.002+03:00

Olipas ehkä maailman mukavin synttärilahja omistajalle, kun Sirnalta saatiin tänään tikit pois :). Se oli muutama minuutti pöydällä ja homma oli selvä. Haava oli umpeutunut tosi kauniisti ja siististi. Nyt voi sitten antaa mamman vapaammin hyppiä ja juoksennellakin taas.

Pupelotkin ovat ihan pian 2 viikkoa vanhoja. Viime aamuyöllä heillä oli kauheasti asiaa, onneksi ääni on vielä verrattaen hiljainen. Itse valvoin sitä kuunnellen, mutta ehkä se ei vielä naapureita häiritse. Sirna oli pennut juuri imettänyt ja hoitanut, joten kyseessä oli vain virkeä hetki tyypeiltä, joilla ei ole vielä mitään vuorokausirytmiä.

Toivottavasti silmien kunnolla aukeaminen, ja kuulon saaminen vähän alkavat antaa tyypeille rytmiä elämään. Että kun on hiljaista ja pimeää, ja mammakin nukkuu, niin silloin ei välttämättä tarvitse nostaa sitä suurinta mellakkaa...

¤ Hankalaa, niin kovin hankalaa

2009-07-19T14:52:00.002+03:00

Voi tyyppejä, kun eilisestä asti on elämä ollut hankalan tuntuista. Ja sitä hankaluutta pitää vasta löytyneellä uudella äänialalla - kimeällä kiljumisella - ilmaista pitkin valveillaoloaikaa.

Onhan se rankkaa: silmien kautta alkaa tulvia ärsykkeitä, ja samaan aikaan jalatkin alkavat kantaa yhä enemmän. Pikkuiset päät saattavat hämmentyä moisesta ja kehittyvät aivot ylikuormittua.

Selkeästi on nyt iso kehitysharppaus menossa, mutta ei se helppoa taida olla. Horjuvat jalat ja sumeat silmät johtavat harhaan. Välillä pitää huutaa ja kiljua, vaikka vihdoin on löydetty jo nisänkin ääreen. Välillä näköaisti ja jalat yhdessä ja erikseen johtavat harhaan ja joku löytyy laatikon nurkasta huutamasta.

Sokeana tyypeillä oli maailma paremmin hallussa. Tuoksun avulla ja lämpöä aistien suunnistettiin emän luokse, eksymisiä ei tapahtunut. Kulkukin oli tasaista ryömintää, vähän joku joskus otti jalkoja alleen. Nyt pitäisi silmien kautta tulevat viestit, hajut ja tuntoaistin kertomat uutiset saada siirrettyä horjuviin jalkoihin järkeväksi toiminnaksi. Ja sepä ei olekaan nyt alkuun kovin helppoa.

Joten nyt hiljainen pentuhuone on lähes laakista muuttunut älämölölandiaksi, josta kuuluu kiukkuista kiroilua ja hätääntynyttä kuikutusta vähän väliä. Tästä eteenpäin mökä tuskin ajan mittaan ainakaan vähenee, joten hyvästi helppo aika :)

¤ Manikyyriä ja aukeavia silmiä

2009-07-17T22:00:00.007+03:00

Tänään tehtiin tyypeille manikyyri, etutassuista ihan hitusen naksin kynsistä kärkiä pois. Alkoi olla melkoiset koukut, ja hirvitti, että jää nuihin tikkilankoihin kiinni vielä joku. Kun nipsuttelu tehtiin heti ruuan päälle, niin eipä ketään tuntunut haittaavan moinen, minä olin aika Nobody siinä kohtaa. Sirnallakin on nisiin jo melkoisia punaisia pilkkuja tullut. Toivottavasti imettäminen tuntuu nyt miellyttävämmältä.

Tänään illalla, kun kävin vielä tyypit nopeasti läpi, niin usemmastakin naamasta tillitti vastaan kirkas silmänurkka. Olipa hassu näky, kun on tottunut katsomaan umpinaisia silmiä vain. Manaatilla näkyi olevan eniten silmät auki. Siitä se lähtee, kohta niitä ei pidättele enää mikään, huh huh...

Sirnaa alkoi selkeästi jo masentaa pentuhuoneessa hengailu parina viime päivänä. Baby blues... Se hoiti pennut kyllä hyvin, mutta ruoka ei maistunut, eikä olemus ollut enää reipas. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Tulin siihen tulokseen, ettei meidän uraäippä vaan jaksa olla 24-7 äitiyslomalla. Ihan samalla lailla Sirna on lannistunut sillä elämässä olleiden sairauslomien aikana. Alkuun se jaksaa 1-2 viikkoa olla tekemättä mitään, sitten se masentuu ihan täysin.

Niinpä päivällä käytiin lähes tunnin lenkillä. Mamman olemus reipastui ja ryhti koheni heti, kun matka jatkui viimeisen viikon ajan kierrettyjä kortteleita kauemmas. Koko aikana Sirnalla ei ollut hoppu kotiin, mutta toki palattua piti heti pennut laskea ja hoivailla ja ruokkia. Ruokaa on taas mennyt Sirpsillekin iltapäivästä ja illasta hyvin. Pentulaatikossakin on Sirna viihtynyt viime päiviä enemmän.

Mutta kylläpä vain on monissa pennutusoppaissa asiat esitetty jyrkästi.. Sieltä saa käsityksen, että näin rempseä mamma on jotenkin stressaantunut tms. viallinen, kun "ei välitä pennuistaan". Onneksi pikainen galluppi parin tutun kesken kertoi, että on näitä muitakin lappalaismammoja, jotka eivät halua pelkästään hautautua kotipesään. Eikä niissä silti ole mitään vikaa, vaan pentujen kanssa ollessaan ovat helliä ja huolehtivia. Minun kaikki sympatiani on äitien puolella, jotka haluavat alusta asti muutakin sisältöä elämäänsä, kuin lapsetlapsetlapset :) .