Sissi on oman narttuni (Tietysti Poppas-Maija) ja minulle 10+ vuoden ajalta tutun uroksen (Pilvipolun Kevätvelmu) jälkeläinen. Sissi on perusluonteeltaan sähäkkä ja energinen, aina valmis tekemiseen. Kaikkien ihmisten kaveri, mutta toisten koirien suhteen valikoiva ystävä - varsinkin jos kyseessä on toinen narttu.
Pentueen sukutaulu ja vanhempien terveystulokset yms. löytyvät KoiraNetistä. Koiranetissä näkymättömiä terveystuloksia ovat geenitestit. H.Naamiosirkku on prcd-PRA:n osalta terve (a) vanhempiensa geenitestitulosten perusteella, ja Viski puolestaan isovanhempiensa perusteella terve, joten tuleva pentue on automaattisesti prcd-PRA a-luokkaa, terveitä. Pompen-taudista Naamiosirkku on itse terveeksi (A) testattu. Tulevat pennut eivät siis tule tähänkään sairastumaan, pahimmillaan ne voisivat olla pompen-kantajia, jos Viski olisi sairauden kantaja.
PRA on sokeuttava silmäsairaus ja pompen-tauti (GSD II) on parantumaton aineenvaihduntasairaus, joka johtaa koiran kuolemaan nuorella iällä.
Väinön eli Viskin ja Sissin pennuista toivon tulevan reippaita ja terveitä koiria, joiden kanssa sujuu ensisijaisesti mukavasti arki, mutta harrastaminenkin onnistuu. Viski on morsiantaan rauhallisempi, tarpeen vaatiessa löytyy kuitenkin myös ON-kytkin helposti.
Mielestäni pentueen sukutaulussa on mielenkiintoisia koiria, jotka oli ilo saada mukaan. Viskin isää Hag. Leevikiä mietin käyttöön jo 2010, mutta eri syistä se jäi ajatelman asteelle silloin.
Viskin haltijan kertomaa:
" Viski on perheemme iloinen karvapallero. Minulla on ollut koiria koko elämäni ajan, ja olen alusta asti ollut sitä mieltä että Viski on aivan täydellinen sekoitus entisistä koiristani!
Viskin mielestä kaikki koirat, muut eläimet ja ihmiset ovat mahdollisesti uusia parhaita kavereita. Se tulee siis toimeen kaikkien kanssa. Kesällä pihallamme oli siili. Viski meni niin rauhallisesti siiliä kohti, että siili ei edes mennyt palloksi, vaan laittoi nenänsä ulos ja haisteli Viskin kuonoa. Viski on myös tavannut monia koiria, jotka pelkäävät muita koiria, mutta yksikään niistä ei ole Viskiä pelännyt.
Viski on myös tosi tottelevainen. Hän rakastaa treenaamista, eikä ole väliä mitä lajia treenataan.
Tämä on elämäni rauhallisin, älykkäin ja vilkkain koira. Hän voi olla täydellä vauhdilla menossa ulkona, ja heti kun tullaan sisään, niin hän menee makaamaan. Kun ovikello soi, niin Viski menee n. neljän metrin päähän ulko-ovesta istumaan ja odottaa siinä, että saa mennä moikkaamaan tulijoita.
Perheemme lapsetkin tykkäävät Viskistä tosi paljon ja ovat tyytyväisiä siitä, että molemmat pystyvät sitä hallitsemaan. Viski on aina mukanamme joka paikassa. Jos joskus emme voi ottaa sitä pitemmälle matkalle mukaan, ei ole ikinä ollut vaikeata saada Viskille hoitajaa, niin moni kavereistani haluaa sitä välillä lainata."
Miinuksia omasta näkökulmastani on tässä pentueessa se, että pariskunnan yhteisen lonkkaindeksin keskiarvo ei ole niin hyvä, mitä Sissin kumppanilta toivoin. Uros on myös hieman nuorempi, kuin pitäisin toivottavana alaikänä - mutta tässä tullaan siihen jo kuluneeseenkin hokemaan, että kaikkea ei saa.
Uroksen indeksin pitäisi olla suorastaan 117, että pentueelle saataisiin keskiarvoksi 100 Sissin kanssa. 117 tai suuremman luvun uroksia on koko rodussa kautta aikojen ollut 6 kpl, eivätkä kaikki ole edes elossa enää.
Joten alunperin pidin uroksen raja-arvoina A/A ja indeksi vähintään 110, mutta yksi toisensa jälkeen sen ehdon täyttävät jäivät pois laskuista: allergiariski uroksella yksinään suuri, juuri astunut ja pentue tulossa ei saa käyttöön, luvattu muualle jo moneen pentueeseen, epilepsiaepäily sisaruksella, haluton astuja, kemiallisesti kastroitu, isokokoinen (tässä mietin Sissin emän penikointivaikeuksia kun pennut olivat niin kookkaita ja Sissin veljet Staalo ja Kaili ovat suuria edelleen - poltot olivat kyllä tehokkaat Pulmulla), yhden omistaja ei ole vastannut ollenkaan jne.
Ja on minulla urokselle/yhdistelmälle muitakin vaatimuksia, kuin lonkat. Joitain Väinöä paremmat indeksit (107-109) omaavia uroksia putosi sitten muista syistä pois.
Toisaalta C-lonkkia lukuunottamatta Sissi on narttu, josta haluan saada jatkoa. Se on muuten terve (kuten vanhempansakin ovat edelleen), reipas koira, joka jäi emänsä ainoaksi narttupennuksi ja veljiäkin on vain kaksi taittokorvaista sälliä.
Joten tämä pentue on nyt sitten eri osien kompromissi, johon kuitenkin olen itse tyytyväinen tuota jonkinlaista lonkkariskiä ja uroksen nuorta ikää lukuun ottamatta. Ihanne olisi omissa ajatuksissa, että uros olisi ihan minimissään 2v ja mieluummin vähintään pari vuotta vielä päälle - "mitä vanhempi herra, sitä parempi". Onneksi sekä Sissin että Väinön omat vanhemmat ovat jo ihan oikeasti aikuisia, eli monessa sukupolvessa peräkkäin ei ole nuoria koiria (Sissin emä 2010, isä 2003 ja Viskin emä 2010, isä 2004).
Muista toiveistani en joutunut tinkimään, esim. luonteen, turkin, aiempien jälkeläismäärien tai suvun osalta, joten uroksen ikä ja lonkkaindeksi olivat mielestäni hyväksyttävissä siihen nähden, mitä hyvää pariskunnassa on yhdessä.
 |
| Sissi-neiti pellolla irrottelemassa. |
 |
| Viski. |
