¤ Kuveja taas

Heinä- ja syyskuulta jokunen kuva Sirnasta ja Jankasta. Kuvat on ottanut Sirnan kasvattaja, Tuhkavuorten Kaisa H.

¤ Paluu arkeen

Tyypit täyttivät tiistaina 9 viikkoa, ja kutakuinkin hyviä kuulumisia on joka suunnalla ollut. Uusiin koteihin asettuminen ja sopeutuminen on lähtenyt rullaamaan, vaikka vasta vajaat 2 viikkoa ovat pikkuiset olleet Maailmalla.

Sumulla-raukalla on ollut vatsa ripulilla nyt pari kertaa ihan perä perää. Jälkimmäiseen ruikuliin epäilen itse syypääksi juuri annettua matokuuria. Vaikka se on aiemmin sopinut Sumulle, kun sitä lapsuuden kodissa syöttelin. Mutta ehkä juuri sairastettu ripuli oli herkistänyt limakalvot, ja suolisto ärtyi uudelleen matokuurista. Ovathan ne aika tymäkkää ainetta. Vesikurakeli oli alkanut matolääkkeen antamisen jälkeen, kestänyt vajaan vuorokauden, eikä Sumu onneksi muuten ollut sairaan oloinen. Toivon mukaan massu nyt rauhoittuu. Aikaa toki saattaa mennä hetki, kun suolisto nyt on päässyt ärtymään pariin otteeseen kunnolla.

Rhoo oli myös ruikuloinut eräänä päivänä tässä taannoin - siihen oli syyksi e-lääkäri veikkaillut jotain virusta. Onneksi sielläkin ollaan jo hyvässä kunnossa, eikä isoveli Pii kuulu sairastuneen. Joka puolelta kyllä nyt kuuluu koirien vatsatautikuulumisia - mikälie syksyn "epidemia" menossa :( . Pennuilla asiaa pahentaa puutteellinen vastustuskyky ja se, kun kaikki pitää nuolla ja maistella, mikä vastaan tulee.

Ohmu puolestaan oli käynyt ensimmäistä kertaa ohjatussa tottistelussa eilen, ja kovasti pätevän oloinen pikkukaveri kuuluu olevan. Keskittyminen tuon ikäisellä ei ole vielä pitkä, ja sitten ei toimi mikään, kun ajatukset harhautuvat. Mutta hienolta kuulosti alku :) . Ohmu oli myös kunnostautunut alkuviikosta murtautumalla jollain tapaa porttinsa ohi koko asuntoon viettämään päivää. Mitään suurempaa tuhoa tai vahinkoa teosta ei seurannut, mutta onhan se pikkuinen yllätys kotiin saapuessa....

Siimeli aka Siiri on melkoinen vipeltäjä. "Äiti on nyt vähän väsynyt" kuulumisia saapuu Mitralta säännöllisen epäsäännöllisesti - onneksi vielä ihan huumorin sävyttämiä vuodatuksia. Niin kauan menee hyvin, kun omistajilla säilyy pilke silmäkulmassa. Jos olisin vahingoniloon taipuvainen, niin nyt hihittelisin - Mitra on eräitä kertoja jaksanut naureskella Sirna-äidin meillä järjestämille ohjelmanumeroille. Mutta koska aika ei vielä ole kullannut kaikkia Sirnan kanssa elettyjä aikoja, niin olen kyllä aidosti sympatiseerannut pikku riiviön kanssa eläjiä :)

Pirulla on kuulema "iso Ego ja Camel bootsit". Sepä taitaa kuvata aika tyhjentävästi, millaista neidin kanssa on elellä. Maalla muiden eläinten ja kahden aikuisen koiran kanssa eläessä monessa asiassa varmasti pääsee helpommalla pennun kanssa, kuin kaupungissa. Mutta ei Pirukaan miltään hampaattomalta vätyskältä kuulosta. Esimerkkinä tässä päivänä eräänä se oli talon kissalta varastanut hiiren. Kun tylsät ihmiset veivät sen raadon vuorostaan Pirulta, ja heittivät metsään, oli Tyyppi nenällään etsinyt sen. Ja vahingosta viisastuneena alkanut mättää raatoa napaansa heti ja kiireellä. Hiiri-vainaan pyllyosa oli enää saatu pelastettua Pirun nielusta. Noh, siitä se vastustuskyky kasvaa, ei iske kohta pikkuripulit tähän tyttöön :D

Meillä on pentujen jälkeen palattu johonkin hassun letkeään laumaelämään, jollaista meillä ei ollut edes ennen pentuja. Ihan huippumukavaa :) .

Janka on aina ollut aika totinen, ja omien pentujensa jälkeen se on ollut todella tosikko. Ei niillä Sirnan kanssa mitään kahnauksia ole ollut, mutta aika välinpitämätöntä yhdessäeloa. Nyt, kun rouvat yhdessä hoitivat Sirnan pennut ja kun pesä tyhjeni, meille on muuttanut kaksi kakaraa tänne.

Sirna ja Janka leikkivät jopa sisällä nykyisin, ihme painimista ja leluista nujaamista ja jahtaamista, ja ulkona varsinkin ne ovat ihan höperöinä toistensa kanssa temuamaan. Toisille koirille sanotaan yhdessä "räyh" ja sitten jatketaan letkeästi matkaa, ehkä jopa nujustellaan hetki keskenään ohituksen päälle. Aiemmin Janka yhä vaan pöhki muille, ja patsasteli ja jäykisteli ainakin 50% kohtaamisista. Sirna otti rennommin, joskus jollekin yllätyskohtaamiselle innostui huutamaan rumasti muutaman kirosanan. Mutta erityisen rentoa ei ohittaminen ollut koskaan, jos kumpikin neiti oli remmilenkillä yhtäaikaa mukana.

Todella mukavaa on se, että Sirnalla on ihan hitosti intoa ja virtaa harrastamiseen nyt, samoin se haluaa Jankan lisäksi olla ja touhuta koko ajan minun kanssani entistäkin enemmän. Ei se koskaan ole ollut huonolla moottorilla varustettu, mutta nyt on ihan uudenlaista kipinää vielä. Janka taas, joka omien pentujensa mukana menetti kaiken motivaation kaikkeen harrastamiseen, on nyt kesän aikana jo pari kertaa peräkkäin osoittanut yllättävää intoa ja ennen kaikkea tekemisen iloa hakuillessa. Ei siitä koskaan mikään tykki tule, eikä se ole sellainen ollutkaan, mutta nyt se vihdoin on sellainen, mitä se oli joskus kauan sitten.

Aika jännittävää, että Sirnan pennuilla oli tällainen yhdistävä vaikutus isoihin tyttöihin. Sirna oli ja on kuitenkin alempi naaras, ja pentujen kotona vielä ollessa huomasin välillä pientä välien kiristymistä aikuisten koirien kesken. Nyt, kun pennut on porukalla hoidettu kunnialla maailmaan, niin meillä on tällä hetkellä ihan hiton mukavaa yhdessä :) .

¤ Sirna 3 vuotta

Niin se aika rientää, Sirna ja Tuhkavuorten Ventuset täyttävät tänään jo 3 vuotta! Onnea koko seitsikolle, ihan erityisesti omalle Sirnikselleni, jonka kanssa tiedän Eläneeni. Yhteiset vuodet eivät ole vain kuluneet, niistä on jäänyt paljon muistoja.



Jokainen päivä on uusi seikkailu,
aika kokeilla siipiään
ja ottaa vastaan uudet haasteet,
jotka johtavat yhä suurempiin asioihin....
Sillä jokainen päivä on kuin lahja,
lupaus, joka on annettu sinulle.
Jos elät päiväsi rikkaasti,
täysin rinnoin,
niin jokainen vuosi on edellistä onnellisempi.



Upeasta koirasta olen nöyränä kiitollinen, ja toivon monia, yhteisiä vuosia lisää.

Sirnis 2006:


Sirnukka 2009:

(kuva KaisaH)

¤ Kisakynnys ylitetty

Lahjattomat harjoittelee, eikö se jotenkin niin mene ;) .

Lopetettiin tänään Sirnan mammaloma virallisesti, ja avattiin yhteinen kisaura samalla. Kyseessä oli agilityn epäviralliset kisailut, mutta kuitenkin. Kumpikaan meistä ei ole kisannut aiemmin (mitään lajia), ja yhdessä ehdittiin agia treenata 5kk. Sitten tulikin 5kk pituinen mammalomailu Sirnikselle. Viime tiistaina kävimme yhden treenin kärvistelemässä pitkästä aikaa [oli vaikeaa!!] ja tänään sitten epiksiin heti, hah haha :D .

Meidän onni oli, ettei hylkyjä jaettu, vaan jokainen hyllyn arvoinen teko antoi 10 virhepistettä. Ensimmäiseltä kierrokselta otimme 45 virhepojoa (joista 30 hylsytekojen takia) ja ehdimme nippanappa aikaan. Seuraava kierros oli parempi, 20 sekuntia jäi aikaa ja virheitä "vain" 15 pistettä.

Tarkemmin Sirnan treeniplokissa http://hallaneva-sirna.blogspot.com/ kunhan ehdin päivittämään.

Kiitos mukavasta kisailusta, Sirnukka!