¤ Viimeiset lapsuuskodin kuvat

Tässä Tyypeistä vielä muutama sekalainen otos perjantailta. Ohmu ja SiiSii puuttuvat, kun lähtivät niin ajoissa ja peräperää, etten ehtinyt kuvailemaan.

Sumu söpöstelee:






Rhoo ottaa rennosti:


Pikku Pirulainen:






Siiristä kuva kotimatkalta Ouluun, ei paljon taida ahistaa :D

(Kuva Mitra K.)

¤ Pentusten kuulumisia

Alku on uusien omistajien kertoman mukaan sujunut hienosti kaikilla pennuilla. Eipä sen mukavampia uutisia voisi saadakaan. Yhteistä kaikille Hallanevan Hoppuilijoille tuntuu olevan reippaus, sosiaalisuus, rohkeus ja tarvittaessa tärykalvoja repivä äänen käyttö. "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan" ei päde eläinmaailmassa, vaan pontevan lapsen on tuotava itseään ja asioitaan JULKI. Kylläpä kasvattaja ehti tutustua Tyyppien keuhkoihin, kun niitä eräänkin kerran moikasi kaikki viisi yhdessä ja erikseen, kun jokin asia oli "huonosti". Nyt, kun Pygmit ovat yksittäin uusissa kodeissaan, niin vähitellen pennuille onneksi saa opetettua sen, että kauniilla käytöksellä saa tahtonsa läpi tai palkkion. Huutamalla ja kiljumalla ei saa edes huomiota.

Kotipesän elämä on palautunut uomiinsa vähitellen. Sirna ja Janka eivät ihmeemmin ole kaivanneet Gremlinsejä, lauantaina Sirna vähän haeskeli pentujaan, ja vinkui Tyyppien perään. Itse olen nukkunut 12-14 tunnin yöunia melkoisessa koomassa nyt muutamana yönä. Vapautus suuresta vastuusta, tiheät ruokkimiset ja Tyyppien aikaiset aamuherätykset ovat nyt takana, ja haikeuden lisäksi iso helpotus. Loppuaikoina varsinkin vastuu 5:stä kappaleesta melkoisia menijöitä tuntui painavalta harteilla - olihan jokaisella jo oma ja innokkaasti odottava koti valmiina. Vastuu ei enää ollut "vain" pennuista, vaan jonkun toisen pennuista.

¤ Paasausta ;)

Sanoo yleinen mielipide ja e-lääkärit mitä vaan, niin enpä voi muuta, kuin lämpimästi suositella joka ainoalle kasvattajalle pitkän kaavan mukaan madotuksia. Eli sen suosituksen mukaan toimimista, että aloitetaan tiineyden vrk 42 kohdalla, ja jatketaan 10-14 vrk synnytyksen jälkeen matolääkkeen antamista.

Kaisa - eli Sirnan kasvattaja - on avoimesti ja valistusmielessä kertoillut Skifin (Sirnan emä) ensimmäisten pentujen mato-ongelmasta. Tällöin Kaisakin madotti Suomessa olevan standardin mukaan, eli lyhyesti, ja niinpä niissä pennuissa sitten oli matoja. Tästä viisastuneena Ventuset (ja muutkin Tuhkis pentueet) madotettiin pitkän kaavan mukaan. Sirna ei olekaan koskaan oireillut matosia, ja on madotettu säännöllisesti minunkin luonani.

Kun Sirkkunen kävi ultrassa, kysyin lääkärin mielipidettä Sirnan madotuksen suhteen. Kerroin Sirnan taustan ja sisarpuolten kanssa olleista loisongelmista jne. No ell:n mielipide oli, että hyvin riittää se 42 vrk kohalla annettu normimadotus (eli esim. Axiluria 3 vrk) ja sitten pentujen kanssa aina emälle yhtä aikaa kuuri 3, 5 ja 7 viikon iässä.

Asiaa pohdiskelin ja nipo ja "turhan tarkka" kun olen, niin päätin kuitenkin antaa Axiluria siitä 42 vrk -> pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Kippas kappas, onnistuin vain puoliksi. Kun Sirna leikattiin, ja se sai laajakirjoisen antibioottikuurin, niin ell oli sitä mieltä, ettei matokuuria enää siihen päälle. En tiedä, olisiko jomman kumman lääkkeen teho heikentynyt, vai maksa joutunut liian lujille, mutta lopetin sitten Axilurin. Tässä kohtaa ei varmasti olisi ollut kenenkään kannalta järkevää tehdä vastoin lääkärin ohjeita.

Pennut saivat sitten vakio-ohjelman mukaan 3 viikon iässä matokuurin. Päätin kuitenkin madottaa uudestaan heti viikon päästä, koska Sirnan kuuri jäi kesken. Ja niinpä vaan joku paskansi sitten oikein ison ja komean suolinkaisen.



Soittelin sen jälkeen semihysteerisenä lääkärille, että pitikö tämäKIN vielä sattua meille, ja mitä teen ja voi oksetus, meneekö pennut rikki tai jotain. No vähän kärjistetysti, mutta olin todella kyllä hieman hädissäni. Ell rauhoitteli (tai en tiedä, onko se noin laajemmin ajatellen kauhean rauhoittavaa), että pennuissa on Suomessakin aika usein matoja. Huomaavat kasvattajat niitä tai eivät, mutta pentujen madot ei ole ollenkaan harvinaisia - kun taas se pitkän kaavan mukaan madotus sitten ilmeisesti on (?)

Neuvona oli viikon välein jatkaa madotuksia, ja seurata tilannetta. 6-viikkois madotuksen jälkeen olikin taas yksi matokakka, mutta ei onneksi mikään paha tilanne, pennutkaan eivät missään vaiheessa näyttäneet matoisilta tai olleet huonossa kunnossa.

Kun kävimme ell tarkissa ennen luovutusta niin kysyin, mitä ohjeistan uusille omistajille. Kuulema 10-14 vrk viimeisestä meillä saadusta lääkkeestä vielä madotus, ja sitten normaaliohjelman mukaan (ennen rokotuksia ja pari kertaa vuodessa). Koska Tyypit ovat saaneet infektion vasta maidosta, ja olivat ihan terveen oloisia koko ajan ja tarkissa myös, eikä matoja ole tullut kuin pariin otteeseen yksi kipale, niin ei suurempaa hätää. Toki jos tytöistä jompikumpi saa joskus pennut, niin ehdottomasti sille pitkän kaavan mukaan kuuri. Pennut siis saivat luovutuspäivänä meillä Canexit poskeen, ja tuubin lääkettä mukaan kera päivämäärän, koska se pitää antaa.

Vaan olipa tympeä tämäKIN vielä kokea heti ensimmäisessä pentueessa.

Eipä voi kun suositella kaikkia olemaan ennemmin liian tarkka, ja madottamaan emä ja pennut kunnolla. Koska jopa Sirna levitti matoja eteenpäin, vaikka kuinka Kaisa on Ventuset pitkällä kaavalla madottanu, eikä ikänä Sirna ole madotuksien jälkeen paskonut matoja. Jos enemmistö raaskisi ja viitsisi madottaa emän pitkän kaavan mukaan, niin pikkuhiljaa kaiketi pennuissakin olevien matojen määrä vähenisi, ja sitä mukaa niiden pentujen matoinfektioriski.

¤ Lähdön hetki 28.8

Tänään sitten pesä tyhjeni. Huh huh.. Onneksi koko päivä oli melko yhtäjaksoista huisketta, niin liikaa ei ehtinyt fiilistelemään. Jokaisen pennun jälkeen oven sulkeuduttua kyllä oli aika järkyttävän kokoinen pala kurkussa. Mutta sitten oli jo seuraavat hakijat tuloillaan, ja piti koota itsensä. Viimeisen - Sumun - lähtiessä oli vaikeaa. Ei odottanut enää mikään homma, eikä ollut ketään tulossa. Nappasinkin Jankan ja Sirnan remmiin, ja lähdettiin samalla oven avauksella pitkälle metsälenkille. Sirna vähän tempoi Sumun suuntaan ja vinkui kun tajusi, että pihassa lähdetään eri suuntiin. Metsästä tultua molemmat tarkastivat kämpän, ja asettuivat maate. Tuntuu, että Jankan ja Sirnan mielestä näin tämän piti mennäkin, jo oli aika puksien jättää kotilauma ja jatkaa elämässä eteen päin. Itsellä on juuri nyt aika Fiilis päällä.

Aivan ihanaa oli, kun jokaista pentusta tuli hakemaan niin innostunut ja tohkeissaan oleva hakija/hakijat. Eipä siinä voinut itse alkaa surkutella ja ikävöidä kun näki, miten odotettu jäsen jokainen pentunen oli uuteen perheeseensä. Olkaa pennut hyviä tyyppejä, tehkää tuhoja ja kokeilkaa rajoja, mutta älkää liikaa. Uusia omistajia ei silti saa päästää liian helpolla, etteivät ne ylpisty ;) Törmätään ja ollaan kuulolla - Keravan Savio koittaa toipua teistä ja teidän jättämästä isosta aukosta :) .

Ensin maalimaan lähti Paksutassukka Ohmu:


Sitten poistui meidän laumasta Kriisi Kanuttaja:


Sen jälkeen hyvästeltiin Pirulainen:


Sitten meni Rhoo (huomatkaa ero eilisiin kuviin: yön aikana nousi korvat pystyyn isolla pojjaalla):


Ja lopullisesti pesän autioitti Sumun lähtö:

¤ Viimeisiä viedään

Taitaapa olla kutakuinkin viimeiset kuvat, mitä minä saan Tyypeistä, tai ainakaan kerralla kaikista. Kuvien C-right Sysiväikeen Jennin.

Tästä laatikosta kaikki lähti 7.7.2009. Kuvasta puuttuu Sumu Luhtatähtimö, koska se on vielä hierottavanani:


Tässä Tyypit samaisessa laatikossa 27.8.2009 :)

Pentu A, Lapinkirvinen, Siiri:


Pentu B, Lapinsirkku, Piru:


Pentu C, Laukkaneilikka, Ohmu:


Pentu D, Lumijäkkärä, Rhoo:


Pentu E, Luhtatähtimö, Sumu:



Jos tulevia omistajia jännittää tämä päivä, ja unen tulo on tiukassa, niin eipä täälläkään oikein osaa asettua. Koko ajan tulee kelattua, onko muistanut kaikille kaikki paperit ja muut oikein. Samalla tulee käytyä vähän väliä hypistelemässä viimeistä yötään meillä viettäviä sulotuoksuisia naperoita.