¤ Paasausta ;)

Sanoo yleinen mielipide ja e-lääkärit mitä vaan, niin enpä voi muuta, kuin lämpimästi suositella joka ainoalle kasvattajalle pitkän kaavan mukaan madotuksia. Eli sen suosituksen mukaan toimimista, että aloitetaan tiineyden vrk 42 kohdalla, ja jatketaan 10-14 vrk synnytyksen jälkeen matolääkkeen antamista.

Kaisa - eli Sirnan kasvattaja - on avoimesti ja valistusmielessä kertoillut Skifin (Sirnan emä) ensimmäisten pentujen mato-ongelmasta. Tällöin Kaisakin madotti Suomessa olevan standardin mukaan, eli lyhyesti, ja niinpä niissä pennuissa sitten oli matoja. Tästä viisastuneena Ventuset (ja muutkin Tuhkis pentueet) madotettiin pitkän kaavan mukaan. Sirna ei olekaan koskaan oireillut matosia, ja on madotettu säännöllisesti minunkin luonani.

Kun Sirkkunen kävi ultrassa, kysyin lääkärin mielipidettä Sirnan madotuksen suhteen. Kerroin Sirnan taustan ja sisarpuolten kanssa olleista loisongelmista jne. No ell:n mielipide oli, että hyvin riittää se 42 vrk kohalla annettu normimadotus (eli esim. Axiluria 3 vrk) ja sitten pentujen kanssa aina emälle yhtä aikaa kuuri 3, 5 ja 7 viikon iässä.

Asiaa pohdiskelin ja nipo ja "turhan tarkka" kun olen, niin päätin kuitenkin antaa Axiluria siitä 42 vrk -> pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Kippas kappas, onnistuin vain puoliksi. Kun Sirna leikattiin, ja se sai laajakirjoisen antibioottikuurin, niin ell oli sitä mieltä, ettei matokuuria enää siihen päälle. En tiedä, olisiko jomman kumman lääkkeen teho heikentynyt, vai maksa joutunut liian lujille, mutta lopetin sitten Axilurin. Tässä kohtaa ei varmasti olisi ollut kenenkään kannalta järkevää tehdä vastoin lääkärin ohjeita.

Pennut saivat sitten vakio-ohjelman mukaan 3 viikon iässä matokuurin. Päätin kuitenkin madottaa uudestaan heti viikon päästä, koska Sirnan kuuri jäi kesken. Ja niinpä vaan joku paskansi sitten oikein ison ja komean suolinkaisen.



Soittelin sen jälkeen semihysteerisenä lääkärille, että pitikö tämäKIN vielä sattua meille, ja mitä teen ja voi oksetus, meneekö pennut rikki tai jotain. No vähän kärjistetysti, mutta olin todella kyllä hieman hädissäni. Ell rauhoitteli (tai en tiedä, onko se noin laajemmin ajatellen kauhean rauhoittavaa), että pennuissa on Suomessakin aika usein matoja. Huomaavat kasvattajat niitä tai eivät, mutta pentujen madot ei ole ollenkaan harvinaisia - kun taas se pitkän kaavan mukaan madotus sitten ilmeisesti on (?)

Neuvona oli viikon välein jatkaa madotuksia, ja seurata tilannetta. 6-viikkois madotuksen jälkeen olikin taas yksi matokakka, mutta ei onneksi mikään paha tilanne, pennutkaan eivät missään vaiheessa näyttäneet matoisilta tai olleet huonossa kunnossa.

Kun kävimme ell tarkissa ennen luovutusta niin kysyin, mitä ohjeistan uusille omistajille. Kuulema 10-14 vrk viimeisestä meillä saadusta lääkkeestä vielä madotus, ja sitten normaaliohjelman mukaan (ennen rokotuksia ja pari kertaa vuodessa). Koska Tyypit ovat saaneet infektion vasta maidosta, ja olivat ihan terveen oloisia koko ajan ja tarkissa myös, eikä matoja ole tullut kuin pariin otteeseen yksi kipale, niin ei suurempaa hätää. Toki jos tytöistä jompikumpi saa joskus pennut, niin ehdottomasti sille pitkän kaavan mukaan kuuri. Pennut siis saivat luovutuspäivänä meillä Canexit poskeen, ja tuubin lääkettä mukaan kera päivämäärän, koska se pitää antaa.

Vaan olipa tympeä tämäKIN vielä kokea heti ensimmäisessä pentueessa.

Eipä voi kun suositella kaikkia olemaan ennemmin liian tarkka, ja madottamaan emä ja pennut kunnolla. Koska jopa Sirna levitti matoja eteenpäin, vaikka kuinka Kaisa on Ventuset pitkällä kaavalla madottanu, eikä ikänä Sirna ole madotuksien jälkeen paskonut matoja. Jos enemmistö raaskisi ja viitsisi madottaa emän pitkän kaavan mukaan, niin pikkuhiljaa kaiketi pennuissakin olevien matojen määrä vähenisi, ja sitä mukaa niiden pentujen matoinfektioriski.