sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Laiskaa blogin päivitystä!!

Pentuvaltakunnassa kaikki hyvin, tänään ikää tasan 4 viikkoa :) .

Facebookissa on kuulumisia ja kuvia enemmänkin - kahden paikan päivittämiseen ei meinaa aika riittää. Ja hassultakin tuntuisi samoja tekstejä ja kuvia kahteen paikkaan laitella. 


Mutta Koda (uros) ja Tyttönen ja Janka-äiti voivat hyvin ja aika tuntuu taas kerran suorastaan lentävän, kun viikot kertyvät ja luovutusikä vain lähenee!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kiihkeää kehitystahtia

Tasaisen painon lisäyksen lisäksi Nakerot ovat nyt jo ihan oikeita pentuja, eivät vain nukkuvia ja syöviä palleroita. Kehitys on ollut rodulle tyypilliseen tapaan nopea.

Jalat kantavat jo hyvin, ja päivittäin leikitään Mamman ja sisaruksen kanssa - huiskitaan tassulla (ja kaadutaan sitten itse kumoon) ja pureskellaan ikenillä milloin mistäkin. Haukutaan, muristaan, hypähdellään - uros jopa juoksentelee pieniä matkoja pentuhuoneessa. Pentulaatikossa ei välttämättä enää edes nukuta, mutta ainakin hereillä ollessa vaellellaan ympäri pentuhuonetta tutkimassa ja ihmettelemässä. Eilen pennut pääsivät vähäksi aikaa pihallekin ihmettelemään suurta maailmaa ja sen tuoksuja - aluksi oli aika jännittävää, mutta sitten tuli mieleen ruoka, ja päätyivät piknikille.


Pojan ikenissä oli tänä aamuna ensimmäiset hampaat vastassa. Pienet kulmahampaat olivat yllättävän terävät sormeen osuessa. Muutkin hampaat ovat ihan ohuen ihon alla enää, osa jo niistäkin esillä.


Tänä aamuna Murri-poika myös päätti, että tosimies ei pelkällä maidolla elä. Kun toin Jankalle aamupalan, Murri juoksi parin metrin matkan toiselta puolelta pentuhuonetta hirveällä kiireellä. Vauhti ei suinkaan pysähtynyt emon tai ruokakupin luokse, vaan Murri juoksi suoraan kuppiin pitkin pituuttaan makaamaan. Kun se huomasi kaatuneensa jauhelihapalan ääreen, se alkoi muitta mutkitta pistellä siitä suuhunsa ahneesti.


Jankalle ruokarauhan antaakseni nostin märän ja ruualle haisevan pupelon pois kupista, ja annoin sormista vähän jauhelihaa - meinasi lähteä sormetkin. Tyttö ei ollut vielä kauhean innoissaan viieästä jauhelihasta, mutta se tuntuukin kehittyvän veljeään rauhallisempaan tahtiin. Välillä tilanne oli toisin päin, Vilistäjä avasi silmät aiemmin ja alkoi kävellä aiemmin, mutta nyt vuorostaan Murri touhuaa ja kehittyy siskoaan vauhdikkaammin.


Matolääkityksen saivat Ämmät tänään ensimmäistä kertaa, se aiheutti vastalauseita: istumista, vinkumista ja pään ravistelua. Hyvin meni kuitenkin tahna perille, joten se asia on kunnossa tältä erää.


Kun oikein touhutaan, niin tämäkin on vielä kuitenkin usein nähty näky:



lauantai 4. heinäkuuta 2015

Yhden viikon ajan maailmassa

Jankan ja Kailin pennut syntyivät sunnuntaina 28.6 - tasan 63 vrk astumisesta.

Kaikki ei mennyt (taaskaan) ihan putkeen.

Janka synnytti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuolleen narttupennus. Pentu oli selvästi kuollut, se oli ihan kankea, ja kalvot puhjenneet. Ihme, että Janka sen sai ponnistettua ulos luonnollisella tavalla. Neito, Miss Murphy, oli myös huomattavan pieni, vain vähän yli 200g.

Tähän ponnistukseen synnytyksen luonnollinen kulku pysähtyi. Kolmisen tuntia uskalsin tilannetta seurata, sitten piti ottaa puhelu eläinlääkärille. Neuvona oli tulla heti klinikalle ja varautua keisarinleikkaukseen. Siinäpä sitten hyvin valvotun yön jälkeen lähdin itse töihin, ja Mies lähti kiikuttamaan Jankaa klinikalle. Järkyttävän raskas työvuoro oli itsellä - väsyneenä ja puhelimesta väliaikatietoja kytäten.

Eläinlääkärin mukaan Jankalla oli koirille melko harvinainen tila, raskausmyrkytys. Siitä syystä Ms. Murphy oli hyvin pieni ja lopulta kuollut (toksemia heikentää istukoiden toimintaa) ja kaksi elävää pentuakin olivat pieniä emon vatsan kokoon nähden.

Onneksi toksemia oli lievää lajia ja/tai tiineys loppui kreivin aikaan, ja emo ja loput pennut säilyivät kunnossa. Janka oli kaikesta ruokinnasta ja painon noususta huolimatta melkoisen "kuiva" - painon nousu oli lähinnä toksemian aiheuttamaa nesteen kertymistä, ei todellista painon nousua.

Nyt pentuarkea on eletty viikon verran ja vähitellen uskallan alkaa hengittää vapaammin. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin, eikä Jankan leikkaushaava ole näyttänyt tulehtumisen merkkejä. Veteraanimamma myös on todella hyvin toipunut leikkauksesta - samalla siltä lähti kohtu, joten on se murhe vähemmän elämässä, ei tarvitse huolehtia kohtutulehduksesta tai juoksuista, saati vahinkopennuista!

Pennuille uskalsin pitää jo nimiäiset. Luontoaiheilla ja tarkemmin lintujen nimillä mennään edelleen. Vain J-pentue oli syrjähyppy nimissä, sen jälkeen olen palannut taas ruotuun. Uroksesta tulee H. Marmorimurri (Marpled Murrelet), ja tytöstä Metsävilistäjä (Rifleman).

So far, so good.