Jos kaikki menee hyvin, syntyy Hallanevan M-pentue juhannuksen tienoilla, viikolla 26/27.
M, niin kuin Mr/Mrs Murphy jonka nimen joku pennuistakin tulee saamaan.
Ajattelin aiemmin pitkään, että haluaisin ensimmäiselle lapinporokoiralleni, Jankalle, vielä toiset pennut. Yhdet se on tehnyt vuonna 2008 Tuhkavuorten kenneliin.
Vuosia kuitenkin kului, välissä oli muita suunnitelmia ja pentueita. Kuin huomaamatta aika kului, eivätkä pentutoiveet Jankan suhteen muuttuneet todeksi. Kertaalleen kokeilin Jankan astuttaa laumaamme muutama vuosi sitten tulleella Pepillä, mutta kun se ei tuottanut tulosta, niin päästin irti pentuhaaveista Jankan osalta. Se juokseekin vain 8 kuukauden välein, niin alkoi tulla ikä suunnitelmissa vastaan.
Kun mietin omalle kohdalle sattuneita tyhjiksi jääneitä narttuja ja muita hankaluuksia pentuhommissa, niin on jokseenkin uskomatonta, että perheemme Mies onnistui kerralla. Vastoin kaikkia ohjeistuksiani Mies päästi laumamme 9kk ikäisen nuorukaisen ja Jankan ihan vaan nopeasti iltapissalle yhtä aikaa. Tarvitseeko kertoa enempää?
Perjantaina 29.5 käytin Jankan ultrassa ja sain vahvistuksen sille, minkä jo merkkien perusteella melkein varmaksi tiesin: puuma on tukevasti tiineenä teinirakastajalleen.
Neljän viikon harkinta-aikana, joka astumisen ja ultran välissä kului, päätin pennut pitää, jos sellaisia on tulossa. Isän tarkkien puuttumisesta huolimatta ne myös rekisteröidään normaaliin rekisteriin, tuntuisi haaskaukselta laittaa näitä EJ-rekisteriin kuitenkaan. Emä on pentujen syntyessä 9v 8kk ja terveenä elänyt, ja sille on tarkitkin tehtynä. Sen ensimmäisestä pentueesta tai sisaruksista ei myöskään ole kuulunut mitään ikäviä terveysuutisia ja Jankan lisäksi sen sisaruksista vain yksi veli on jatkanut sukuaan.
Isä-Kaili, Hallanevan Naskalipeukaloinen, on siis pentujen syntymän aikaan vasta 11kk. Sillä ei ole (tietenkään) sen kummempia tarkkeja tehtynä tässä vaiheessa elämää.
Vanhempien perusteella pentueeseen odotan tulevan varsin mukavia ja mutkattomia koiria, joilta kuitenkin myös energiaa ja tekemisen halua löytyy. Kaili on ollut emänsä tapaan todella helppo ja kiva koira. Janka on topakampi, mutta ihmisen suhteen hyvin kuuliainen ja kiltti sekin. Molemmat vanhemmat ovat ahneita ja ruualla hyvin palkkautuvia. Lisäksi Kaili on varsin energinen ja fyysisesti ketterä ja nopea koira. Kumpikin on aina ollut ihmisen suuntaan hyvin kuulolla, ja halukas miellyttämään.
Alun järkytyksestä toivuttuani toivotan nämä kysymättä ja pyytämättä alkunsa saaneet pupsit lämpimästi tervetulleiksi tähän maailmaan. En ole heitä tilannut, mutta asiaa sulateltuani nyt jo innolla odotan, keitä sieltä tulee. Emä ja pennut saavat tietenkin saman hoivan, huolenpidon ja kohtelun, kuin pennut, jotka ovat alusta loppuun itse suunnittelemiani. Aikanaan toivon, että osaan myös valita heille oikeat kodit, että kullekin pennulle sopiva ihminen kiinnostuu pupeloista.
Vanhan (yli 8-vuotiaan) nartun pentujen rekisteröintiin Kennelliitto asettaa rajoituksia sen suhteen, että nartulla on oltava astutuksen hetkellä voimassa oleva terveystarkastus. Tässä ei tehdä eroa sen suhteen, onko astutus suunniteltu, vai ei. Jankaa on onneksi viimeisen puolen vuoden sisällä tutkittu varsin kattavasti ihan muuten vaan (koska se ei enää ole nuori). Siitä on otettu laajat verikokeet, kuunneltu sydän/keuhkot, sekä rtg-kuvattu sydän ja sisäelimet. Viimeisin käynti, josta se siis sai puhtaat ja terveet paperit, oli helmikuussa 2015, ja lääkärintodistus on voimassa 6 kk (vahinko sattui huhtikuussa).
Muutenkin nartun terveys tietenkin menisi etusijalle!! Hallanevalla on ollut kautta historian vasta kolme pentuetta (2009, 2010 ja 2014). Ei tulisi pieneen mieleenkään vaarantaa narttua tarkoituksella, ei ole pentujen maailmaan saattaminen perheenjäsenteni terveyden edellä. Mutta koska Jankasta nyt on kattavat terveystulokset, niin uskallan pentusten antaa syntyä.
Tässä vielä linkki pentueen sukutauluun: -klik-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti