¤ Touhukkuus lisääntyy

Tyypit ovat huvittavia - päivä päivältä niistä tulee enemmän ja enemmän interaktiivisia .

Joku aika sitten jouduin jo korottamaan etulaitaa pykälällä.. Haparoivia yrityksiä ylituloon oli, mutta järki tuskin olisi riittänyt takaisin laatikkoon pääsyyn. Niinpä pidin parempana nostaa toistaiseksi laidan, ja ottaa tyypit aina useamman kerran päivässä jaloittelemaan "hallitusti". Laatikolla on kuitenkin kokoa 100 cm x 150 cm, joten sielläkin vielä riittää temuamiskenttää.

Äsken kun menin laatikon ääreen, 3 reipasta ja virkeää ryntäsi heti kohti. Alkoi kiipeily ja älämölö kohti minua ja laatikon nurkkaa. Laskin laidan, ja "isotyttö" eli neiti B plopsahti sieltä ensimmäisenä laidan yli isolle puolelle. Sen verran vaan taisi laita ottaa vatsaan kiinni, että pissat lurahti samalla pitkin ja poikin. Mutta ei meillä lasketa - hieno ja reipas suoritus noin muuten :) .

Hetken päästä tuli Laukkaneilikka Valkotassu, ja sitten Pikku Poika Luhtatähtimö. Lumijäkkärä aka Manaatti jäi Neiti A:n kanssa laatikkoon. Mutta toisaalta tyypit aloittivat siellä melkoisen painiharjoittelun heti - eivät vain jääneet pesään lojumaan. En ole tänään tarkistanut, joko naskalit ovat pullahtaneet ikenestä läpi, mutta eilen ne pikkuhelmet olivat ihan hilkulla tulossa, enää ohuen nahan alla.

Luhtatähtimö meni äipän perässä vesikupille, ja uitti siellä tassunsa ja naamansa ja maiskutteli uutta kokemusta ihmeissään. Sitten sitä vettä olikin pitkin lattiaa, ja 2 muutakin pentua tulivat siihen lillumaan ja nuoleskelemaan lattiaa. Mistä tulikin mieleen, että pitää vaihtaa vesikippo matalampaan. Muutenhan joku noista Hobiteista menee ja hukkuu, kun tähän asti Sirnan juoma-astia on ollut aika syvä.

Laukkaneilikka -jälleen!- teki seuraavaksi tuttavuutta mamman ruokipon kuivanappuloihin. Ensimmäinen kerta viime viikolla oli varmasti enemmän tai vähemmän vahinko. Mutta nyt tyyppi istuskeli pitkän aikaa pää kupissa ja oikein maiskutteli nappuloiden pintaa. Varhaiskypsä ja/tai hyvin ahne koira kasvamassa siinä?

Manaatti ja Neiti A:kin pääsivät yli. Tosin Manaatti koetti ensin syödä laidan pois tieltään. Miten sille sopivaa, heh :) Kun se huomasi, ettei vielä nakeroiset riitä vaneria jäkertämään, ja kaikki muut olivat menneet pois laatikosta, sai se punnerrettua itsensä huoneen puolelle sekin.

Sillä aikaa Luhtatähtimö ja vuorollaan kumpikin Neiti roikkui etutassuilla kompostiaitaverkossa ja koetti tehdä tuttavuutta sen takana olevaan Jankaan. Janka häkeltyi moisesta oma-aloitteisuudesta ja pakitti taaemmas kitisten ihmeissään. Kävi aina aidan vieressä, katsoi minua kysyvästi, pakitti, ja ihmetteli. Lopulta Laukkaneilikka ja Neiti B väsyivät verkkoa vasten kiipeilyyn, ja kävivät istumaan. Ja sitten alkoi kovaääninen komentaminen Jankalle: "Tänne sieltä, räy hauhauhauhauhau...."

Aikansa temuamista katseltuaan Sirna meni laatikkoon tarjoilemaan Hobiteille ateriaa, jolloin tuli hyvä tilaisuus nostaa taas laita ylös, että malttavat asettua nukkumaan ruuan päälle, eivätkä eksy pitkin huonetta. Siellä taas makaa "taistelukentällä kaatuneita" laatikossa sikin sokin.

¤ Kuvapläjäys

Sekalainen kuvajoukko pentusista. Kuvat "hanskio" .

Tyttö B hymyilee maireasti:


Laukkaneilikka Valkovarpaan pinkit pikkuiset anturat:


Pus :


Laukkaneilikka kampeutui tarkistamaan Sirna-äipän kuivamuonat:


Lumijäkkärä Manaatti punnertaa:


Pentukasa. Tyttö B lepuuttaa päätään Tyttö A:n päällä. Luhtatähtimö ja Lumijäkkärä ovat selät vastakkain. Jäkkärästä ei näy kuin selkä, Tähtimö on tuo laineturkkinen. Alinna vasemmalla on Laukkaneilikka.


Hohhoi, rankkaa tämä pupsin elämä:

¤ 2 viikkoa on täynnä

Näin pieniä pentuset olivat vielä viikko sitten, 16.7. Pesälaatikon puhdistuksen ajaksi ne mahtuivat sulassa sovussa yhteen isoon pesuvatiin:



Toisin ovat asiat nyt. Paitsi että silmät ovat auki ja jalat kantavat horjuen, on kokoa kasvettu taas huimasti. Nyt marsun nahkoista alkaa kuoriutua pikkuisia koiran poikasia vähitellen. Tässäpä tyypit tänään kuvattuina, ikää 2 vko ja 1 pv. Kuvien copyright Aino S.

Neiti A:


Neiti B:


Laukkaneilikka:


Lumijäkkärä:


Luhtatähtimö:

¤ Tikkien poisto

Olipas ehkä maailman mukavin synttärilahja omistajalle, kun Sirnalta saatiin tänään tikit pois :). Se oli muutama minuutti pöydällä ja homma oli selvä. Haava oli umpeutunut tosi kauniisti ja siististi. Nyt voi sitten antaa mamman vapaammin hyppiä ja juoksennellakin taas.

Pupelotkin ovat ihan pian 2 viikkoa vanhoja. Viime aamuyöllä heillä oli kauheasti asiaa, onneksi ääni on vielä verrattaen hiljainen. Itse valvoin sitä kuunnellen, mutta ehkä se ei vielä naapureita häiritse. Sirna oli pennut juuri imettänyt ja hoitanut, joten kyseessä oli vain virkeä hetki tyypeiltä, joilla ei ole vielä mitään vuorokausirytmiä.

Toivottavasti silmien kunnolla aukeaminen, ja kuulon saaminen vähän alkavat antaa tyypeille rytmiä elämään. Että kun on hiljaista ja pimeää, ja mammakin nukkuu, niin silloin ei välttämättä tarvitse nostaa sitä suurinta mellakkaa...

¤ Hankalaa, niin kovin hankalaa

Voi tyyppejä, kun eilisestä asti on elämä ollut hankalan tuntuista. Ja sitä hankaluutta pitää vasta löytyneellä uudella äänialalla - kimeällä kiljumisella - ilmaista pitkin valveillaoloaikaa.

Onhan se rankkaa: silmien kautta alkaa tulvia ärsykkeitä, ja samaan aikaan jalatkin alkavat kantaa yhä enemmän. Pikkuiset päät saattavat hämmentyä moisesta ja kehittyvät aivot ylikuormittua.

Selkeästi on nyt iso kehitysharppaus menossa, mutta ei se helppoa taida olla. Horjuvat jalat ja sumeat silmät johtavat harhaan. Välillä pitää huutaa ja kiljua, vaikka vihdoin on löydetty jo nisänkin ääreen. Välillä näköaisti ja jalat yhdessä ja erikseen johtavat harhaan ja joku löytyy laatikon nurkasta huutamasta.

Sokeana tyypeillä oli maailma paremmin hallussa. Tuoksun avulla ja lämpöä aistien suunnistettiin emän luokse, eksymisiä ei tapahtunut. Kulkukin oli tasaista ryömintää, vähän joku joskus otti jalkoja alleen. Nyt pitäisi silmien kautta tulevat viestit, hajut ja tuntoaistin kertomat uutiset saada siirrettyä horjuviin jalkoihin järkeväksi toiminnaksi. Ja sepä ei olekaan nyt alkuun kovin helppoa.

Joten nyt hiljainen pentuhuone on lähes laakista muuttunut älämölölandiaksi, josta kuuluu kiukkuista kiroilua ja hätääntynyttä kuikutusta vähän väliä. Tästä eteenpäin mökä tuskin ajan mittaan ainakaan vähenee, joten hyvästi helppo aika :)