perjantai 17. heinäkuuta 2009

¤ Manikyyriä ja aukeavia silmiä

Tänään tehtiin tyypeille manikyyri, etutassuista ihan hitusen naksin kynsistä kärkiä pois. Alkoi olla melkoiset koukut, ja hirvitti, että jää nuihin tikkilankoihin kiinni vielä joku. Kun nipsuttelu tehtiin heti ruuan päälle, niin eipä ketään tuntunut haittaavan moinen, minä olin aika Nobody siinä kohtaa. Sirnallakin on nisiin jo melkoisia punaisia pilkkuja tullut. Toivottavasti imettäminen tuntuu nyt miellyttävämmältä.

Tänään illalla, kun kävin vielä tyypit nopeasti läpi, niin usemmastakin naamasta tillitti vastaan kirkas silmänurkka. Olipa hassu näky, kun on tottunut katsomaan umpinaisia silmiä vain. Manaatilla näkyi olevan eniten silmät auki. Siitä se lähtee, kohta niitä ei pidättele enää mikään, huh huh...

Sirnaa alkoi selkeästi jo masentaa pentuhuoneessa hengailu parina viime päivänä. Baby blues... Se hoiti pennut kyllä hyvin, mutta ruoka ei maistunut, eikä olemus ollut enää reipas. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Tulin siihen tulokseen, ettei meidän uraäippä vaan jaksa olla 24-7 äitiyslomalla. Ihan samalla lailla Sirna on lannistunut sillä elämässä olleiden sairauslomien aikana. Alkuun se jaksaa 1-2 viikkoa olla tekemättä mitään, sitten se masentuu ihan täysin.

Niinpä päivällä käytiin lähes tunnin lenkillä. Mamman olemus reipastui ja ryhti koheni heti, kun matka jatkui viimeisen viikon ajan kierrettyjä kortteleita kauemmas. Koko aikana Sirnalla ei ollut hoppu kotiin, mutta toki palattua piti heti pennut laskea ja hoivailla ja ruokkia. Ruokaa on taas mennyt Sirpsillekin iltapäivästä ja illasta hyvin. Pentulaatikossakin on Sirna viihtynyt viime päiviä enemmän.

Mutta kylläpä vain on monissa pennutusoppaissa asiat esitetty jyrkästi.. Sieltä saa käsityksen, että näin rempseä mamma on jotenkin stressaantunut tms. viallinen, kun "ei välitä pennuistaan". Onneksi pikainen galluppi parin tutun kesken kertoi, että on näitä muitakin lappalaismammoja, jotka eivät halua pelkästään hautautua kotipesään. Eikä niissä silti ole mitään vikaa, vaan pentujen kanssa ollessaan ovat helliä ja huolehtivia. Minun kaikki sympatiani on äitien puolella, jotka haluavat alusta asti muutakin sisältöä elämäänsä, kuin lapsetlapsetlapset :) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti