AAArrggHHHhhh!!!!!

Ei uusia uutisia. 

Ei hyviä, eikä onneksi lisää huonojakaan. Mutta oma hermorakenne alkaa olla riekaleina tähän odotteluun. 

Kun en tiedä, milloin alkaa tapahtua, mitä alkaa tapahtua ja mitä kaikkea on edessä sitten, kun alkaa tapahtua, niin tämä jatkuva valppaana olo on aika kuluttavaa. Iltaisin tulee valvottua pitkään, ja kello on soimassa aikaisin tarkastamaan tilannetta. Tai jos joku ilta uni vie voiton aikaisin, niin keskellä yötä kilahtaa ainakin yksi herätys.

Jos itse olen töiden takia poissa yön yli, on Mies joutunut ottamaan päivystysvastuun. Päivisin, jos meidän työvuorot menevät ikävästi päällekkäin, niin jotain järjestelyjä on joka päivälle tehty, ettei Pulmu joudu esim. 6:tta saati 8:aa tuntia olemaan yksin. "Ota riski ja rakastu koiraihmiseen"-lausahdus joutuu nyt toden teolla lunastetuksi. Kopallinen pentuja 1-vuotishääpäivälahjaksi alkaa tuntua kovin keveältä jutulta siihen nähden, millaiseksi sirkukseksi tämä meni..

Pulmu onneksi edelleen voi hyvin, lämpö on pysynyt selkeästi kuumerajan alapuolella koko ajan. Ruoka maistuu, ja tiineeksi nartuksi melko pieni maha ei tee oloa liian tukalaksi nyt kuumanakaan päivänä. Sängyssä se ei sentään enää nuku.

Uskonvahvistuspuhelun otin tänään eläinlääkärille. Koska emo voi hyvin, niin näin jatketaan. Jopa alkuperäiseen laskettuun aikaan asti, ilman toimenpiteitä. Ellei ihmeitä tässä tapahdu, niin lääkärin kanssa sovittiin, että palaan asiaan perjantaina, jos haluan tarkistuttaa "elävän keskoskaapin" ja masulaisten kunnon ennen viikonloppua.