Pennut siis syntyivät aamuyöllä 14.10.2010.
2 poikaa ja 2 tyttöä.
Syntymäjärjestys oli vuorotellen poika ja tyttö, alkaen pojasta. Pojat ovat paljon pienempiä kuin tytöt, en tiedä onko niillä ollut huonommin toimiva kohdunsarvi, vai mikä, mutta ero on huomattava.
Ihan erityisen raasu on poika 1, Sintti Urhoollinen. Ei pitäisi vielä keksiä lempinimiä, kun se on vain sen merkki, että siihen on jo kiintynyt - ja noin hentoisesti elämässä kiinni olevaan ei kannattaisi liikaa vielä tykästyä. Sintti syntyi pitkähkön ponnistamisen jälkeen ilman kalvoja, ja takamus edellä. Onneksi Inki on hyvä synnyttäjä, ja se sai noin hankalan tapauksen itse synnytettyä, vaikka oli ensimmäisen pentueen ensimmäinen pentu. Kun pennun takamus tuli esille, sain autettua Inkiä sen lopullisessa ulos saamisessa, mutta suurimman työn teki mamma itse :) .
Luulin aluksi, että Urhoollinen on kuollut, se oli niin viileä ja veltto. Mutta Inkin nuolemisesta se sen verran värähti, että kiireesti ravistelin sen hengitystiet auki. Kovin sinnikäs se on, se on nyt jo 42 tuntia sinnitellyt, ja silmämääräisesti näyttää kasvaneenkin. Tänään vasta sain käyttöön tarpeeksi tarkan vaa'an noin pienten punnaamiseen. Mekaanin keittiövaaka, joka minulla on, sopii paremmin isompien pentujen seuraamiseen, suuntaa antavana laitteena. Mutta keijukaisille pitää olla ihan omat mittausvehkeet..
Sintillä on ihan toimiva imurefleksi, ja se syö ainakin silloin, kun sen nostaa nisille. Kerran olen sen nähnyt itsenäisesti pyrkivän kohti nisiä - sitä en tiedä, minkä verran se siinä sisarusten joukossa saa syötyä, vaikka pääsisikin paikalle.
Alkuun jouduin myös isompaa poikaa nostamaan nisille, se oli jotenkin jähmeä, ja horroksessa, ja meinasi päästä jäähtymään, eikä oma-aloitteisesti löytänyt nisille alkuun. Se, ja Sintti, ajautuivat eilen aina erilleen Inkistä ja sisaruksista ja alkoivat jäähtyä, jolloin Inki ei innostunut hoitamaan niitä. Illalla isompi poika aivan yks kaks ikään kuin heräsi todellisuuteen, ja alkoi itse aktiivisesti tehdä työtä ruuan ja emon lähellä pysymisen eteen. Se myös lämpeni ja virkistyi kaikin puolin. Jolloin Inkikin alkoi huolehtia siitä enemmän.
Sintti on viime yönä ja tänään myöskin pysynyt muun perheen mukana. Vieläkin jännittää avata pentuhuoneen ovi, että onko se ja/tai toinen poika taas yksinään jossain nurkassa. Mutta nyt on ollut koko porukka yhdessä, ja Sinttikin on pysynyt paremmin lämpöisenä.
Inki noin yleisesti on todella tarkka emo. Pennut (nyt myös nämä pienet pojat) ovat kiiltäviä ja putipuhtaita, eikä laatikossakaan ole mitään sotkuja. Ulos Inkin saa vietyä taluttimen kanssa juuri sen verran, että se tekee tarpeensa, ja sitten se jo juoksee huolestuneena takaisin pesään.
Kaikki pennut ovat odotetusti mustia, joillakin jo naamakuviokin häämöttää. Kaikilla on erikokoisia valkoisia merkkejä myös, rinnassa, ja joillakin myös jaloissa. Suurimmalla tytöllä on pitkät valkoiset sukat ja valkoinen kranssi kaulassa. Tänään punnitsin pennut tarkasti ensimmäistä kertaa. Tytöt ovat hyvän kokoisia - toki kasvun pitää jatkuakin hyvänä, mutta tällä hetkellä ovat voimissaan. Kranssikaula on 370g ja toinen narttu 310g. Pojista suurempi on sitten paljon pienempi siskojaan, 210g. Ja Urhoollinen on yhä edelleen vain 150g painoinen. Toivottavasti kaikilla nyt käyrät nousevat hyvään tahtiin. Ainakin ne ovat hyvin hiljaisia ja tyytyväisen oloisia pentuja olleet tämän vajaat 2 vrk ajan, joten maitoa ja hoivaa näyttää olevan tarpeeksi.
Muutama pikainen kuva eiliseltä, en häiritse perhettä enempää nyt hetkeen kameran kanssa. Mutta muutama pahimpaan odotukseen ;) .
Kuvat ovat syntymäpäivältä/photos are taken 14.10.10
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
