Tänään Pikut sai mikrosirut. Voi miten jokainen oli reipas. Ensimmäisen pentueen sirutuksesta jäi vähän traumoja kasvattajalle, kun 3/5 huusi ja rimpuili, kuin olisi elävältä tapettu. Tällä kertaa istuin suosiolla alas pentu sylissä, kun viimeksi unohtui hengittääkin kaikessa kiireessä, ja alkoi oikeasti silmissä mustua. Ja huom. Minähän siis olen hoitaja ammatiltani :D :D
Vaan nämä Nuppuset olivat ihan hiljaa ja inahtamatta. Ihan olisi voitu vaikka useampi siru laittaa niin, ettei minuakaan olisi alkanut huimata.
Illan päätteeksi oli vielä matokuurin aika. Urho-isän kasvattaja oli sirutusreissulla turistina, saa nähdä myöhemmin, onnistuiko nassikoista mikään Kirstin ottama kuva. Kiitos Tarja ja Kirsti, oli mukava nähdä - ja toki myös esitellä tuo kolmikko :) .
***
Today pups got microchips. Everybody was SO brave. No screaming, no protest. I had bad memories, cause my last litter fought against chips. 3/5 were screaming and struggling like some devils. I almost passed out, cause I forgot to breathe while I was holdig these little creatures :D And the funniest part is, that I've been working as a practical nurse (with people) over a 10 years :D (and never passed out, not once)
And in the evening there was time for anthelmintic also. So there has been busy day for me, but also for the pups. Urho's breeder also met these puppies today. We'll see, if she manage to have any photos of these gremlins :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti