Kaikki ei mennyt (taaskaan) ihan putkeen.
Janka synnytti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuolleen narttupennus. Pentu oli selvästi kuollut, se oli ihan kankea, ja kalvot puhjenneet. Ihme, että Janka sen sai ponnistettua ulos luonnollisella tavalla. Neito, Miss Murphy, oli myös huomattavan pieni, vain vähän yli 200g.
Tähän ponnistukseen synnytyksen luonnollinen kulku pysähtyi. Kolmisen tuntia uskalsin tilannetta seurata, sitten piti ottaa puhelu eläinlääkärille. Neuvona oli tulla heti klinikalle ja varautua keisarinleikkaukseen. Siinäpä sitten hyvin valvotun yön jälkeen lähdin itse töihin, ja Mies lähti kiikuttamaan Jankaa klinikalle. Järkyttävän raskas työvuoro oli itsellä - väsyneenä ja puhelimesta väliaikatietoja kytäten.
Eläinlääkärin mukaan Jankalla oli koirille melko harvinainen tila, raskausmyrkytys. Siitä syystä Ms. Murphy oli hyvin pieni ja lopulta kuollut (toksemia heikentää istukoiden toimintaa) ja kaksi elävää pentuakin olivat pieniä emon vatsan kokoon nähden.
Onneksi toksemia oli lievää lajia ja/tai tiineys loppui kreivin aikaan, ja emo ja loput pennut säilyivät kunnossa. Janka oli kaikesta ruokinnasta ja painon noususta huolimatta melkoisen "kuiva" - painon nousu oli lähinnä toksemian aiheuttamaa nesteen kertymistä, ei todellista painon nousua.
Nyt pentuarkea on eletty viikon verran ja vähitellen uskallan alkaa hengittää vapaammin. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin, eikä Jankan leikkaushaava ole näyttänyt tulehtumisen merkkejä. Veteraanimamma myös on todella hyvin toipunut leikkauksesta - samalla siltä lähti kohtu, joten on se murhe vähemmän elämässä, ei tarvitse huolehtia kohtutulehduksesta tai juoksuista, saati vahinkopennuista!
Pennuille uskalsin pitää jo nimiäiset. Luontoaiheilla ja tarkemmin lintujen nimillä mennään edelleen. Vain J-pentue oli syrjähyppy nimissä, sen jälkeen olen palannut taas ruotuun. Uroksesta tulee H. Marmorimurri (Marpled Murrelet), ja tytöstä Metsävilistäjä (Rifleman).
So far, so good.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti