¤ Pennut 2 vrk

Pentuset yksilökuvissa torstaina. Hyvin ovat nyt kaikki lähteneet kasvamaan, ja tuntuvat tyytyväisiltä oloonsa. Pentulaatikossa alkaa äänekäs mellakka vain, jos emo ei nälän yllättäessä ole justheti ulottuvilla, taikka mieluista nisää ei ala löytyä heti. Sirna asettuu yleensä todella hyvin pentujen viereen niin, että selän taakse tai muualle hukkateille harvoin kukaan pääsee eksymään ja huutelemaan rumia.

Pentu A (tyttö):

Pentu B (tyttö):


Pentu C (poika):

Pentu D (poika):

Pentu E (poika):

¤ Tässä he ovat

Muutama ensiesittelykuva pikkuisista. Vielä he eivät ole kovin kuvauksellisia, pikkuisia marsuja vasta.

Makuualusta velvoitti tyypit eilen asettumaan omatoimisesti kovin sotilaalliseen järjestykseen :D




Kuvasta taitaa löytyä 4/5 sekä hellä Sirnu-äippä itse:




Tämä baari on aina auki. 4 on jo juonut jalat altaan ja tajun pois, yksi sisukas vielä nauttii ilmaisista drinkeistä:

¤ Leikkaus

Raskas päivä takana.

Kaikki oli mallillaan vielä eilen blogia päivitellessäni. Kunnes 13.15 Sirnalta alkoi vuotaa sikiönestettä, joka oli todella tumman vihreää. Se on merkki siitä, että istukka tai istukoita on irronnut. Kiire lääkäriin tuli siksi, että ponnistusvaihe ei ollut alkanut. Pentu tai pennut olivat jo valmiita syntymään, mutta Sirnan kohdunsuu oli kiinni.

Saimme onneksi paniikkiajan Keski-Uudenmaan Eläinlääkäriasemalle heti. Sinne on meiltä matkaa n. 5 km. Lääkäri tutki Sirnan ripeästi ja totesi sen, että kohdunsuu todella on vasta 1-2 cm avoinna. Pikainen ultraus osoitti pentujen olevan elossa, joten ripeästi leikkaukseen.

Noin tunti tuosta hälyttävästä vuodosta, ja Sirna oli leikkauksessa ja pennut ulkona. Kovin paljon paremmin ei olisi voinut mennä tuo hätätilanne.

Pentuja oli viisi (3 poikaa ja 2 tyttöä) ja kaikki jäivät henkiin. Myös Sirnan kannalta sektio sujui hyvin. Samalla pyysin steriloimaan Sirnan eli poistamaan sen kohdun. Yksi tällainen synnytys riittää, en ikinä uskaltaisi riskeerata Sirnaa uudella astutuksella. Nämä 5 ovat nyt se, mitä Sirna rotuun omalta osaltaan jättää.

Jälkeenpäin eläinlääkäri kertoi, että Sirnan kohtu oli ollut valtava, vaikka pennut olivat normaalikokoisia. Se oli ollut jostain syystä täynnä nestettä ja todella suuri, eikä siksi pystynyt supistumaan kunnolla. Supistuksia oli ollut sen verran, että kohdunsuu vähän aukesi ja istukat alkoivat irrota. Jos tiineys olisi kestänyt vielä joitakin päiviä pitempään, olisi koko kohdun repeämisen vaara ollut suuri. Mitään syytä tälle paisumiselle ei lääkäri osannut sanoa. "Shit happens" tai jotenkin niin....

Kun Sirna alkoi heräillä, se heti koitti torkkumisen lomassa hoivailla pentujaan. Joskus leikatuilla nartuilla kestää aikansa tajuta, että pennut ovat niiden, ja hoitaakin niitä pitäisi. Sirna onneksi ymmärsi pallerot heti omikseen ja alkoi huolehtia niistä.

Ensimmäiset maidot pennuille saatiin imetettyä Sirnan vielä maatessa taju kankaalla. Jokainen pentu onneksi jaksoi alusta asti imeä itse, vaikka 2 olikin heti leikkauksen jälkeen selvästi väsyneempiä ja veltompia, kuin muut. Mutta rivakan hieromisen ja lämmittämisen ja aterian jälkeen nekin jäntevöityivät.

Nyt sitten toivotaan, ettei haava tulehdu taikka pennuille tule jotain takapakkia. Mikäli kaikki sujuu edelleen hyvin, niin rajusta alusta huolimatta pentujen jatko vaikuttaa oikein lupaavalta :) .

¤ H-hetki käsillä

Eilen iltapäivällä, vuorokausien ollessa 58, Sirna aloitti voimakkaan pesiytymisen. Se läähätteli pitkin päivää ja oli hieman levoton. Juuri sen verran ja niin usein, etten saanut nukuttua juuri lainkaan yövuorojen välissä.

Illalla vaihdettiin vahtivuoroa lennossa, Jenni tuli jälleen päivystämään, kuten joka yö lauantaista asti. Itse lähdin töihin, puhkaisin renkaani, palasin takaisin ja vein vielä Jenniltä autonkin :D

Sirna oli ollut levoton pitkin yötä, pedannut ja vaellellut. Klo 5 maissa Jenni oli hetkeksi saanut nukuttua.

Vahtivuoro vaihtui taas aamulla, eikä tässä enää itsekään tarvitse pelätä nukahtavansa. Juuri nyt Sirna on levollinen. Koetan tässä pitää itseni työn touhussa vaikkapa blogia päivittämällä, etten suotta käyttäydy levottomasti. Suurin ongelma koirien synnytyksissä taitaa usein olla hermostunut ja hössöttävä omistaja. Koetan siis itse välttää sitä.

Koko aamun Sirna on ollut vaikean oloinen. Vingututtaa ja läähätyttää. Äsken se teki raivoisasti pesää laatikkoonsa ja vei sinne pienen pehmovirtahevon <3 Pissalle se lähti vain juuri ja juuri talon ympäri, ja sitten oli hirveä kiire juosta kotiin. Ensimmäinen supistus, joka oli käsin tunnettavissa, oli tunti sitten. Nyt on jonkinlainen suvantovaihe menossa, Sirna makaa silmät puoliummessa ja tärisee vähäsen. Se on selkeästi nyt keskittynyt johonkin omaan sisäiseen maailmaansa.

-Jatkuu-

¤ Pentuhuone

Parin päivän ähellyksen jälleen se on valmis - pentuhuone siis <3 . Lattialistojen raot on suojattu kosteudelta teipein ja muoveilla. Kompostiaitaverkot kiertävät huonetta odottaen aikaa, jolloin naskalihampaiset lähtevät liikeelle. Pentulaatikko on paikoillaan ja oikein päin. Olipa siinäkin iso ja vaikea asia päätettäväksi: minne päin matala laita laatikosta :D. Jonkinlaisen katoksen kehittelin toiseen päähän laatikkoa. Piti tehdä sen verran korkea, että siellä mahtuu itsekin touhuamaan, vaihtamaan kuivikkeita yms. Mutta on se nyt tyhjää parempi suoja.

Tänään vielä Sirna mönki väen väkisin sänkyni alle, huh huh :O Hän siis ei tarvitsisi noin korkeaa tilaa. Pentukaappi on varusteltu kaikin puolin - ja lisäksi ovesta löytyy 24-7 päivystävien eläinlääkäreidenkin numerot. Ihan vaan kaiken varalta. Toivon mukaan kaikki menee kuitenkin hyvin. Sirna ei ole erityisen kiinnostunut laatikostaan, kuvat ovat täysin lavastettuja - kyllähän kiltti koira hetken tekee vaikka mitä älyttömyyksiä, mitä emäntä käskee.

Josko sitten H-hetken lähestyessä kuitenkin se alkaisi kutsua, etenkin kun tarkoitus on estää sängyn alle pääsy piakkoin. Tässä vielä huoneesta kuva, oven suunnasta kuvattuna. Soffalla olen nyt öitäni viettänyt. Avoimen ikkunan alla on viileä itsellä nukkua, ja tottuupahan Sirnakin olemaan enemmän tässä huoneessa. Ja oma kroppa voi ottaa tuntumaa kapeaan ja ei-niin-pehmeään sohvaan, jos siinä pitkäänkin vielä joutuu öitä viettämään, heh. Laskettu aikahan on vasta 1,5 viikon päässä, ja mistä sen tietää, kuinka kauan siitä ylikin neiti innostuu pitämään lastia kyydissä.



Huoneen ja laatikon sisustuksesta tuli hyvin punavoittoinen - tyttöjäkö sitä alitajuisesti toivotaan pelkästään, heh :) Tosiasiassa olohuone on punainen tavallisestikin, lattialta puuttuu nyt syvän punainen matto kokonaan. Ja sohva on yleensä suojattu viinin punaisella päällisellä, nyt siinä on pinkit suojalakanat. Pentulaatikosta tuli ihan sattumalta hyvin punavoittoinen näin alkuun, olisi kaapissa muunkin värisiä alustoja ja katoskangasta :D

Huoneen mittasuhteista ja sisustuksesta ei oikein näissä kuvissa saa selvää. Sohva siis ovelta katsoen huoneen toisessa päässä. Pentulaatikko jää äärivasemmalle tästä ovelta katsoen, ja oikealla seinustalla on vaatekaappien rivistö. Vihreä pömpeli oikeassa nurkassa on roskissäkkiä varten.

Ja mamma tympääntyneenä laatikossaan. "Kun kerta käskettiin"...