http://www.hallanevan.fi lisää neidistä ja vanhemmista (kuvineen) myös.
"Pikku" on edelleen varsin rohkea ja reipas, ei mikään pehmein pentu, jonka olen tavannut. Käpälätkin kantavat itsenäistä mieltä sen verran, että vapaana ulkoiltaessa olen alkanut pitää tytöllä 5 metristä liinaa perässä. Eipä sitten tarvitse neuvotella niistä luoksetuloista, ja pystyy pentua kuitenkin opettamaan olemaan irti ja myös tulemaan luokse kutsusta. Milläpä sitä vapaanaoloa opettaa, ellei irtipitämällä :) .
Virtaa ja aktiivisuutta Pikussa riittää päivät pitkät, ja päivisin se ei kovin pitkiä unia enää nuku. Mutta kun tekemistä ja ihan fyysistäkin väsytystä on tarpeeksi, on Pikku mukava ja kuulollaoleva pentu. Yönsä se - aktiivisten päivien vastapainoksi - nukkuu hyvin, ja sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Joitakin pissoja tulee sisälle, mutta nekin paperille. Pikku myös varsin selkeästi pyytää jo ulos, varsinkin kakkahädän tullessa.
Pikku ehti parin Tampereen viikkonsa aikana jo tutustua moniin eriasioihin ja kaupungin hälinään. Täällä maalla olemme jatkaneet erilaisten ihmisten tapaamista, ja turvallisten, terveiden aikuisten koirien myöskin. Peruskoulutus tapahtuu tässä arkielämän lomassa: haukkumisella ei saa haluamaansa, ruokaa odotetaan istuen ja otetaan katsekontaktia, luokse tullaan kun huudellaan, pöytiä/tiskipöytiä vasten ei nousta "ratsaamaan" eikä kerjäämään, jne.
Tänään Pikku sai ensimmäisen rokotuksensa, ja terveystarkastuksessa ei edelleenkään ollut huomauttamista. Fyysinen kunto, paino, sydän, keuhkot jne. olivat paikallaan ja toiminnassa. Ainoastaan pieni napatyrä edelleen massussa mollottaa, mutta lääkäri edelleen epäili, ettei se tule mitään leikkaamista vaatimaan, vaan kovettuu ensimmäisen elinvuoden aikana pieneksi "rasvanapiksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti