Pentuvaltakunnassa kaikki hyvin, tänään ikää tasan 4 viikkoa :) .
Facebookissa on kuulumisia ja kuvia enemmänkin - kahden paikan päivittämiseen ei meinaa aika riittää. Ja hassultakin tuntuisi samoja tekstejä ja kuvia kahteen paikkaan laitella.
Mutta Koda (uros) ja Tyttönen ja Janka-äiti voivat hyvin ja aika tuntuu taas kerran suorastaan lentävän, kun viikot kertyvät ja luovutusikä vain lähenee!
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
torstai 16. heinäkuuta 2015
Kiihkeää kehitystahtia
Tasaisen painon lisäyksen lisäksi Nakerot ovat nyt jo ihan oikeita pentuja, eivät vain nukkuvia ja syöviä palleroita. Kehitys on ollut rodulle tyypilliseen tapaan nopea.
Jalat kantavat jo hyvin, ja päivittäin leikitään Mamman ja sisaruksen kanssa - huiskitaan tassulla (ja kaadutaan sitten itse kumoon) ja pureskellaan ikenillä milloin mistäkin. Haukutaan, muristaan, hypähdellään - uros jopa juoksentelee pieniä matkoja pentuhuoneessa. Pentulaatikossa ei välttämättä enää edes nukuta, mutta ainakin hereillä ollessa vaellellaan ympäri pentuhuonetta tutkimassa ja ihmettelemässä. Eilen pennut pääsivät vähäksi aikaa pihallekin ihmettelemään suurta maailmaa ja sen tuoksuja - aluksi oli aika jännittävää, mutta sitten tuli mieleen ruoka, ja päätyivät piknikille.
Pojan ikenissä oli tänä aamuna ensimmäiset hampaat vastassa. Pienet kulmahampaat olivat yllättävän terävät sormeen osuessa. Muutkin hampaat ovat ihan ohuen ihon alla enää, osa jo niistäkin esillä.
Tänä aamuna Murri-poika myös päätti, että tosimies ei pelkällä maidolla elä. Kun toin Jankalle aamupalan, Murri juoksi parin metrin matkan toiselta puolelta pentuhuonetta hirveällä kiireellä. Vauhti ei suinkaan pysähtynyt emon tai ruokakupin luokse, vaan Murri juoksi suoraan kuppiin pitkin pituuttaan makaamaan. Kun se huomasi kaatuneensa jauhelihapalan ääreen, se alkoi muitta mutkitta pistellä siitä suuhunsa ahneesti.
Jankalle ruokarauhan antaakseni nostin märän ja ruualle haisevan pupelon pois kupista, ja annoin sormista vähän jauhelihaa - meinasi lähteä sormetkin. Tyttö ei ollut vielä kauhean innoissaan viieästä jauhelihasta, mutta se tuntuukin kehittyvän veljeään rauhallisempaan tahtiin. Välillä tilanne oli toisin päin, Vilistäjä avasi silmät aiemmin ja alkoi kävellä aiemmin, mutta nyt vuorostaan Murri touhuaa ja kehittyy siskoaan vauhdikkaammin.
Matolääkityksen saivat Ämmät tänään ensimmäistä kertaa, se aiheutti vastalauseita: istumista, vinkumista ja pään ravistelua. Hyvin meni kuitenkin tahna perille, joten se asia on kunnossa tältä erää.
Kun oikein touhutaan, niin tämäkin on vielä kuitenkin usein nähty näky:
Jalat kantavat jo hyvin, ja päivittäin leikitään Mamman ja sisaruksen kanssa - huiskitaan tassulla (ja kaadutaan sitten itse kumoon) ja pureskellaan ikenillä milloin mistäkin. Haukutaan, muristaan, hypähdellään - uros jopa juoksentelee pieniä matkoja pentuhuoneessa. Pentulaatikossa ei välttämättä enää edes nukuta, mutta ainakin hereillä ollessa vaellellaan ympäri pentuhuonetta tutkimassa ja ihmettelemässä. Eilen pennut pääsivät vähäksi aikaa pihallekin ihmettelemään suurta maailmaa ja sen tuoksuja - aluksi oli aika jännittävää, mutta sitten tuli mieleen ruoka, ja päätyivät piknikille.
Pojan ikenissä oli tänä aamuna ensimmäiset hampaat vastassa. Pienet kulmahampaat olivat yllättävän terävät sormeen osuessa. Muutkin hampaat ovat ihan ohuen ihon alla enää, osa jo niistäkin esillä.
Tänä aamuna Murri-poika myös päätti, että tosimies ei pelkällä maidolla elä. Kun toin Jankalle aamupalan, Murri juoksi parin metrin matkan toiselta puolelta pentuhuonetta hirveällä kiireellä. Vauhti ei suinkaan pysähtynyt emon tai ruokakupin luokse, vaan Murri juoksi suoraan kuppiin pitkin pituuttaan makaamaan. Kun se huomasi kaatuneensa jauhelihapalan ääreen, se alkoi muitta mutkitta pistellä siitä suuhunsa ahneesti.
Jankalle ruokarauhan antaakseni nostin märän ja ruualle haisevan pupelon pois kupista, ja annoin sormista vähän jauhelihaa - meinasi lähteä sormetkin. Tyttö ei ollut vielä kauhean innoissaan viieästä jauhelihasta, mutta se tuntuukin kehittyvän veljeään rauhallisempaan tahtiin. Välillä tilanne oli toisin päin, Vilistäjä avasi silmät aiemmin ja alkoi kävellä aiemmin, mutta nyt vuorostaan Murri touhuaa ja kehittyy siskoaan vauhdikkaammin.
Matolääkityksen saivat Ämmät tänään ensimmäistä kertaa, se aiheutti vastalauseita: istumista, vinkumista ja pään ravistelua. Hyvin meni kuitenkin tahna perille, joten se asia on kunnossa tältä erää.
Kun oikein touhutaan, niin tämäkin on vielä kuitenkin usein nähty näky:
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Yhden viikon ajan maailmassa
Jankan ja Kailin pennut syntyivät sunnuntaina 28.6 - tasan 63 vrk astumisesta.
Kaikki ei mennyt (taaskaan) ihan putkeen.
Janka synnytti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuolleen narttupennus. Pentu oli selvästi kuollut, se oli ihan kankea, ja kalvot puhjenneet. Ihme, että Janka sen sai ponnistettua ulos luonnollisella tavalla. Neito, Miss Murphy, oli myös huomattavan pieni, vain vähän yli 200g.
Tähän ponnistukseen synnytyksen luonnollinen kulku pysähtyi. Kolmisen tuntia uskalsin tilannetta seurata, sitten piti ottaa puhelu eläinlääkärille. Neuvona oli tulla heti klinikalle ja varautua keisarinleikkaukseen. Siinäpä sitten hyvin valvotun yön jälkeen lähdin itse töihin, ja Mies lähti kiikuttamaan Jankaa klinikalle. Järkyttävän raskas työvuoro oli itsellä - väsyneenä ja puhelimesta väliaikatietoja kytäten.
Eläinlääkärin mukaan Jankalla oli koirille melko harvinainen tila, raskausmyrkytys. Siitä syystä Ms. Murphy oli hyvin pieni ja lopulta kuollut (toksemia heikentää istukoiden toimintaa) ja kaksi elävää pentuakin olivat pieniä emon vatsan kokoon nähden.
Onneksi toksemia oli lievää lajia ja/tai tiineys loppui kreivin aikaan, ja emo ja loput pennut säilyivät kunnossa. Janka oli kaikesta ruokinnasta ja painon noususta huolimatta melkoisen "kuiva" - painon nousu oli lähinnä toksemian aiheuttamaa nesteen kertymistä, ei todellista painon nousua.
Nyt pentuarkea on eletty viikon verran ja vähitellen uskallan alkaa hengittää vapaammin. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin, eikä Jankan leikkaushaava ole näyttänyt tulehtumisen merkkejä. Veteraanimamma myös on todella hyvin toipunut leikkauksesta - samalla siltä lähti kohtu, joten on se murhe vähemmän elämässä, ei tarvitse huolehtia kohtutulehduksesta tai juoksuista, saati vahinkopennuista!
Pennuille uskalsin pitää jo nimiäiset. Luontoaiheilla ja tarkemmin lintujen nimillä mennään edelleen. Vain J-pentue oli syrjähyppy nimissä, sen jälkeen olen palannut taas ruotuun. Uroksesta tulee H. Marmorimurri (Marpled Murrelet), ja tytöstä Metsävilistäjä (Rifleman).
So far, so good.
Kaikki ei mennyt (taaskaan) ihan putkeen.
Janka synnytti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuolleen narttupennus. Pentu oli selvästi kuollut, se oli ihan kankea, ja kalvot puhjenneet. Ihme, että Janka sen sai ponnistettua ulos luonnollisella tavalla. Neito, Miss Murphy, oli myös huomattavan pieni, vain vähän yli 200g.
Tähän ponnistukseen synnytyksen luonnollinen kulku pysähtyi. Kolmisen tuntia uskalsin tilannetta seurata, sitten piti ottaa puhelu eläinlääkärille. Neuvona oli tulla heti klinikalle ja varautua keisarinleikkaukseen. Siinäpä sitten hyvin valvotun yön jälkeen lähdin itse töihin, ja Mies lähti kiikuttamaan Jankaa klinikalle. Järkyttävän raskas työvuoro oli itsellä - väsyneenä ja puhelimesta väliaikatietoja kytäten.
Eläinlääkärin mukaan Jankalla oli koirille melko harvinainen tila, raskausmyrkytys. Siitä syystä Ms. Murphy oli hyvin pieni ja lopulta kuollut (toksemia heikentää istukoiden toimintaa) ja kaksi elävää pentuakin olivat pieniä emon vatsan kokoon nähden.
Onneksi toksemia oli lievää lajia ja/tai tiineys loppui kreivin aikaan, ja emo ja loput pennut säilyivät kunnossa. Janka oli kaikesta ruokinnasta ja painon noususta huolimatta melkoisen "kuiva" - painon nousu oli lähinnä toksemian aiheuttamaa nesteen kertymistä, ei todellista painon nousua.
Nyt pentuarkea on eletty viikon verran ja vähitellen uskallan alkaa hengittää vapaammin. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin, eikä Jankan leikkaushaava ole näyttänyt tulehtumisen merkkejä. Veteraanimamma myös on todella hyvin toipunut leikkauksesta - samalla siltä lähti kohtu, joten on se murhe vähemmän elämässä, ei tarvitse huolehtia kohtutulehduksesta tai juoksuista, saati vahinkopennuista!
Pennuille uskalsin pitää jo nimiäiset. Luontoaiheilla ja tarkemmin lintujen nimillä mennään edelleen. Vain J-pentue oli syrjähyppy nimissä, sen jälkeen olen palannut taas ruotuun. Uroksesta tulee H. Marmorimurri (Marpled Murrelet), ja tytöstä Metsävilistäjä (Rifleman).
So far, so good.
maanantai 15. kesäkuuta 2015
50 vuorokautta
Janka-mamma voi hyvin. Se hössöttää ja hömpöttelee entiseen malliin, kaikki hampaat paljastava hymykin irtoaa päivittäin. Käytöksensä ja olotilansa puolesta ei uskoisi sitä veteraani-ikäiseksi emäksi, toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti yhtä hyvin!
Vatsa on viime aikoina kasvamisestaa huolimatta "pudonnut alaspäin", joten närästystä ja muuta tukalaa oloa tuntuu olevan nyt vähemmän, vaikka pennut ovat päivä päivältä suurempia.
Sen sijaan loputon nälkä vaivaa tulevaa emoa. Se saa toki enemmän ruokaa, kuin normaalisti - ja ruoka myös on tuhdimpaa: pentunappulaa höystettynä lihalla. Silti se käytännössä asuu keittiössä kerjuulla. Sen lisäksi se kyttää koko ajan tilaisuuksia varastaa ruokaa tiskipöydiltä (teko, jota kuuliainen ja herttainen Janka ei todellakaan normaalisti tee). Turhan ronkeli se ei varastamisessaan ole: täydennysrehuksi kelpaavat yhtä hyvin niin lihapullat kuin appelsiinitkin.
Pentulaatikkoa on kasailtu eilen, lähipäivinä olisi tarkoitus saada se valmiiksi ja paikoilleen pentuhuoneeseen. Tämä laatikko on nyt kolmas laatuaan Hallanevalla - vielä ei ole ollut sitä ihan Täydellistä pentulaatikkoa, vaan aina on tuntunut, että jotain kehittämisen varaa on.
Hassua ajatella, että viimeistään reilun parin viikon päästä meillä on taas tuhinaa ja yninää ja natinaa talossa. Aika on mennyt hirveän nopeasti tällä kertaa - joskin loppua kohti se tuntuu hidastavan kulkuaan :) .
Vatsa on viime aikoina kasvamisestaa huolimatta "pudonnut alaspäin", joten närästystä ja muuta tukalaa oloa tuntuu olevan nyt vähemmän, vaikka pennut ovat päivä päivältä suurempia.
Sen sijaan loputon nälkä vaivaa tulevaa emoa. Se saa toki enemmän ruokaa, kuin normaalisti - ja ruoka myös on tuhdimpaa: pentunappulaa höystettynä lihalla. Silti se käytännössä asuu keittiössä kerjuulla. Sen lisäksi se kyttää koko ajan tilaisuuksia varastaa ruokaa tiskipöydiltä (teko, jota kuuliainen ja herttainen Janka ei todellakaan normaalisti tee). Turhan ronkeli se ei varastamisessaan ole: täydennysrehuksi kelpaavat yhtä hyvin niin lihapullat kuin appelsiinitkin.
Pentulaatikkoa on kasailtu eilen, lähipäivinä olisi tarkoitus saada se valmiiksi ja paikoilleen pentuhuoneeseen. Tämä laatikko on nyt kolmas laatuaan Hallanevalla - vielä ei ole ollut sitä ihan Täydellistä pentulaatikkoa, vaan aina on tuntunut, että jotain kehittämisen varaa on.
Hassua ajatella, että viimeistään reilun parin viikon päästä meillä on taas tuhinaa ja yninää ja natinaa talossa. Aika on mennyt hirveän nopeasti tällä kertaa - joskin loppua kohti se tuntuu hidastavan kulkuaan :) .
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Matokuureja ja närästystä
Mamman tiineys on edennyt siihen vaiheeseen, että on sen (ja koko muun lauman) madottamisen aika. Eilen illalla meillä pidettiinkin kunnon tablettisulkeiset, eikä tällä ollut mitään tekemistä nykyteknologian kanssa :) .
Jo viikon verran Janka on saanut tuhdimpaa pentumuonaa tavallisen perusmuonan sijaan. Koko ajanhan tuo söisi. Kuten ensimmäisenkin tiineyden aikana, on ruokahalu aivan pohjaton. Jankan mielestä ruokarajoitukset ovat aivan turhia, se söisi koko ajan, jos antaisin.
Ensimmäiseen tiineyteen verrattuna Jankaa on tuntunut närästävän enemmän. Ruuan jakaminen useampaan ateriaan ja Antepsin-tabletit ovat helpottaneet - joskaan kokonaan ei ikävä vaiva ole poistunut.
Edellisen kerran Janka kantoi kymmentä (10!) suurta sikiötä ja pari viimeistä viikkoa sen olo oli todella tukala - ei voinut oikein närästyksestä puhua, kun mikään ruoka ei pysynyt sisällä, ja vesikin pulahteli kaaressa pihalle. Nyt ultrassa näkyi varmaksi kolme pentua (viimeksi näkyi neljä...) ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kylkiluiden suojassa, edessä, olisi vielä joku/pari sellaista jemmassa, joita ei ultra kunnolla tavoittanut.
Mutta mamman koosta päätellen ei (onneksi!!) ole samanlaista jättilastia kuitenkaan tulossa, kuin viimeksi.
Muuten nuorekas muori voi hyvin. Se hössöttää ja hymyilee entiseen tapaan, ja vauhtia on pihalla ja lenkillä ihan tavalliseen tapaan.
Jo viikon verran Janka on saanut tuhdimpaa pentumuonaa tavallisen perusmuonan sijaan. Koko ajanhan tuo söisi. Kuten ensimmäisenkin tiineyden aikana, on ruokahalu aivan pohjaton. Jankan mielestä ruokarajoitukset ovat aivan turhia, se söisi koko ajan, jos antaisin.
Ensimmäiseen tiineyteen verrattuna Jankaa on tuntunut närästävän enemmän. Ruuan jakaminen useampaan ateriaan ja Antepsin-tabletit ovat helpottaneet - joskaan kokonaan ei ikävä vaiva ole poistunut.
Edellisen kerran Janka kantoi kymmentä (10!) suurta sikiötä ja pari viimeistä viikkoa sen olo oli todella tukala - ei voinut oikein närästyksestä puhua, kun mikään ruoka ei pysynyt sisällä, ja vesikin pulahteli kaaressa pihalle. Nyt ultrassa näkyi varmaksi kolme pentua (viimeksi näkyi neljä...) ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kylkiluiden suojassa, edessä, olisi vielä joku/pari sellaista jemmassa, joita ei ultra kunnolla tavoittanut.
Mutta mamman koosta päätellen ei (onneksi!!) ole samanlaista jättilastia kuitenkaan tulossa, kuin viimeksi.
Muuten nuorekas muori voi hyvin. Se hössöttää ja hymyilee entiseen tapaan, ja vauhtia on pihalla ja lenkillä ihan tavalliseen tapaan.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Vahinko ei tule kello kaulassa!!
Jos kaikki menee hyvin, syntyy Hallanevan M-pentue juhannuksen tienoilla, viikolla 26/27.
M, niin kuin Mr/Mrs Murphy jonka nimen joku pennuistakin tulee saamaan.
Ajattelin aiemmin pitkään, että haluaisin ensimmäiselle lapinporokoiralleni, Jankalle, vielä toiset pennut. Yhdet se on tehnyt vuonna 2008 Tuhkavuorten kenneliin.
Vuosia kuitenkin kului, välissä oli muita suunnitelmia ja pentueita. Kuin huomaamatta aika kului, eivätkä pentutoiveet Jankan suhteen muuttuneet todeksi. Kertaalleen kokeilin Jankan astuttaa laumaamme muutama vuosi sitten tulleella Pepillä, mutta kun se ei tuottanut tulosta, niin päästin irti pentuhaaveista Jankan osalta. Se juokseekin vain 8 kuukauden välein, niin alkoi tulla ikä suunnitelmissa vastaan.
Kun mietin omalle kohdalle sattuneita tyhjiksi jääneitä narttuja ja muita hankaluuksia pentuhommissa, niin on jokseenkin uskomatonta, että perheemme Mies onnistui kerralla. Vastoin kaikkia ohjeistuksiani Mies päästi laumamme 9kk ikäisen nuorukaisen ja Jankan ihan vaan nopeasti iltapissalle yhtä aikaa. Tarvitseeko kertoa enempää?
Perjantaina 29.5 käytin Jankan ultrassa ja sain vahvistuksen sille, minkä jo merkkien perusteella melkein varmaksi tiesin: puuma on tukevasti tiineenä teinirakastajalleen.
Neljän viikon harkinta-aikana, joka astumisen ja ultran välissä kului, päätin pennut pitää, jos sellaisia on tulossa. Isän tarkkien puuttumisesta huolimatta ne myös rekisteröidään normaaliin rekisteriin, tuntuisi haaskaukselta laittaa näitä EJ-rekisteriin kuitenkaan. Emä on pentujen syntyessä 9v 8kk ja terveenä elänyt, ja sille on tarkitkin tehtynä. Sen ensimmäisestä pentueesta tai sisaruksista ei myöskään ole kuulunut mitään ikäviä terveysuutisia ja Jankan lisäksi sen sisaruksista vain yksi veli on jatkanut sukuaan.
Isä-Kaili, Hallanevan Naskalipeukaloinen, on siis pentujen syntymän aikaan vasta 11kk. Sillä ei ole (tietenkään) sen kummempia tarkkeja tehtynä tässä vaiheessa elämää.
Vanhempien perusteella pentueeseen odotan tulevan varsin mukavia ja mutkattomia koiria, joilta kuitenkin myös energiaa ja tekemisen halua löytyy. Kaili on ollut emänsä tapaan todella helppo ja kiva koira. Janka on topakampi, mutta ihmisen suhteen hyvin kuuliainen ja kiltti sekin. Molemmat vanhemmat ovat ahneita ja ruualla hyvin palkkautuvia. Lisäksi Kaili on varsin energinen ja fyysisesti ketterä ja nopea koira. Kumpikin on aina ollut ihmisen suuntaan hyvin kuulolla, ja halukas miellyttämään.
Alun järkytyksestä toivuttuani toivotan nämä kysymättä ja pyytämättä alkunsa saaneet pupsit lämpimästi tervetulleiksi tähän maailmaan. En ole heitä tilannut, mutta asiaa sulateltuani nyt jo innolla odotan, keitä sieltä tulee. Emä ja pennut saavat tietenkin saman hoivan, huolenpidon ja kohtelun, kuin pennut, jotka ovat alusta loppuun itse suunnittelemiani. Aikanaan toivon, että osaan myös valita heille oikeat kodit, että kullekin pennulle sopiva ihminen kiinnostuu pupeloista.
Vanhan (yli 8-vuotiaan) nartun pentujen rekisteröintiin Kennelliitto asettaa rajoituksia sen suhteen, että nartulla on oltava astutuksen hetkellä voimassa oleva terveystarkastus. Tässä ei tehdä eroa sen suhteen, onko astutus suunniteltu, vai ei. Jankaa on onneksi viimeisen puolen vuoden sisällä tutkittu varsin kattavasti ihan muuten vaan (koska se ei enää ole nuori). Siitä on otettu laajat verikokeet, kuunneltu sydän/keuhkot, sekä rtg-kuvattu sydän ja sisäelimet. Viimeisin käynti, josta se siis sai puhtaat ja terveet paperit, oli helmikuussa 2015, ja lääkärintodistus on voimassa 6 kk (vahinko sattui huhtikuussa).
Muutenkin nartun terveys tietenkin menisi etusijalle!! Hallanevalla on ollut kautta historian vasta kolme pentuetta (2009, 2010 ja 2014). Ei tulisi pieneen mieleenkään vaarantaa narttua tarkoituksella, ei ole pentujen maailmaan saattaminen perheenjäsenteni terveyden edellä. Mutta koska Jankasta nyt on kattavat terveystulokset, niin uskallan pentusten antaa syntyä.
Tässä vielä linkki pentueen sukutauluun: -klik-
M, niin kuin Mr/Mrs Murphy jonka nimen joku pennuistakin tulee saamaan.
Ajattelin aiemmin pitkään, että haluaisin ensimmäiselle lapinporokoiralleni, Jankalle, vielä toiset pennut. Yhdet se on tehnyt vuonna 2008 Tuhkavuorten kenneliin.
Vuosia kuitenkin kului, välissä oli muita suunnitelmia ja pentueita. Kuin huomaamatta aika kului, eivätkä pentutoiveet Jankan suhteen muuttuneet todeksi. Kertaalleen kokeilin Jankan astuttaa laumaamme muutama vuosi sitten tulleella Pepillä, mutta kun se ei tuottanut tulosta, niin päästin irti pentuhaaveista Jankan osalta. Se juokseekin vain 8 kuukauden välein, niin alkoi tulla ikä suunnitelmissa vastaan.
Kun mietin omalle kohdalle sattuneita tyhjiksi jääneitä narttuja ja muita hankaluuksia pentuhommissa, niin on jokseenkin uskomatonta, että perheemme Mies onnistui kerralla. Vastoin kaikkia ohjeistuksiani Mies päästi laumamme 9kk ikäisen nuorukaisen ja Jankan ihan vaan nopeasti iltapissalle yhtä aikaa. Tarvitseeko kertoa enempää?
Perjantaina 29.5 käytin Jankan ultrassa ja sain vahvistuksen sille, minkä jo merkkien perusteella melkein varmaksi tiesin: puuma on tukevasti tiineenä teinirakastajalleen.
Neljän viikon harkinta-aikana, joka astumisen ja ultran välissä kului, päätin pennut pitää, jos sellaisia on tulossa. Isän tarkkien puuttumisesta huolimatta ne myös rekisteröidään normaaliin rekisteriin, tuntuisi haaskaukselta laittaa näitä EJ-rekisteriin kuitenkaan. Emä on pentujen syntyessä 9v 8kk ja terveenä elänyt, ja sille on tarkitkin tehtynä. Sen ensimmäisestä pentueesta tai sisaruksista ei myöskään ole kuulunut mitään ikäviä terveysuutisia ja Jankan lisäksi sen sisaruksista vain yksi veli on jatkanut sukuaan.
Isä-Kaili, Hallanevan Naskalipeukaloinen, on siis pentujen syntymän aikaan vasta 11kk. Sillä ei ole (tietenkään) sen kummempia tarkkeja tehtynä tässä vaiheessa elämää.
Vanhempien perusteella pentueeseen odotan tulevan varsin mukavia ja mutkattomia koiria, joilta kuitenkin myös energiaa ja tekemisen halua löytyy. Kaili on ollut emänsä tapaan todella helppo ja kiva koira. Janka on topakampi, mutta ihmisen suhteen hyvin kuuliainen ja kiltti sekin. Molemmat vanhemmat ovat ahneita ja ruualla hyvin palkkautuvia. Lisäksi Kaili on varsin energinen ja fyysisesti ketterä ja nopea koira. Kumpikin on aina ollut ihmisen suuntaan hyvin kuulolla, ja halukas miellyttämään.
Alun järkytyksestä toivuttuani toivotan nämä kysymättä ja pyytämättä alkunsa saaneet pupsit lämpimästi tervetulleiksi tähän maailmaan. En ole heitä tilannut, mutta asiaa sulateltuani nyt jo innolla odotan, keitä sieltä tulee. Emä ja pennut saavat tietenkin saman hoivan, huolenpidon ja kohtelun, kuin pennut, jotka ovat alusta loppuun itse suunnittelemiani. Aikanaan toivon, että osaan myös valita heille oikeat kodit, että kullekin pennulle sopiva ihminen kiinnostuu pupeloista.
Vanhan (yli 8-vuotiaan) nartun pentujen rekisteröintiin Kennelliitto asettaa rajoituksia sen suhteen, että nartulla on oltava astutuksen hetkellä voimassa oleva terveystarkastus. Tässä ei tehdä eroa sen suhteen, onko astutus suunniteltu, vai ei. Jankaa on onneksi viimeisen puolen vuoden sisällä tutkittu varsin kattavasti ihan muuten vaan (koska se ei enää ole nuori). Siitä on otettu laajat verikokeet, kuunneltu sydän/keuhkot, sekä rtg-kuvattu sydän ja sisäelimet. Viimeisin käynti, josta se siis sai puhtaat ja terveet paperit, oli helmikuussa 2015, ja lääkärintodistus on voimassa 6 kk (vahinko sattui huhtikuussa).
Muutenkin nartun terveys tietenkin menisi etusijalle!! Hallanevalla on ollut kautta historian vasta kolme pentuetta (2009, 2010 ja 2014). Ei tulisi pieneen mieleenkään vaarantaa narttua tarkoituksella, ei ole pentujen maailmaan saattaminen perheenjäsenteni terveyden edellä. Mutta koska Jankasta nyt on kattavat terveystulokset, niin uskallan pentusten antaa syntyä.
Tässä vielä linkki pentueen sukutauluun: -klik-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)