Voi näitä äitinsä poikia ja tyttäriä *pään pudistelua*.
Yhden päivän saldoksi ei riitä sientä napostellut SiiSii. No ei niin. Äsken Tähtimö-Pörsö jäi yläleuastaan kiinni kompostiaitaverkkoon, joka siis toimii pentuhuoneen porttina. Itse olin ajatellut, että vaara on ohi, kunhan Hobittien päät ovat niin isoja, etteivät ne mahdu silmukoista. Vaan ei... Tukkajumala jumitti kuononsa siihen verkkoon *huoh*.
Sirnahan aikanaan jäi alaleuastaan kiinni sänkyni koristekiemuraan - kahdesti minuutin välein, ennenkuin oppi. Joten sinänsä tuttua huttua. Vaan on se paniikissa jumissa kirkuva pentunen aina yhtä "ilahduttava" kokemus.
Tähtimö halusi vimmatusti taas "isolle puolelle" taloon hengailemaan aikuisten koirien ja ihmisten mukana, ja päätti syödä itsensä portin läpi. Paha vaan, kun leuka jumitti kiinni, ennenkuin suunnitelma toteutui. Mutta tavoite saavutettu kuitenkin: kun sain pöllöpään lopulta irti, niin se todella pääsi tänne isojen koirien kanssa touhuamaan.
Välillä lasken päiviä, että saan nämä vilpertit vihdoin käsistäni - ja yön unettomina tunteina pelkään, etten saa niitä säilymään hengissä vajaata kolmea viikkoa vielä :D :D :D .
maanantai 10. elokuuta 2009
¤ SooSoo SiiSii + siruja niskanahkoihin
Siiri-mokoma on ihan äiteensä tyttö, hmph :( Tänään syödä märssysi jotain mitälie sientä pihasta, näytti ruskealta ja kulahtaneelta kärpässieneltä. Yksi ainoa sieni koko pihassa, enkä sitäkään olisi huomannut, mutta pikku Siiseli meni ja nätysti sitä napaansa. Toivottavasti ei vatsan väänteitä kummempaa seuraa tästä.
Tänään Juskankankaan kennelin Tarja kävi siruttamassa naperoiset, saatiin rekisteripaperianomus Kennelliittoon vetämään. Juskankankaallehan on juuri syntynyt 4u + 2n Sirnan veli- ja siskopuolia, eli Taco-isä sai toisen pesueensa :) . Onnittelut vielä tätäkin kautta, ja oli muutenkin mukava tutustua taas yhteen uuteen lappalaiskoiraihmiseen :) .
Siiri-Sipare sai ensimmäisenä sirun niskaansa, ja se huusikin kuin pieni porsas, jota nyljetään elävältä. Meinasi itselle hiki kihota otsalle, että tätäkö tämä on, kun ennen rekisteröintiä pitää pennut nykyään tunnistusmerkitä. Sirna ja Jankakin huolestuivat pihalla kovasti, kun kuulivat Siirin verryttävän äänijänteitään.
Neiti B, Lapinsirkku, protestoi paljon hillitymmin. Samoin pojista ensimmäinen, Laukkaneilikka. Lumijäkkärä aka Manaatti Härkäniska ei oikeastaan edes vingahtanut. "Niin missä kohtaa piti kiljua", herra paksunahka tuntui ajattelevan. Pörsö, eli Luhtatähtimö sitten pisti Siirin malliin hanttiin, koetti rimpuilla ja kiljua ja räpistellä.
Vaan nyt on tyypeillä sirut, ja rekkari-ilmoitus laitettu tänään menemään netin kautta SKL:oon. Saapa nähdä, milloin ehtii paperit valmistua. Isä-Moskun kivestodistuksen jouduin laittamaan postilla etukäteen, sitä kun ei netin kautta saa laitettua. Saa nähdä, hidastaako se papereiden saamista minkä verran.
Rakentelin tänään tyypeille pihan grillikatoksen yhteyteen pienen ulkoilutarhan ja sään suojan. Mukava, kun ulkoilun päälle pystyn nyt jättämään tyypit ulos nukkumaan niin, ettei ihan koko ajan tarvitse vahtia ja huolehtia, minne kukakin menee. Tänään illalla ulkoiltiinkin monta tuntia pihassa, ja välillä tirsotettiin uudessa tarhassa. Itse makoilin pihanurmella Jankan ja Sirnan kanssa ottamassa aurinkoa ja maistelemassa suklaata. On tämä kasvattaminen -onneksi!!- välillä ihan leppoisaakin, vaikka ensimmäiset 4 viikkoa olivatkin from Hell Sirnan sairastelujen yms. takia.
Tänään Juskankankaan kennelin Tarja kävi siruttamassa naperoiset, saatiin rekisteripaperianomus Kennelliittoon vetämään. Juskankankaallehan on juuri syntynyt 4u + 2n Sirnan veli- ja siskopuolia, eli Taco-isä sai toisen pesueensa :) . Onnittelut vielä tätäkin kautta, ja oli muutenkin mukava tutustua taas yhteen uuteen lappalaiskoiraihmiseen :) .
Siiri-Sipare sai ensimmäisenä sirun niskaansa, ja se huusikin kuin pieni porsas, jota nyljetään elävältä. Meinasi itselle hiki kihota otsalle, että tätäkö tämä on, kun ennen rekisteröintiä pitää pennut nykyään tunnistusmerkitä. Sirna ja Jankakin huolestuivat pihalla kovasti, kun kuulivat Siirin verryttävän äänijänteitään.
Neiti B, Lapinsirkku, protestoi paljon hillitymmin. Samoin pojista ensimmäinen, Laukkaneilikka. Lumijäkkärä aka Manaatti Härkäniska ei oikeastaan edes vingahtanut. "Niin missä kohtaa piti kiljua", herra paksunahka tuntui ajattelevan. Pörsö, eli Luhtatähtimö sitten pisti Siirin malliin hanttiin, koetti rimpuilla ja kiljua ja räpistellä.
Vaan nyt on tyypeillä sirut, ja rekkari-ilmoitus laitettu tänään menemään netin kautta SKL:oon. Saapa nähdä, milloin ehtii paperit valmistua. Isä-Moskun kivestodistuksen jouduin laittamaan postilla etukäteen, sitä kun ei netin kautta saa laitettua. Saa nähdä, hidastaako se papereiden saamista minkä verran.
Rakentelin tänään tyypeille pihan grillikatoksen yhteyteen pienen ulkoilutarhan ja sään suojan. Mukava, kun ulkoilun päälle pystyn nyt jättämään tyypit ulos nukkumaan niin, ettei ihan koko ajan tarvitse vahtia ja huolehtia, minne kukakin menee. Tänään illalla ulkoiltiinkin monta tuntia pihassa, ja välillä tirsotettiin uudessa tarhassa. Itse makoilin pihanurmella Jankan ja Sirnan kanssa ottamassa aurinkoa ja maistelemassa suklaata. On tämä kasvattaminen -onneksi!!- välillä ihan leppoisaakin, vaikka ensimmäiset 4 viikkoa olivatkin from Hell Sirnan sairastelujen yms. takia.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
¤ 9.8
Wuhuu, ajantasalla ollaan päivitysten kanssa!! 
Aurinko paistaa, ja ulkona on touhuiltu taas.
Tänään Siiristä on eniten kerrottavaa. Se tyttö on mielenkiintoinen yhdistelmä sosiaalisuutta ja mieletöntä itsenäisyyttä, ihan kuin Sirniskin on. Myös ulkonäkö ja pikkukoko tuovat mieleen Sirna-äipän.
Pennut touhusivat pihalla omiaan porukassa, aikuisten katsellessa hommaa päältä. Yhtäkkiä Siiriä ei näkynyt missään. Koitin houkutella ja huudella. Lopulta neito löytyi lumipallopensaan alta urakoimasta jonkun oksan kimpussa. Vailla huolen häivää, että muut ovat kauempana.
Sen jälkeen Riisi Kanuttaja iski isäni kenkien ja lahkeiden kimppuun, ja viihtyi pitkän aikaa puuhastellen siinä ihmisten seassa. Syliinottaminen aiheutti protestoimista, koska Urakka jäi kesken. Prkl, niin!!!
Yksi kerrallaan pennut väsähtivät Kengun alle varjoon ja suojaan nukkumaan. Laskeskelin, että viisikko siellä riehuu ja leikkii ja sammuu yksitellen unille. Kun sitten lähdin kuskaamaan tyyppejä sisätiloihin unille, yksi puuttui joukosta. Siiri-perhana oli livahtanut omille teilleen. Mutta minne?!?!
Siinä haeskeltiin pitkin pihaa ja pusikoita, vaan uninen pentu ei kauheasti ilmoittele itsestään. Lopulta Sirna meni paljastavasti häntää heilutellen vuorenkilpipusikkoon, ja sinnehän SiiSii oli sammunut. Minua katseli unelias ja hämmästynyt silmäpari, kun nostin uupuneen natikan pois omasta, varjoisasta pesäluolastaan.
Minua niin sykähdyttää tuo pikku SiiSii. Päivä päivältä siinä näkyy enemmän ja enemmän emäänsä. Juuri tuo itseluottamus ja pienestä asti yksin pärjääminen yhdistettynä siihen, että ihmistenkin kanssa on kiva touhuta, ja olla välillä sylissä jne. on niin kovin tuttua :) .
Toisaalta Sirnan-kaltaisuus on ehkö myös syy siihen, miksi itse miellyin alusta asti ja vaistomaisesti Neiti Beehen. Sirna on niin persoona, että niitä mahtuu vain yksi elämään, ainakaan samaan aikaan. Neiti B on reipas ja tomera ja touhukas, mutta hieman pyöristetty versio SiiSiistä ja äidistään.
Muu nelikko on tänään ollut ns. peruspentuja - leikkineet ja juosseet ja laukanneet ja tapelleet ja tutkineet ja touhuneet porukalla, kunnes sitten porukassa myös väsähtivät nukkumaan.
Aurinko paistaa, ja ulkona on touhuiltu taas.
Tänään Siiristä on eniten kerrottavaa. Se tyttö on mielenkiintoinen yhdistelmä sosiaalisuutta ja mieletöntä itsenäisyyttä, ihan kuin Sirniskin on. Myös ulkonäkö ja pikkukoko tuovat mieleen Sirna-äipän.
Pennut touhusivat pihalla omiaan porukassa, aikuisten katsellessa hommaa päältä. Yhtäkkiä Siiriä ei näkynyt missään. Koitin houkutella ja huudella. Lopulta neito löytyi lumipallopensaan alta urakoimasta jonkun oksan kimpussa. Vailla huolen häivää, että muut ovat kauempana.
Sen jälkeen Riisi Kanuttaja iski isäni kenkien ja lahkeiden kimppuun, ja viihtyi pitkän aikaa puuhastellen siinä ihmisten seassa. Syliinottaminen aiheutti protestoimista, koska Urakka jäi kesken. Prkl, niin!!!
Yksi kerrallaan pennut väsähtivät Kengun alle varjoon ja suojaan nukkumaan. Laskeskelin, että viisikko siellä riehuu ja leikkii ja sammuu yksitellen unille. Kun sitten lähdin kuskaamaan tyyppejä sisätiloihin unille, yksi puuttui joukosta. Siiri-perhana oli livahtanut omille teilleen. Mutta minne?!?!
Siinä haeskeltiin pitkin pihaa ja pusikoita, vaan uninen pentu ei kauheasti ilmoittele itsestään. Lopulta Sirna meni paljastavasti häntää heilutellen vuorenkilpipusikkoon, ja sinnehän SiiSii oli sammunut. Minua katseli unelias ja hämmästynyt silmäpari, kun nostin uupuneen natikan pois omasta, varjoisasta pesäluolastaan.
Minua niin sykähdyttää tuo pikku SiiSii. Päivä päivältä siinä näkyy enemmän ja enemmän emäänsä. Juuri tuo itseluottamus ja pienestä asti yksin pärjääminen yhdistettynä siihen, että ihmistenkin kanssa on kiva touhuta, ja olla välillä sylissä jne. on niin kovin tuttua :) .
Toisaalta Sirnan-kaltaisuus on ehkö myös syy siihen, miksi itse miellyin alusta asti ja vaistomaisesti Neiti Beehen. Sirna on niin persoona, että niitä mahtuu vain yksi elämään, ainakaan samaan aikaan. Neiti B on reipas ja tomera ja touhukas, mutta hieman pyöristetty versio SiiSiistä ja äidistään.
Muu nelikko on tänään ollut ns. peruspentuja - leikkineet ja juosseet ja laukanneet ja tapelleet ja tutkineet ja touhuneet porukalla, kunnes sitten porukassa myös väsähtivät nukkumaan.
¤ 8.8 lauantai
Lauantaina ulkoiltiin useaan otteeseen, koska oli yhä niin hieno sää. Kyllä tämä elokuun alku on hellinyt minun kesälomaani ja samalla pentujen kanssa ulkoilua :) .
Pennut riekkuivat ja söivät ulkona, menivät välillä Kangoon alle nukkumaan, ja jatkoivat taas. Ostin kaupungista muutaman sian kylkirimpsun, ja siitä leikkasin jokaiselle koiralle omat lihaisat luutikut syötäviksi.
Pennut suhtautuivat hyvin erilailla saamiinsa aarteisiin. Siiri (Lapinkirvinen) alkoi heti natustaa omaansa tunteella. Lapinsirkku ja Tähtimö samoin. Laukkaneilikka Valkotassu vei oman saaliinsa heti parin metrin päähän, ja alkoi sitten vasta natustaa sitä. Unelias Manaatti eli Jäkkärä ei oikein jaksanut innostua heti ollenkaan. Myöhemmin, kun oli saanut tirsat nukuttua, se nätysteli omaansa.
Aikansa omaan saaliiseensa tutustuttuaan Tähtimö lähti katsastamaan muiden saaliit. Olematta mitenkään ärhäkkä tai päällekäyvä, se yksitellen nappasi sisarustensa aarteet itselleen. Sitten se hetken aikaa söi sitä, kunnes jätti, ja lähti seuraavan sisaruksen aarretta tutkimaan. Laukkaneilikka kuskaili omaansa pitkin pihaa turvaan, samoin Lapinsirkku. Siiri ei oikein edes huomannut, mihin luu katosi, kun Tähtimö sen nappasi.
Janka söi ylimääräiset luut sitä mukaa pois, kun joku pentu ne hylkäsi. Sirnalla ei ollut nälkä, joten se taas hautasi pensaikkoon omansa, ja muut suuhunsa saamansa rimpsut.
Aikansa suururakan kanssa aherrettuaan pienet sankarit kävivät taas nukkumaan pihalle.
Tällaista on tämä meidän pennuntahtinen lomaelämä tällä hetkellä :) .
Pennut riekkuivat ja söivät ulkona, menivät välillä Kangoon alle nukkumaan, ja jatkoivat taas. Ostin kaupungista muutaman sian kylkirimpsun, ja siitä leikkasin jokaiselle koiralle omat lihaisat luutikut syötäviksi.
Pennut suhtautuivat hyvin erilailla saamiinsa aarteisiin. Siiri (Lapinkirvinen) alkoi heti natustaa omaansa tunteella. Lapinsirkku ja Tähtimö samoin. Laukkaneilikka Valkotassu vei oman saaliinsa heti parin metrin päähän, ja alkoi sitten vasta natustaa sitä. Unelias Manaatti eli Jäkkärä ei oikein jaksanut innostua heti ollenkaan. Myöhemmin, kun oli saanut tirsat nukuttua, se nätysteli omaansa.
Aikansa omaan saaliiseensa tutustuttuaan Tähtimö lähti katsastamaan muiden saaliit. Olematta mitenkään ärhäkkä tai päällekäyvä, se yksitellen nappasi sisarustensa aarteet itselleen. Sitten se hetken aikaa söi sitä, kunnes jätti, ja lähti seuraavan sisaruksen aarretta tutkimaan. Laukkaneilikka kuskaili omaansa pitkin pihaa turvaan, samoin Lapinsirkku. Siiri ei oikein edes huomannut, mihin luu katosi, kun Tähtimö sen nappasi.
Janka söi ylimääräiset luut sitä mukaa pois, kun joku pentu ne hylkäsi. Sirnalla ei ollut nälkä, joten se taas hautasi pensaikkoon omansa, ja muut suuhunsa saamansa rimpsut.
Aikansa suururakan kanssa aherrettuaan pienet sankarit kävivät taas nukkumaan pihalle.
Tällaista on tämä meidän pennuntahtinen lomaelämä tällä hetkellä :) .
lauantai 8. elokuuta 2009
¤ Torstai 6.8, perjantai 7.8
Huvittavaa, nettitikku saa yhteyden johonkin verkkoon näköjään vain iltaisin.. Päivällä on ihan turhaa hommaa koittaa saada itseään ilmi ulkomaailmaan tätä kautta.
Mutta takautuvia kuulumisia edelleen siis, kenties jonain päivänä olen ajan tasalla blogini kanssa :)
Keskiviikko päivä meni kokonaan pentuhuonetta Rekivaarassa rakennellessa ja siivotessa ja muutenkin kotiutuessa. Torstaina Pygmit sitten muuttivat uuteen kämppäänsä minun makuuhuoneestani. Hyvin tuntuu uusi yksiö kelpaavan, siinä on oma uloskäynti, ja hyvät näkymät tupaan ja takkahuoneeseen.
Torstaina iltapäivästä meille tupsahti kylään Mitra, keponsa Kimmo ja komentajansa Halo. Heille siis menee Neiti A, H.Lapinkirvinen, eli Siiri. Pieni piipero, mutta sitäkin räväkämpi neito taisi olla ihan mieleen - mitä nyt Halo vähän pyöritteli silmiään ja ällisteli Hobitteja. Siirin ja Halon elämää löytyy heidän plokistaan, halo.vuodatus.net
Siiri esitteli oikein mainioita temppujaan: miten 4 viikkoa vanha tyttö ruopii pissaamisen jälkeen kuin Äijä-koira konsanaan. Tai miten kova ääni lähtee pienestä kissanpennun näköisestä koirasta. Tai miten pieni Piru roikkuu sisarusten hännässä, vaikka nämä kuinka huutaisivat apua. Tai.. tai... tai....
Vaikka pennut nukkuvat öisin jo pitempää pätkää, niin olipa luksusta, kun sain Mitralle annettua yhden yön ruokahuoltovuorot. Itse painelin yläkertaan nukkumaan, ja jätin ohjeet Sirnan ja Hunnilauman hoidosta. Klo oli sentään lähemmäs 9, ennenkuin jonkun vaativa ääntely vasta herätti meikäläisen. Ahhhh!!!!
Sirna alkaa enemmän ja enemmän vieroittaa pentujaan. Se syöttää niitä juuri sen verran, kuin oman olon helpottaminen vaatii, ja muut ajat on baari suljettu.
Keskiviikkona se oli aika hellyttävä, kun se alkoi imettämisen sijaan houkutella pentujaan leikkimään. Kertaakaan Sirna ei ole vielä murissut pennuilleen, mutta se koittaa saada niitä leikkimään kanssaan, tissin lutkuttamisen sijasta. Tyypit ensin olivat aika ihmeissään, että MITÄ se Äippä tekee. Ensimmäisenä vähän juonesta pääsi kiinni Luhtatähtimö. Se vastasi Sirna leikkiinkutsuun pentumaisen höpsöllä tavalla, mutta vastasi kuitenkin.
Edelliseen korjausta sen verran, että Sirna ON ärähtänyt kerran pennuilleen - juurikin em. Tähtimölle. Olimme vielä Saviolla, kun Herra Varhaiskypsä ja Kaikesta Kiinnostunut meni mamman ruokakupille. Kun ei moneen kertaan murahtelu auttanut, niin Sirna lopulta hieman kurmuutti jästipäätä. Samana päivänä sama tyyppi meni Jankaa härkkimään niin paljon, että Jankakin jo murrasi herralle vähän. Mainittakoon, että pennuille henkeen ja vereen omistautunut hoitotäti Janka ei murrannut Tähtimölle edes silloin, kun tyyppi marssi syömään Jankan ruokia :D .
Perjantaina sitten kuvailtiin Mitran kanssa pentuja, 4-viikkois potretteja. En tiedä, onko mitään mahdollisuuksia saada niitä koskaan nettiin tämän yhteyden kautta.. Katsotaan. Muuten perjantai menikin ulkoillessa ja touhuillessa tavallisia hommia.
Surullisen perjantaista teki se, että isän luona asunut vanha Nekku-kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Keväästä lähtien Nekku oli mennyt huonompaan kuntoon, ja viimeisinä päivinä, kun minä näin sitä, se kulki todella huonosti. Takapää horjui pahasti alta. Nekku kyllä söi, mutta se oli todella laiha, ja turkki oli takussa, koska se ei jaksanut enää hoitaa itseään.
Tuttu eläinlääkäri Keijo tuli kotiin, ja Nekku siirtyi pilvien tuolle puolen rauhallisesti omassa tuvassa. Rauhoituspiikkiä saadessaankaan se ei edes inahtanut - kisuli oli selkeästi jo luovuttanut otteensa. Voiman päivinä Nekkua ei noin vain edes rokotettu, kun herra pisti hanttiin ja lujasti. Nyt se otti rauhoituspiikin vastaan ilman pienintä kapinaa, ja nukahti tuvan pöydälle. Viimeisen unipaikan Nekku sai perheemme hevosten ja Topi-koiran vierestä metsän laidasta.
Kaunista matkaa, Nekku!!
Mutta takautuvia kuulumisia edelleen siis, kenties jonain päivänä olen ajan tasalla blogini kanssa :)
Keskiviikko päivä meni kokonaan pentuhuonetta Rekivaarassa rakennellessa ja siivotessa ja muutenkin kotiutuessa. Torstaina Pygmit sitten muuttivat uuteen kämppäänsä minun makuuhuoneestani. Hyvin tuntuu uusi yksiö kelpaavan, siinä on oma uloskäynti, ja hyvät näkymät tupaan ja takkahuoneeseen.
Torstaina iltapäivästä meille tupsahti kylään Mitra, keponsa Kimmo ja komentajansa Halo. Heille siis menee Neiti A, H.Lapinkirvinen, eli Siiri. Pieni piipero, mutta sitäkin räväkämpi neito taisi olla ihan mieleen - mitä nyt Halo vähän pyöritteli silmiään ja ällisteli Hobitteja. Siirin ja Halon elämää löytyy heidän plokistaan, halo.vuodatus.net
Siiri esitteli oikein mainioita temppujaan: miten 4 viikkoa vanha tyttö ruopii pissaamisen jälkeen kuin Äijä-koira konsanaan. Tai miten kova ääni lähtee pienestä kissanpennun näköisestä koirasta. Tai miten pieni Piru roikkuu sisarusten hännässä, vaikka nämä kuinka huutaisivat apua. Tai.. tai... tai....
Vaikka pennut nukkuvat öisin jo pitempää pätkää, niin olipa luksusta, kun sain Mitralle annettua yhden yön ruokahuoltovuorot. Itse painelin yläkertaan nukkumaan, ja jätin ohjeet Sirnan ja Hunnilauman hoidosta. Klo oli sentään lähemmäs 9, ennenkuin jonkun vaativa ääntely vasta herätti meikäläisen. Ahhhh!!!!
Sirna alkaa enemmän ja enemmän vieroittaa pentujaan. Se syöttää niitä juuri sen verran, kuin oman olon helpottaminen vaatii, ja muut ajat on baari suljettu.
Keskiviikkona se oli aika hellyttävä, kun se alkoi imettämisen sijaan houkutella pentujaan leikkimään. Kertaakaan Sirna ei ole vielä murissut pennuilleen, mutta se koittaa saada niitä leikkimään kanssaan, tissin lutkuttamisen sijasta. Tyypit ensin olivat aika ihmeissään, että MITÄ se Äippä tekee. Ensimmäisenä vähän juonesta pääsi kiinni Luhtatähtimö. Se vastasi Sirna leikkiinkutsuun pentumaisen höpsöllä tavalla, mutta vastasi kuitenkin.
Edelliseen korjausta sen verran, että Sirna ON ärähtänyt kerran pennuilleen - juurikin em. Tähtimölle. Olimme vielä Saviolla, kun Herra Varhaiskypsä ja Kaikesta Kiinnostunut meni mamman ruokakupille. Kun ei moneen kertaan murahtelu auttanut, niin Sirna lopulta hieman kurmuutti jästipäätä. Samana päivänä sama tyyppi meni Jankaa härkkimään niin paljon, että Jankakin jo murrasi herralle vähän. Mainittakoon, että pennuille henkeen ja vereen omistautunut hoitotäti Janka ei murrannut Tähtimölle edes silloin, kun tyyppi marssi syömään Jankan ruokia :D .
Perjantaina sitten kuvailtiin Mitran kanssa pentuja, 4-viikkois potretteja. En tiedä, onko mitään mahdollisuuksia saada niitä koskaan nettiin tämän yhteyden kautta.. Katsotaan. Muuten perjantai menikin ulkoillessa ja touhuillessa tavallisia hommia.
Surullisen perjantaista teki se, että isän luona asunut vanha Nekku-kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Keväästä lähtien Nekku oli mennyt huonompaan kuntoon, ja viimeisinä päivinä, kun minä näin sitä, se kulki todella huonosti. Takapää horjui pahasti alta. Nekku kyllä söi, mutta se oli todella laiha, ja turkki oli takussa, koska se ei jaksanut enää hoitaa itseään.
Tuttu eläinlääkäri Keijo tuli kotiin, ja Nekku siirtyi pilvien tuolle puolen rauhallisesti omassa tuvassa. Rauhoituspiikkiä saadessaankaan se ei edes inahtanut - kisuli oli selkeästi jo luovuttanut otteensa. Voiman päivinä Nekkua ei noin vain edes rokotettu, kun herra pisti hanttiin ja lujasti. Nyt se otti rauhoituspiikin vastaan ilman pienintä kapinaa, ja nukahti tuvan pöydälle. Viimeisen unipaikan Nekku sai perheemme hevosten ja Topi-koiran vierestä metsän laidasta.
Kaunista matkaa, Nekku!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)