Tiistaina illalla (4.8) Kanguu oli lastattu koiran pennuilla, aikuisilla koirilla, kissoilla, vaatteilla, kompostiaitaverkoilla, koiran ruualla, kevythäkeillä, peitoilla, koiran peitoilla, vaatteilla, kirjoilla, asiapapereilla... You name it - jouset ainakin olivat pohjassa, eikä varpustakaan olisi saanut enää edes hansikaslokeroon survottua.
Määränpäänä siis oli isäni talo maalla, Joensuun keskustasta 30 kilometrin päässä. Sinne oli tarkoitus muuttaa noin kolmeksi viikoksi vilkkaiden ja vauhdikkaiden poropentusten kanssa.
Tiistaina meillä vielä kävi viime hetken tervehtimisiä tekemässä useampikin pennun katsoja, ja auton pakkaaminen oli suoritus sinänsä. Viime metreillä piti vielä lähteä kissan häkkiostoksille, kun Pähkylä päätti, ettei enää mahdukaan Julion kanssa samaan boksiin (6 vuotta kaikki meni hyvin, ja NYT tuli mittari täyteen), ja yksi "ylimääräinen" boksi aiheuttikin suuresti päänvaivaa, niin kovin oli tila kortilla.
20.45 Kenguru starttasi kumeasti mörähtäen (pakoputki on poikki) Saviolta kohti Kahjois-Porjalaa. Pennuille oli koirahäkistä erotettu oma pienempi osa, ja Janka ja Sirna jakoivat loppuhäkin. Ja kissat huusivat ja mäyrysivät omissa häkeissään. Sivupeileistä näki taakse, takaikkunat ja taustapeili olivat ihan vain koristeina. Voi sitä nautintoa kaikkinensa..
Matkan varrella pysähdyin muutaman kerran vilkaisemaan takaosaa, ja pennut makasivat hyvin tyytyväisinä omassa häkin osassaan. Kuka seljällään, kuka mitenkin. Ei kuulunut itkua eikä hammasten kiristystä. Reilu tunti ennen kuin olimme perillä, eli noin 4 tunnin matkaamisen jälkeen, pysäytin pimeälle levikkeelle Varkaus - Joensuu tien varteen. Nostelin pennut kevythäkkiin, ja päästin isot koirat pissalle. Kaikki pennut hienosti lorottivat omat tarpeensa kevythäkkiin - mieluummin kuitenkin sinne, kuin autoon. Ja eipä niitä sinne pimeään olisi voinut päästää juoksentelemaankaan.
Kun Sirna oli valmis, otin väliseinän pois häkistä, ja päästin Kääpiöt aterialle. Kun kaikki vaikuttivat kylläisiltä, päästin Jankankin sinne, ja matka jatkui yhtenä iloisena porukkana häkissä, ilman jakoa isojen ja pienten puoleen. Muutama ahmatti vielä tyhjensi tisuja ajomatkankin aikana, ja sen jälkeen kaikki Pygmit sammuivat Sirnis-äipän ja Jankan viereen. Loppumatka siis ajeltiin samoissa merkeissä, kuin ensimmäisetkin 4 tuntia :) .
Kun pääsimme perille ja sisälle taloksi, tyypit kävivät heti lehtien päällä pissalla, ja sitten alkoi hulvaton ralli uudessa kämpässä. Nujustettiin kaveria, ja leluja ja juosta kirmailtiin. Sen jälkeen tyypit murkinoivat, ja sammuivat yksi kerrallaan kuka minnekin.
Janka ja Sirnakin saivat ateriansa, kissat pääsivät omaan osaansa taloa, ja sitten kaaduinkin melkoisen migreenin kourissa sänkyyn. Kello oli tässä vaiheessa 03 ja jotain keskiviikko aamuna.
Klo 9:ään asti hunnilauma armahti, ja antoi minun nukkua yhteen menoon. Kuuden tunnin sikeän unen jälkeen onneksi päänsärky oli poissa, ja edelleen koko muukin kööri pirteää ja hyvin voivaa.
Nyt on maalla asusteltu muutama päivä, oma huone on tuttu, ja päiväjärjestys samankaltainen, kuin Keravalla. Joka päivä on tutustuttu monta kertaa päivässä pihan ihmeisiin. Sirnalle ja Jankalle tämä onkin tuttu paikka, vaan eipä kukaan pennuistakaan ole nikotellut ympäristön vaihdokselle :) . Hieman aiempaa enemmän ne ovat nyt nukkuneet, sen verran kuormittaa pikku päitä tämä uusi elämä ja kaikki sen virikkeet.
Maaseutu hiljenee nyt tältä erää, lisää takautuvia kuulumisia toivottavasti luvassa huomenna. Mikäli nettitikku edelleen löytää signaalin tuossa ikkunan pielessä teipillä roikkuessaan - eipä ollut ihan sormien napsautus löytää tuota yhteyttä :D :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti