lauantai 22. elokuuta 2009

¤ Siiseliini sairastaa

20. päivä torstaina pikku-Siiri oksensi edellisen illan ruuat sulamattomana ja sen jälkeen sillä alkoi vesiripuli. Pentuparka oli ihan märkä, koska se kuolasi ylenmäärin pahaa oloaan, vaikka oksennusta ei enää tullut, kun masu oli ihan tyhjä. Koska muistan, kuinka äkkiä Sirna (silloin jo 4 kk vanha) romahti vatsataudin kourissa, niin tuli hoppu lääkäriin. Nämä rääppiäiset kun ovat vasta 6-viikkoisia.

Lääkärissä Siiseli humautettiin kevyeen uneen, ja siitä otettiin verikoe ja röntgenkuva (vierasesineiden varalta). Suolisto oli muuten siisti, mutta kaasua siellä oli runsaasti. Veriarvot taas viittasivat roisiin bakteeri-infektioon. Virustakaan ei voinut sulkea kokonaan pois, joten oli jännittävää, sairastuuko pian koko pentue johonkin.

Siiseli sai piikillä antibioottia ja pahoinvointilääkettä ja reilun annoksen nestettä. Perjantaista eteenpäin ab-kuuri jatkui suun kautta, samoin pahoinvointi- ja ripulilääkkeet tarvittaessa. Gefilustuotteita olen noille syöttänyt päivittäin sen jälkeen, kun alkoivat saada kiinteää ravintoa. Siksi, koska Sirnan syömät kuurit ovat takuulla sekoittaneet pentujenkin suolistoflooraa. Nyt Gefiluksen lisäksi Siiselille määrättiin Teho-Baktia, jota saavat nyt muutkin pennut. Eipä varmasti ole heille haittaakaan.

Koko torstai-illan SiiSii vain itkeskeli. Se parkui ja huusi suureen ääneen, välillä vinkui hiljempaa. Lattialla se oli ihan lohduton, mutta sylissäkään ei ollut paljon parempi. Kaurapuuroa, johon oli keitetty ja jauhettu sekaan kanaa, syöttelin sille pienissä erissä tunnin välein illan ja yön mittaan. Klo 23 aikaan Sii vihdoin rentoutui, ja lakkasi valittamasta koko ajan. Se lopulta nukahtikin, eikä maannut enää ihan sykkyrässä. Perjantaina se oli jo ihan eri neiti, ja sama on jatkunut tänään. Kukaan muu pentu ei ole osoittanut mitään sairastumisen oireita, joten toivon mukaan se oli vain joku SiiSiin oma bakteerihärdelli.

To-la meillä oli kylässä Jenni ja Katla-lpk Etelä-Suomesta. Manusti (Lumijäkkärä) löysi Kattilasta Elämänsä Naisen. Ja vaikka Koo oli muidenkin pentujen kanssa kovin kärsivällinen, niin reippaan ja tomeran Manaatin kanssa niillä synkkasi erityisen hyvin. Lähes aina, jos joku pentu oli Katlan kanssa nujaamassa, niin se oli Rhoo. Varhaiskypsä Luhtatähtimö koitti kerran ottaa tilanteesta ilon irti, ja alkoi astua lattialla makaavan Katlan häntää, kun Rhoo paini Katlan kanssa. Sanomistahan siitä tuli Sumulle kovasti, ei Katla sentään tyhmä ole, vaikka nujasikin Rhoon kanssa.

Jäkkärä kunnostautui aikanaan ihan ensimmäisenä tässä astumisen harjoittelussa, oliko se noin 3-viikkoinen, kun jo pönki sisarustensa selkään. Nyt se on aikalailla unohtanut tämän huvituksen toistaiseksi. Suloinen ja söpö Sumu vuorostaan meinaa nyt kuksia pehmoleluja ja nyt viikon loppuna tosiaan kerran kokeili onneaan Katlan hännän kanssa. Laukkaneilikka tykkää vain laukata ja juosta ja pomppia, sen en ole nähnyt kertaakaan vielä leikkivän isoa poikaa ;) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti