¤ Torstai 6.8, perjantai 7.8

Huvittavaa, nettitikku saa yhteyden johonkin verkkoon näköjään vain iltaisin.. Päivällä on ihan turhaa hommaa koittaa saada itseään ilmi ulkomaailmaan tätä kautta.

Mutta takautuvia kuulumisia edelleen siis, kenties jonain päivänä olen ajan tasalla blogini kanssa :)

Keskiviikko päivä meni kokonaan pentuhuonetta Rekivaarassa rakennellessa ja siivotessa ja muutenkin kotiutuessa. Torstaina Pygmit sitten muuttivat uuteen kämppäänsä minun makuuhuoneestani. Hyvin tuntuu uusi yksiö kelpaavan, siinä on oma uloskäynti, ja hyvät näkymät tupaan ja takkahuoneeseen.

Torstaina iltapäivästä meille tupsahti kylään Mitra, keponsa Kimmo ja komentajansa Halo. Heille siis menee Neiti A, H.Lapinkirvinen, eli Siiri. Pieni piipero, mutta sitäkin räväkämpi neito taisi olla ihan mieleen - mitä nyt Halo vähän pyöritteli silmiään ja ällisteli Hobitteja. Siirin ja Halon elämää löytyy heidän plokistaan, halo.vuodatus.net

Siiri esitteli oikein mainioita temppujaan: miten 4 viikkoa vanha tyttö ruopii pissaamisen jälkeen kuin Äijä-koira konsanaan. Tai miten kova ääni lähtee pienestä kissanpennun näköisestä koirasta. Tai miten pieni Piru roikkuu sisarusten hännässä, vaikka nämä kuinka huutaisivat apua. Tai.. tai... tai....

Vaikka pennut nukkuvat öisin jo pitempää pätkää, niin olipa luksusta, kun sain Mitralle annettua yhden yön ruokahuoltovuorot. Itse painelin yläkertaan nukkumaan, ja jätin ohjeet Sirnan ja Hunnilauman hoidosta. Klo oli sentään lähemmäs 9, ennenkuin jonkun vaativa ääntely vasta herätti meikäläisen. Ahhhh!!!!

Sirna alkaa enemmän ja enemmän vieroittaa pentujaan. Se syöttää niitä juuri sen verran, kuin oman olon helpottaminen vaatii, ja muut ajat on baari suljettu.

Keskiviikkona se oli aika hellyttävä, kun se alkoi imettämisen sijaan houkutella pentujaan leikkimään. Kertaakaan Sirna ei ole vielä murissut pennuilleen, mutta se koittaa saada niitä leikkimään kanssaan, tissin lutkuttamisen sijasta. Tyypit ensin olivat aika ihmeissään, että MITÄ se Äippä tekee. Ensimmäisenä vähän juonesta pääsi kiinni Luhtatähtimö. Se vastasi Sirna leikkiinkutsuun pentumaisen höpsöllä tavalla, mutta vastasi kuitenkin.

Edelliseen korjausta sen verran, että Sirna ON ärähtänyt kerran pennuilleen - juurikin em. Tähtimölle. Olimme vielä Saviolla, kun Herra Varhaiskypsä ja Kaikesta Kiinnostunut meni mamman ruokakupille. Kun ei moneen kertaan murahtelu auttanut, niin Sirna lopulta hieman kurmuutti jästipäätä. Samana päivänä sama tyyppi meni Jankaa härkkimään niin paljon, että Jankakin jo murrasi herralle vähän. Mainittakoon, että pennuille henkeen ja vereen omistautunut hoitotäti Janka ei murrannut Tähtimölle edes silloin, kun tyyppi marssi syömään Jankan ruokia :D .

Perjantaina sitten kuvailtiin Mitran kanssa pentuja, 4-viikkois potretteja. En tiedä, onko mitään mahdollisuuksia saada niitä koskaan nettiin tämän yhteyden kautta.. Katsotaan. Muuten perjantai menikin ulkoillessa ja touhuillessa tavallisia hommia.

Surullisen perjantaista teki se, että isän luona asunut vanha Nekku-kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Keväästä lähtien Nekku oli mennyt huonompaan kuntoon, ja viimeisinä päivinä, kun minä näin sitä, se kulki todella huonosti. Takapää horjui pahasti alta. Nekku kyllä söi, mutta se oli todella laiha, ja turkki oli takussa, koska se ei jaksanut enää hoitaa itseään.

Tuttu eläinlääkäri Keijo tuli kotiin, ja Nekku siirtyi pilvien tuolle puolen rauhallisesti omassa tuvassa. Rauhoituspiikkiä saadessaankaan se ei edes inahtanut - kisuli oli selkeästi jo luovuttanut otteensa. Voiman päivinä Nekkua ei noin vain edes rokotettu, kun herra pisti hanttiin ja lujasti. Nyt se otti rauhoituspiikin vastaan ilman pienintä kapinaa, ja nukahti tuvan pöydälle. Viimeisen unipaikan Nekku sai perheemme hevosten ja Topi-koiran vierestä metsän laidasta.

Kaunista matkaa, Nekku!!