Alku on uusien omistajien kertoman mukaan sujunut hienosti kaikilla pennuilla. Eipä sen mukavampia uutisia voisi saadakaan. Yhteistä kaikille Hallanevan Hoppuilijoille tuntuu olevan reippaus, sosiaalisuus, rohkeus ja tarvittaessa tärykalvoja repivä äänen käyttö. "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan" ei päde eläinmaailmassa, vaan pontevan lapsen on tuotava itseään ja asioitaan JULKI. Kylläpä kasvattaja ehti tutustua Tyyppien keuhkoihin, kun niitä eräänkin kerran moikasi kaikki viisi yhdessä ja erikseen, kun jokin asia oli "huonosti". Nyt, kun Pygmit ovat yksittäin uusissa kodeissaan, niin vähitellen pennuille onneksi saa opetettua sen, että kauniilla käytöksellä saa tahtonsa läpi tai palkkion. Huutamalla ja kiljumalla ei saa edes huomiota.
Kotipesän elämä on palautunut uomiinsa vähitellen. Sirna ja Janka eivät ihmeemmin ole kaivanneet Gremlinsejä, lauantaina Sirna vähän haeskeli pentujaan, ja vinkui Tyyppien perään. Itse olen nukkunut 12-14 tunnin yöunia melkoisessa koomassa nyt muutamana yönä. Vapautus suuresta vastuusta, tiheät ruokkimiset ja Tyyppien aikaiset aamuherätykset ovat nyt takana, ja haikeuden lisäksi iso helpotus. Loppuaikoina varsinkin vastuu 5:stä kappaleesta melkoisia menijöitä tuntui painavalta harteilla - olihan jokaisella jo oma ja innokkaasti odottava koti valmiina. Vastuu ei enää ollut "vain" pennuista, vaan jonkun toisen pennuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti