¤ Kiinteää ravintoa

Eilen läks Sirnan ruokakippo sohvalle ylös.

Olin ajatellut, että se voi olla vielä lattialla, kun vahdin aina tyyppejä niiden vapaana ulkoillessa laatikon ulkopuolella. Vaan niinpä vaan Laukkaneilikka illalla taas kipaisi mamman nappulakulholle. Kun nostin sitä pois, niin nassutus jatkui. Sinnehän se oli ehtinyt suuhunsa imaista yhden kuivan raksun, onneksi ei ehtinyt kurkkuunsa kiskoa sitä. Ja minä kun ajattelin, että tyypit olisi vielä hetken aikaa ihan vaan maidon varassa. Ahmatti pikku-bortsulla on asiasta ihan eri mielipide.

"Sysiväikeen Jennin" kanssa eilen katseltiin tarkemmin pentusia, ja sinänsä mukavan tasainen pentue ovat toistaiseksi. Kokoeroja ei ihmeemmin ole, eikä kukaan ole erityisen raasu tai joukosta erottuva rähinäveikko. Ulkonäöllisesti tytöt ja Laukkaneilikka ovat aika samaa kastia, Manaatti ja Luhtatähtimö taas enemmän sitä monimuotoisuus joukon edustustoa. Manaatti voisi olla ehkä nöffin pentukin, sellainen suuripäinen musta ötö, heh. Tähtimö taas on laineturkkinen jättikorva tällä hetkellä (isänsä poika siis, tosin Moskun korvat eivät taitostaan huolimatta olleet erityisen suuret).

Mutta mukavan pirteitä ja meneviä ovat toistaiseksi kaikki, porukassa ei ole ketään selvästi hitaammin kehittyvää/ujoa tällä hetkellä. Vaan koko ajanhan nuo muuttuvat. Itse tietysti toivon, että erityisesti luonteet jatkavat kehittymistään yhä reippaina kaikilla - eipä näitä ole fanaattiset näyttelyihmiset kyselleetkään itselleen.

Tänään pennuilla on ollut elämässä monestakin syystä Suuri Päivä.

Ensinnäkin kaikilla on pienet naskalit puhjenneet jo suuhun.

Manaatti ja Laukkaneilikka aloittivat kiinteisiin ruokiin tutustumisen varsin omatoimisesti. Sirna sai aamupalaksi pentuNEUta. Manaatti kävi lipsimässä maasta muutaman murusen. Mutta Valkosukka sitten ihan jo pro-ottein meni kuppiin ja nassutti rippeitä napaansa. Olin oikeasti ihan HOOna miten homma tuntui jo olevan hanskassa. Etutassut mamman kuppiin sisälle ja sitten hallittua ja hillittyä natustelua tukevassa etunojassa seisten. Se oli lähdettävä jauhelihakaupoille sitten tänään suosiolla.

Seuraavan päiväohjelmassa tosiaan oli sen, että kävin lähikaupan lihatiskiltä pyytämässä kinkkua jauhettavaksi. Koska nauta on vehnän lisäksi iso allergian aiheuttaja koirille, niin sitä ei tarvitse meidän natikoiden ekana ruokanaan saada - samalla ajatuksella, kun ihmislasten kiinteisiin totuttelua ei aloiteta tomaatilla tai appelsiinimehulla :) . En tiedä varmaksi, onko tällä mitään merkitystä mihinkään. Mutta kun tuossa kävelymatkan päässä on K-kauppa, jossa on oikein hyvä ja laadukas lihatiski, niin käytän sitä hyväkseni.

Manaatti söi ihan tohkeissaan! Se tajusi heti, mikä juttu tämä on, kun tarjosin sormista sitä lihaa. Ja sen jälkeen se oli ihan vauhkona. Tyyppi on pikkaisen paljon ahne. Olen aiemminkin katsonut, että sillä on tarkka nenä ja se osaa sitä käyttää. En ole kuvitellut omiani. Nyt se hirveän tarkasti (siis tuon ikäiseksi pennuksi) nuuhki ja etsi, jos oli lihaa pudonnut vaikka kaverilta.

Laukkaneilikka oli lähes yhtä hyvin heti "kartalla". Pikkupoika ensin syljeskeli "ei tää ole mammasta", mutta hetken pohdittuaan sillekin maistui ihan vapaaehtoisesti. Äsken tarjosin sille vielä hieman lisää, kun se pyöri pentuhuoneessa jotenkin tyytymättömän oloisena. Ja nytpä kelpasikin ihan ahmien liha Tähtimöllekin :) .

Pikkutyttö ja Neiti B söivät ihan tyytyväisinä, mutta toistaiseksi ilman suurempaa tunteen paloa hommaan. Toivottavasti nyt ei tule masu kipeäksi, Manaatti ainakin taisi ahmia hieman yli oman osansa sieltä lattioilta.

Kolmanneksi perheen vanhempi lpk, Janka, pääsi tänään ensimmäistä kertaan pentuhuoneeseen vapaasti tutustumaan uusiin lauman jäseniin. Tähän asti tuttavuutta on tehty portin läpi, mutta nyt kolmannen ikäviikon täyttyessä Jankankin on aika saada osansa leikkitädin hommista :) .

Ps. Toivottavasti myös Aino S. on nyt tyytyväinen - blogi päivittyi oikein kahteen kertaan tänään!