¤ Jäinpäs henkiin :)

Kylläpä koetteli emäntää perjantai-iltana alkanut hirmuvatsatauti. Nosti vielä korkean kuumeen, joten olin ihan poikki ja pois pelistä 1,5 vuorokautta. Sunnuntaiaamuna vasta tuntui, että ehkä jään henkiin kuitenkin.

Tällaisina hetkinä tajuaa, miten haavoittuva yhden ihmisen talous onkaan. Kun oli vielä kesäinen viikonloppu, ohuet turvaverkot lähestulkoon katosivat. Siskot Helsingistä käsin onneksi kävivät kaupassa vähän juomista, mutta koirien lenkitys oli Iso Ongelma. Olisihan senkin voinut Marjan ja Ninan niskaan lykätä, mutta olisin toivonut apua löytyvän lähempää. Eipä siinä muuta, kuin horjuen korttelin ympärin koirat hihnan päässä.

Sen verran pimeni silmissä ja oli kamala olo, että taskuun otin ohjepaperin ja puhelimeen jätin viestiin ohjeet, mitä tehdä, jos minut löydetään makaamasta ojasta. Eniten huoli oli koirista ja kissoista, kyllähän terveydenhuoltohenkilöstö varmasti minut olisi huolehtinut. Nyt on tuo jo huvittavaa, mutta lauantaina ei kyllä ollut mitään koomista tässä ajatuksessa.

Lenkkien väliajat vain nukuin, sunnuntaina tosiaan vasta perjantai-illan jälkeen palaili tolkku ja pystyin huolehtimaan normivelvollisuuksista. Janka oli hellyttävä, se nukkui ihan kiinni kyljessäni ensimmäisen vuorokauden. Vasta la-su yönä se väistyi hieman kauemmaksi. Kieltämättä siitä oli iso lohtu - ja ihan fyysinenkin helpotus, kun kuumeen noustessa vilu kävi luihin ja ytimiin.

Tänään vasta alkaa olla kutakuinkin normaali olo, joten ärhäkkä tauti oli, mikä ikinä olikin. Onneksi on vielä huominen vapaata, että ei ihan mennyt vapaaviikko sairasvuoteessa makaamiseksi.

Sitten itse asiaan.. Sirnasta ei ole uutta kertomista, eilen nappasin neidin maatessa massukuvan. Vuorokausia silloin oli siis 37. Ei vielä mikään iso röllykkä, mutta entiseen simpsakkaan neitiin verrattuna huomaa jo selkeän muutoksen :) .