Pittääpä kirjata ylös minun ja Sirnan reissu pohjoiseen Moskun luokse. Kuinka siihen päästiin, olisi jo pitkän novellin arvoinen tarina. Siihen kuuluu kertomuksia urosten pohtimisesta, puheluja ja erinomaisen mielenkiintoisia keskusteluja, sähköposteja sinne sun tänne, ideoita ja niiden hylkäämisiä. Jopa tavallisen, käsin kirjoitetun kirjeen otin käyttöön, kun kyselin suostuvaista, tervettä ja muutenkin passelia urosta etelän friidulle.
24.4 Sirna aloitti juoksunsa, ja lauantaina 2.5 lähdimme kohti pohjoista. Menomatkan olin suunnitellut väljäksi aikataulultaan - olipa loistava tilaisuus tavata kauempana asuvia tuttuja samalla. Ensimmäisen yön olin isän luona Joensuussa. Jätin Jankan sinne hoitoon samalla. Arvelin, että tällaiselle reissulle riittää yksi koira.
3.5 suuntasimme idän kautta kohti pohjoista. Kahvilla pysähdyimme Kajaanissa, Moskun siskon luona (kiitos vain Oilin palvelusväelle!). Sirna varmisti, että olemme tervetulleita uudelleenkin, ja lorautti lattialla lojuvaan fleece-pusakkaan terveiset perheen Urho-mudille. Kiva.
Kajaanista jatkoimme samana päivänä Pudasjärvelle yöpymään - kiitos Kata majapaikasta. Jeti ja Saike tuskin osaavat arvostaa vierailun järjestelyjä, koirapojat oli viety siksi yöksi pois kotoa.
4.5 maanantaina ajelimme kauniissa kevätsäässä kohti pohjoista. Sodankylässä olimme joskus iltapäivästä, ja sain Sirnan lähes saman tien progetestiin ell. Annukan luokse. Myöhemmin jatkoimme matkaa Minnan luokse, joka oli luvannut majoittaa meitä ja tarvittaessa pelkkää Sirnaakin, ellei astutus onnistuisi minun vapaapäivien puitteissa.
Illalla ajeltiin sitten vielä ~60 km Kelontekemään Moskun luokse. Sirna oli omasta mielestään hyvinkin valmis olemaan kevytkenkäinen, mutta Mosku oli vallan toista mieltä. Niinpä laitoimme pariskunnan kaksistaan tarhaan ja menimme ihmisten kesken sisälle rupattelemaan.
Erityinen kiitos Moskun isäntäväelle leppoisasta vastaanotosta ja ystävällisyydestä, vaikka siellä teillä jouduimme monen monta kertaa käymään kylässä pitkin viikkoa!
Nuoripari hellusteli tarhassa ihmisten höpötellessä sisällä. Yhdessä koiruudet tähystelivät kopin katolla samaan suuntaan, ja kisailivat vähän. Sirna välillä koitti Moskua houkutella paheen poluille, mutta miekkonen piti pintansa, ja oli enimmäkseen melko välinpitämätön.
Seuraavana päivänä syykin Moskun viileyteen selvisi, kun Annukka soitteli progetestien tuloksista. Sirnalla ei ollut tärpit vielä lähimaillakaan, vaikka elettiin jo juoksujen päivää nro. 11.
Tarina jatkuu..... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti