Sirna on ihanan tiine - hauska seurata sen hormonihupsutuksia :) .
Alusta lähtien Sirnis rauhoittui silmissä. Siitä tuli hyvin totinen, ja vakaa. Painileikit, hyppiminen ja täysillä kirmaaminen ei enää innosta. Vastoin omia suunnitelmiani agikin piti jättää alusta asti tauolle.
Viikoilla 2-3 mamma hylkäsi teolliset nappulat ruuastaan, samoin kuin viljan muutenkin. Ainoastaan liha ja maitotuotteet (viili, rahka, (rae)juusto) kelpasivat. En tiedä, oliko se jokin luonnon keino varjella emää syömästä mitään sopimatonta/vaarallista, vai oliko Sirnalla silloin pahoinvointia.
Nyt ruokavalio on taas ennallaan, kun lähestytään puoliväliä, ja murkulat alkavat kasvaa kokoa. Kupista häviää kaikki. Vielä en ole lisännyt juurikaan ruuan määrää. Toistaiseksi on mennyt hyvin yhdellä tukevalla ruualla ja lisäksi joku kevyt välipala aamuisin. Viikonloppuna Sirnaa näytti närästävän, se oksenteli muutamia happo-oksuja, ja röyhtäili useaan otteeseen kuuluvasti, joten tämän viikon aikana taidan siirtyä tasaisempaan ruokintaan, pienemmillä kerta-annoksilla.
Hormonien myötä Sirnalle on tullut "mörköikä". Se ei ole koskaan kuvitellut omiaan, mutta nyt sillä nousee niskakarvat melko vähästä, ja olemus jännittyy. Metsässä pari päivää sitten elämänsä haukut sai kaatuneen puun juurakko. Sille nostettiin irokeesi ylös hännän juuresta niskaan asti. Taitaa melkoinen leijonaemo olla Sirnan sisältä kuoriutumassa :D
Hellyyden kipeys on jotain ihan uskomatonta - on ollut alusta asti! Neito kiehnää sänkyyn ihan iholle, ja vaatii rapsutusta. Kun lopulta alan vaipua uneen, ja käsi hervahtaa, herättää vaativa puskeminen jatkamaan palvelua. Vasta, kun en todellakaan enää reagoi vaatimuksiin, Sirnis luovuttaa. Huvittavaa.
Viime viikolla Sirnalla alkoi masu pikkuhiljaa pyöristyä. Kyljistä sillä on karvat kohonneet sojottamaan sivulle jo hyvä tovi sitten - näyttää vähän nukkavierulta kyljistään :) Mutta nyt on alkanut pieni kumpu kasvaa myös alaspäin. Ampiaisvyötäröstä on vielä aavistus jäljellä, mutta taitaa kadota kohtapuoliin kokonaan.
Ihana Sirpukka <3 Taitaa rasavillistä tosiaan kuoriutua vastuunsa tunteva mammakoira :)
VastaaPoistaKuulostaapa makoisalta elolta. Tosin tuo mörköikäily kuulostaa enemmänkin huvittavalta, ellei se olisi niin täyttä totta Sirnan mielestä. Kovasti onnea odotukseen! Ja nauttikaa kärpäsistä ja kesästä.
VastaaPoista^Olen aina vaan enempi sitä mieltä, että hormonit on melkoisia myrkkyjä ja hallusinogeenejä :D
VastaaPoistaMiten mikään luonnollinen ja luvallinen aine saa esim. koiranartulle aikaan valeraskauden niin, että se pahimmillaan tekee pesän, jonne synnyttää kasan ties-mitä-esineitä ja tuottaa niille jopa maitoa..