¤ Tukalaa

Eilen, 7 viikon täyttymisen kunniaksi, Sirnalla oli todella hankala päivä.

Se on ihan raasu, kun ei yllä enää nuolemaan takapäätään, vaikka miten yrittäisi taipua ja taiteilla. Eilen itselleni hieman yllätyksenä nisiin valahti maito, jonka puhtaana pidossa nyt Sirnalla sitten on puuhaa. Jankalla maito laskeutui vasta synnytystä edeltävän vuorokauden aikana.

Eilinen oli kaikin puolin hankala, ehdin jo hieman mietiskellä, meinaako neiti tehdä lastin keskosia tässä viikonlopun aikaan. Sirna oli levoton ja kitisevä koko iltapäivän ja alkuillan. Välillä se oli hyvin keskittynyt ja sisäänpäin kääntyneen oloinen, ynisi ja läähätti vain hiljaa. Ihan tuli Jankan avautumisvaihe mieleen. Sirna ei ole mikään turhasta kitisevä kermapylly ollut koskaan, joten ihmetytti todella sen käytös.

Välillä neiti pureskeli kylkiään kiukkuisena ja raapi vatsaansa. Yötä kohden Sirnan olo onneksi helpottui, ja käytös rauhoittui. Ruokakin maistui myöhään illalla hyvin.

Ihmisillä ainakin on ennakoivia supistuksia, koirakirjallisuudesta ei niistä löydy tietoa. Liekö asiaa koskaan tutkittu/pystytty tutkimaan. Ehkä Sirnalla oli kyse jostain tällaisesta.

Tänään on vain "normaalitukala" päivä. Sirnalla on kokoonsa nähden melkoinen vatsa (itse epäilen, että ultrassa näkyneet 4 sikiötä ei ehkä ole ihan lopullinen määrä), joka ei ole vielä laskeutunut. Joten mamman olo on selkeästi hankala jo, iso massu on niin ylhäällä. Se lepäilee paljon, mutta asento vaatii vaihtelua usein. Lenkeillä se hidastelee ja suorastaan pysähtelee usein.

Toivottavasti pentuset eivät ole liikaa äitinsä vauhdikkaalla luonteella varustettuja, vaan malttavat nyt kypsyä vielä ihan rauhassa vaikkapa 10 vrk :)