...eli "aksiluurikuurin" aika. Tiineys on edennyt niin pitkälle, että on aika aloittaa Sirniksen madotus. Voi hyvä ihme, synnytys tuntuu lähestyvän nopeammin, kuin ehdin henkisesti pysyä mukana. Onneksi Sirna ottaa tulevan koitoksen tyynesti, ja kasvattelee röllykkäänsä kaikessa rauhassa :)
Sirnan emälle oli jossain elämänsä vaiheessa matoja tarttunut matkaan. Skifin ensimmäinen pentue olikin melkoisen urakoinnin takana, että siitä madot oli kasvattaja saanut lähtemään. Seuraavat, eli nämä Ventuset, madotettiinkin "hevoskuurin mukaan", eli pitkällä kaavalla alkaen hyvissä ajoin tiineysaikana emän madotuksella. Sirnan pentue olikin niiltä osin puhdas. Sirnukaan ei koskaan ole oirehtinut millään lailla matoja, ja eläinlääkäri sanoi tiineysultran yhteydessä, että hyvin riittäisi pelkkä lyhyt kuuri tässä kohtaa hänen mielestään.
Asiaa edes takaisin mietittyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että helpompi, pitemmän päälle halvempikin ja etenkin inhimillisempi vaihtoehto on nyt antaa sen pitkän kaavan mukaan troppia. Kun jos siellä elimistössä kuitenkin uinuu joku luikeron lepovaihe, joka nyt innostuu lähtemään liikenteeseen. Sitten on emä ja koko pesue infektoitunut.
Samalla osansa saa Janka ja perheen kissatkin. Kun kerran johonkin aletaan, niin tehdään se sitten kunnolla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti