Niinhän siinä sitten kävi, että Sirnis halusi hurvitella koko rahan edestä alkuperäisillä juurillaan ja ilman omistajaa. Minna joutui lunastamaan aiemman lupauksensa, ja toimimaan nuorenparin treffikuljettajana, ja majoittamaan Sirnaa viikon päivät Hipun kaverina. Kiitos vielä kertaalleen - ilman tätä apua kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa, ehkä jopa mahdotonta.
Minua kutsuivat työt etelään ja Sirna siis jatkoi yhä Moskun kanssa hippaleikkiään. Niinpä keskiviikkona 6.5 alkuillasta lähdin itsekseni Kengun kanssa kohti etelää. Oulussa pysähdyin pikaisesti tauolla Piian ja kepon ja Kepon ja Saken luona, ja taas jatkui matka alaspäin. Ps. Piia, et ole vieläkään antanut sen herkullisen kakun, minkä olit tekaissut, reseptiä! Ainakin kuvittelen pyytäneeni sitä jossain lauseessa :D
Kun kello oli hiipinyt puolen yön pimeämmälle puolelle, ja matkaa oli takana noin 8 tuntia, alkoi ajaminen tuntua kertakaikkisen ylivoimaiselta. Vesisade, pimeys, ja pari tien laidassa näkemääni hirveä saivat etsimään taukopaikkaa.
Vaikka koitan kartella erään suuren huoltamoketjun persoonattomia huoltsikoita, niin Viitasaarella oranssina loistava korkea torni, joka lupasi 24h aukioloa, oli aika ihana näky.
Siellä tankkasin auton ja vähän itseäni, ja ajoin huoltsikan parkkikselle rauhalliseen nurkkaan. Varusteista kaivoin vain makuupussin esille ja sen kanssa asettauduin etupenkkien päälle "oikoselleen". 173 cm pitkä ihminen ei Kangoon hyttiin ihan murjomatta taivu, ja kostea yö meinasi paleltaakin. Vaan lopulta katkonainen uni voitti. Takaosastossahan mahtuisi kaiketi nukkumaan kivastikin, kun ei ole takapenkkejä. Mutta sen täyttää lähes kokonaan iso koirien häkki - tietysti ;)
Neljän tunnin päästä heräsin klo 5 aikaan auton ikkunat huurussa, oma kroppa kohmeessa ja täristen, mutta paljon virkeämpänä. Kengu käyntiin, lämmöt täysille, ja eväspussista pientä palasta kera energiajuoman.
Siitä sitten luruttelinkin suoraan kotiin Keravalle asti. Hieman meinasi olla kankea olo kotipihassa - edellisen kerran olin hytistä ollutkin ulkona yöllä autoa tankatessa 10 tuntia aiemmin. KUKA on sanonut, että koiraharrastaminen tietyn rajan yli mentyään olisi millään lailla järkevää? Tuskinpa kukaan ;)
Sirna ja Mosku löysivät kyseisen viikon loppuna yhteisen sävelen, ja Sirna palautui seuraavalla viikolla kaverini kyydissä Turkuun. Turkuhan oli sitten ihan pikku trippi ajella verrattuna siihen, kun pelkäsin jo ajavani uudestaan Sodankylään asti ypöyksin.
Nyt sitten jännityksellä odotellaan vielä noin kuukauden verran, keitä ja millaisia Sirnamoskuja maailmaan tämän jälkeen tupsahtaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti