maanantai 17. elokuuta 2009

¤ Isoja persoonia pienissä paketeissa

Näin kuuden viikon iän kynnyksellä on mukava laitella vähän yhteen vetoa, millainen kukin pentu mielestäni on. Päivissä ja tilanteissa on eroja, ja huimaa vauhtia tyypit muuttuvat, mutta jotain käsitystä on itselle jo muodostunut tässä tiiviisti yhdessä elellessä.

Kuten eräs pentuja useaan kertaan nähnyt sanoi, suurempi ero on tyttöjen ja poikien välillä, kuin tyttöjen keskenään ja poikien keskenään.

Itse olen ollut nolottavankin tyytyväinen ja hitusen ylpeä siitä, miten mukavaksi tämä Viisikko on osoittautunut (toistaiseksi - ylpeys tunnetusti käy lankeemuksen edellä, ja luultavasti joudun nämä tyytyväiset tunteeni joskus nielemään karvaan kalkin kera). Olin etukäteen varma, että Joku on aina joukossa vähän arempi tai vähän hitaammin kehittyvä tai vähän ujompi tai vähän jotain muuta vähemmän, kuin muut. Toistaiseksi poppoo on kuitenkin ollut hämmästyttävän reipas, ja tasainen. Jopa ulkonäön suhteen - ainoastaan Pörsö erottuu oikein selkeästi joukosta olemalla todella kaunis suomenlapinkoiran pentunen ;) Mutta Moskun värikkään sisarusparven perusteella sekä Moskun kirjavan taustan takia olisin odottanut suurempaakin värikkyyttä joka suhteessa. Eikäpä Sirnankaan sisarukset ole kuin yhdestä puusta. Ja koska luonteen (ja terveyden, mutta sen näyttää vasta aika) olen asettanut kasvatukseni ykköstavoitteeksi, niin eipä tällä hetkellä voi olla muuta, kuin tyytyväinen.

Mutta sitten sitä yksilöintiä..

Lapinsirkku (Piru), eli sijoitusneitoseni. Piru nauttii taisteluleikeistä, ja on usein osapuolena, jos pennut nujakoivat jossain. Se on ketterä, eikä pelästy omia hieman väärin arvioituja liikkeitään (esim. hyppyjä naamalleen ylimmältä ulkorapulta). Se nauttii sylissäolemisestakin - paitsi silloin milloin oma tahto iskee päälle. Silloin se murisee ja kiroaa, kun sitä koittaa pidellä sylissä. Piru on myös ahne, ja se ominaisuus meinasi ensimmäisen kerran eilen aiheuttaa kuuluisan sananlaskun "paskaisen lopun". Pennuilla oli - kuten jo monta kertaa aiemminkin - possun kylkirimpsuja järsittävänä. Tähän asti ne ovat nakertaneet sievästi lihat siitä luutikkujen ympäriltä. Ihmettelin, kun Piru oli vähän hassun oloinen, ja menin kurkkaamaan. Sillä oli iso luutikku pitkittäin syvällä kurkussa menossa. Sain jo ihan tosissaan onkia sitä liukasta palaa ulos sen suusta. Ja mokoma vielä kiukkuisesti tarrasti luuhun kiinni, kun sen sain vedettyä ulos. Illalla se vielä meni Sirna-äipän ruokakupille niin törkeästi, että lopulta Sirna jätti sille jämät. Mutsi vissiin kyllästyi kertakaikkiaan härskinröyhkeään jälkikasvuunsa. Pihallakin Piru usein märrää Sirnalle takaisin, jos ne leikkivät yhdessä. Tosin sillä ei ole sen kummempaa vaikutusta kuin se, että mamma katselee pitkin kuonon varttaan pikkulikkaansa, joka niin koittaa Pullistella :D .

Lapinkirvinen (Siiri) on muuten hyvin samis kuin siskonsa, mutta kaikkea potenssiin kolme. Paitsi ahneutta paljon vähemmän. SiiSiille kiinteään ruokaan siirtyminen oli kaikista nihkeintä, vaan nyt vajaan viikon tehoharjoittelun jälkeen sillekin on alkanut maistua paremmin, ja on neiti vankistunutkin kivasti. Ei se nyt vieläkään mikään Mörssäri ole, mutta nyt sen jo äkkiä vilkaistessaan meinaa sekoittaa Piruun :) Siiri on ihanan sosiaalinen ihmisiä kohtaan, suorastaan törkeä välillä vaatiessaan huomiota. Yhdelle pennun katsojalle Siiri teki huulilävistyksen innoissaan, kun liikaa keskityttiin vaan poikiin. Ensin Siiri pomppi ja tunki syliin, ja kun ei auttanut tarpeeksi nopeasti, niin ponkaisi naamaan kiinni - naskalit edellä tietty. Samaa se on tehnyt minullekin. Siiri rakastaa taistella, ja repiä. Se on usein vetoleikeissä mukana, ja riistää muilta törkeästi lelut ja aarteet. Porukan nopeimpana se sitten vilistää karkuun niin, ettei kellään ole asiaa nappaamaan saaliita takaisin. Siiri myös kuljeskelee melko huoletta omilla teillään. Oliko se jo viikko sitten, kun plokiin kirjoitin, miten se katosi omille teilleen pariin otteeseen yhden ulkoilun aikana? Toisaalta Sirpake rakastaa olla sylitettävänä ja rapsutettavana, ja tykkää kuljeskella omien teiden lisäksi ihmisten mukana. Tosin silloin, kun Siiri Ei Tahdo, niin siskonsa tavoin sekin rimpuilee ja pärisee ja puhuu todella rumia, jos sen ottaa syliin. Siirin korvat ovat vihdoin pikkuisen kovettumaan päin. Vaikka ne eivät ole suuren suuret, ne ovat olleet todella pehmeät. Kun SiiSii on vielä kova puhumaan korvillaan, on se usein todella hellyttävän lettipään näköinen, kun puolivetelät korvanahkat lärppyvät milloin mitenkin päin päätä myöten :)

Laukkaneilikka (Ohmu) on nimensä veroinen. Se on ensimmäisestä elinviikosta asti ollut aktiivinen, ja vauhti ei ole vähentynyt ajan mittaan. Joka paikkaan juostaan ja kovaa, ja nyt Ohmu on oppinut kiipeilemään. Sirnahan taisi olla kokonaista 4 kk, kun löytyi ensimmäisen (mutta ei suinkaan viimeisen) kerran keittiön pöydältä. Pojasta polvi on tainnut parantua, sillä Ohmu kiipesi (kuvissakin ollutta) jättinallea pitkin tänään tuolille. Samoin se löytyi aamulla sängystäni - viimeinen pentuvapaa alue riistettiin minulta :D Se oli kiivennyt yöpöydän alatasolle ja siitäpä oli lyhyt matka sänkyyn. Muutenkin se kurottelee korkeuksiin: portaat eivät ole ongelma, sohvalle koitetaan jo hyppiä kovasti jne. Jonkun verran Ohmulla näyttää olevan vahtimistaipumusta. Se ilmoittaa, kun jotain erikoista tapahtuu. Onneksi se ei ole mitään hysteeristä rähjäämistä, vaan topakkana poikana se muutamaan kertaan ilmoittaa oudoista tilanteista, joten ajoissa aloitetulla koulutuksella siitä ei toivottavasti tule mitään suuna päänä huutajaa ja rähjääjää. Mutta jos tällä hetkellä näkyvissä oleva taipumus säilyy, niin ajoissa se toki kannattaa ottaa koulutuksessa huomioon.

Lumijäkkärä (Rhoo) on porukan yksinäisin susi. Kropaltaan se on todella vankka ja ponteva, pelkkää timmiä lihasta. Vaikka se näyttää sutjakalta, niin se painaa paljon. Rhoo ei ole epäsosiaalinen, mutta alusta asti se on hommaillut paljon myös omiaan, ja kuljeskellut itsenäisillä retkillään. Se tykkää taistella, ja on todella sitkeä siihen ryhtyessään. Mutta toisaalta se saattaa viettää hyviä toveja itsekseen tutkimalla omia polkujaan, tai katselemalla muiden touhuja. Sylissä se ei alkuun erityisen paljon viihtynyt, joten olen sen sylittelyyn panostanut muita enemmän. Nyt se jopa nuoleskelee joskus naamaa päästyään syliin. Muiden kanssa se leikkii - joskus pomona, joskus altavastaajana. Rhoon voisin edelleen nähdä helposti työkoirana. Siinä on voimaa ja itsenäisyyttä, ja toisaalta sitkeyttä. Ja oikealla tavalla motivoituna varmasti siitä saa paljon irti. Tulevien omistajien vaan kannattaa alusta lähtien varmasti panostaa siihen yhdessä tekemiseen ja riittävän hyvän palkan tarjoamiseen, ettei Herra Itsenäinen liiaksi ala kulkea omilla teillään ja näytellä keskaria muulle laumalle :) .

Luhtatähtimö (Sumu) käsitellään viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä. Sosiaalinen, suloinen, energinen, joskus myös kovaääninen, nallekarhunen. Jos jonkun pojan jättäisin itselleni, niin se olisi tämä suomenlapinkoiraksi todella kaunis herra - porokoirakasvattajana kai pitäisi tässä kohtaa viiltää ranteet auki ja mennä häpeäpaaluun :) Sumu oli aluksi pentu, jota en kertakaikkiaan ymmärtänyt. Se oli pienenä kovaääninen ja huusi paljon. Siis Paljon. Jossain vaiheessa olin jo huolissani, onko se jollain lailla viallinen, kun se vaikutti alati tyytymättömältä. Lopulta tajusin, että reviiri, joka sisaruksille riitti vallan mainiosti, oli Sumulle aivan liian pieni. Pienin ja rääpälein poika otti huiman kirin kehityksessä, ja oli ensimmäisenä tympiintynyt pentulaatikkoon ja jopa -huoneeseen, valvoi eniten, vaati eniten toimintaa. Kun sen ymmärsin, niin ihastuin energiseen pörröön ihan tosissani. Nyt se on ehdottomasti porukan suurin, mutta muut ovat ottaneet sitä muussa kehityksessä kiinni. Enää Sumu ei erotu porukan selkeästi vilkkaimpana, vaan muutkin touhuavat ja valvovat jo paljon. Sumu tykkää olla syliteltävänä, ja harvoin laittaa hanttiin, jos sitä haluaa hellitellä. Sisarusten kanssa tapellessaan se usein on melko lunki, vaan sitten kun Sumulla menee hermo, niin se menee. Sirnahan on samanlainen. Se ei mieluusti sano kellekään pahasti, vaan kun Sirna hermostuu, niin lopulta se sanoo todella rumasti. Sumu on todella ahne, ja kropastakin huomaa, että ruoka-aikaan on oltu kotona. Käsikopelolla arviopunniten se painaa tuplasti sen, mitä Siiri-sirpake. Tassut ovat kaksi kertaa paksummat, kuin tytöillä, ja 1,5 kertaa vantterammat kuin muilla pojillakaan. Korvat Sumulla ovat pehmeät ja kovasti alavireiset - hyvällä onnella niistä saadaan taitot nousemaan, mutta kaikin tavoin Isänsä poika taitaa olla hän. Mutta omiin silmiini tällä hetkellä virheistään huolimatta oikein komea poika - hellyttävä luonne kruunaa paketin.

Olen monesti miettinyt, että ellei minulla olisi Sirnaa, niin pojista luultavasti Rhoo tai Ohmu olisi liikauttanut eniten sydän alaa. Mutta ne ovat sen verran paljon Sirnan kaltaisia, että nyt tämä hieman sosiaalisempi, hieman yhteistyökykyisempi, pitkätukkainen ja tosiahne mies on pönkinyt syvimmälle sydämeeni :) .

Eipä sillä, kun 28.8 pentuset lennähtävät maailmaan, niin veikkaanpa, että viidet lähtöitkut saan päästellä. Pentujen lähtö lienee kaikille meidän lauman aikuisille naaraille haikean vaikea paikka, vaikka kuinka kovia ämmiä muuten ollaankin kaikki kolme ;) . Jokaiselle pennulle on luvassa hienon oloinen, toivon mukaan loppuelämän koti, enkä todellakaan haluaisi Viisikkoa jättää kotiin, hyvänen aika :D :D Mutta kun ensin on suunnitellut yhdistelmää, tavannut Moskun omistajineen Suomen toisessa päässä, elänyt odotusajan ja jännittävän synnytyksen ja lopulta seurannut pentujen kehitystä ja kasvua pikku marsuista reippaiksi ja omanlaisikseen yksilöiksi lähes 2 kk, niin tuskinpa luopuminen ihan kivutta käy.

Tämä vain varoituksena pennun hakijoille, ettette ota henkilökohtaisesti, jos kasvis vähän herkistelee lähtöhetkellä ;)



2 kommenttia:

  1. Tämä tekstihän oli loistolöytö näin aamulla töihin lähtöä sitkutellessa. Ihanat Tyypit, kohta Rhoo pääsee harjoittelemaan painia Piin ja meidän kompostiaitaviritysten kanssa <3 Kiitos Saara kun kirjoitit tämän.

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvaukset kaikista peenuista. Ihan tippa tuli linssiin kun kaikista luki <3

    VastaaPoista