maanantai 24. elokuuta 2009

¤ Reviiri laajenee

Tyypit mennä vilistävät jo melkoisen rohkeasti ja kaukana ympäri pihaa, ja päivittäiset ulkoilutukset meinaavat olla välillä jo hermoja raastavaa minulle :)

Niinpä, kun viikonloppuna tuo taloa liki oleva pelto niitettiin ja oljetkin siitä paalattiin pois, niin vein koko porukan sänkkärille juoksemaan. Janka ja Sirna painuivat heti myyrästämään, ja Pygmit olivat ihan innoissaan uudesta, isosta juoksutantereesta.

Vaan niiton mukana on ilmaantunut myyriä esille, ja joku niitä oli käynyt pellolla teilaamassa. Ja tietenkin Pygmit löysivät sitten niitä raatoja ja halusivat leikkiä niillä. Siinä vaiheessa totesin, että paska idea, ja aloin haalia joukkoa takaisin pihan puolelle. Onneksi kummitäti-Janka siihen vielä kiikutti yhden päättömän myyrän pennuille leluksi, eikä Sirna lotkauttanut korvaansakaan käskyllä tulla pois. Perkele, että olipa taas niitä hetkiä, kun "koiran omistaminen alentaa veren painetta ja edistää mielenterveyttä". Isot koirat saivat jo melkoista huutia, kun ei korvia löytynyt ei sitten millään. Sirnalla on muutenkin kuulo heikentynyt pentujen myötä, ja tämän päiväinen oli pohjanoteeraus uppiniskailua. Kyllä on nyt kurkku hieman karhea. Harvoin suutun koirilleni, mutta nyt kyllä raivosin Sirnalle ja Jankalle samalla, kun koitin keräillä barffin makuun päässeitä viittä Kääpiötä pois pellolta.

Kun sain pennut vihdoin pihaan ja lopulta sisälle nukkumaan, niin Janka istuskeli pihassa, mutta Sirna oli lähtenyt taas pellolle >:( Tällä kertaa riitti yksi huuto, ja se tuli pois. Ja sai kehuja. Koska en halua olla kusipää, niin otin koirat vapaamuotoisen käskyn alle, ja sitten vein ne pellon laitaan. Ja annoin luvan lähteä myyrästämään.

Yks kaks siellä alkoi huolestuttavampi näytelmä, Sirna hyökki jotain päin, pakitti, hyökki, pakitti pitemmäksi aikaa.. Käärmeitä täällä ei ole näkynyt, mutta jotenkin en nyt jaksanut ottaa asian suhteen enää riskiä. Käskin Sirnan pois, ja vaikka vaikeaa se sille selvästi oli, niin se tuli luokseni. Istutin sitä muutaman minuutin antaakseni saaliille aikaa paeta, jos se siihen kykenee, ja annoin uudestaan koirille luvan mennä pellolle. Nyt riensi Jankakin hätiin, ja melkoista tanssia hetken aikaa koirat menivät jonkun ympärillä. Lopulta Sirna ilmaantui Voittajana jälleen kuollut rotta suussaan. Yhtä iso se ei ollut, kuin eilinen saalis, vaan hanttiin pisti tämäkin yksilö. Sekin pääsi Sirnan toimesta maan poveen kypsymään tuonne pihan laidalle.

Ihanat paimenkoirani, jotka pistävät tohkeissaan rottia parempiin vilja-aittoihin nyt oikein urakalla :)

2 kommenttia:

  1. Hahah ihana hoitotäti Janka joka kuskaa myyrän ihan pentujen saataville :D:D:D vaikka toinen koittaa saaha katrasta pelastettua orastavilta tiesmiltämatotaudeilta kun ei masu taida kestää mitään rotan sisälmyksiä :D:D:D

    VastaaPoista
  2. Janka ruokkii lapsia, etevää <3 Joko se on sänkipeltojen aika, surullista tavallaan.

    VastaaPoista