¤ Vieroitusta ja ystävyyttä

Janka on ollut aivan upea ja korvaamatonkin keinoemo. Kun Sirna ensin sairasti leikkaushaavaansa ja sen tulehdusta ja sitten vähitellen alkoi vieroittaa pentuja tissistä, on Janka-täti ollut huikea apu. Sen kanssa pupsit ovat saaneet nukkua ilman, että on puolin ja toisin ahdistuttu jatkuvasta maidon lutkuttamisesta/kerjäämisestä. Jankan kanssa pennut pääsivät hyvissä ajoin harjoittelemaan aikuisen koiran kanssa leikkiä ja olemista - Sirna-äipän ne ovat ihan viime aikoihin asti nähneet vain maitotiskinä.

Vaikka pupelot olisi juuri täyteen tankattu, niin äipän näkeminen sai ne vielä viime viikolla ryntäämään kilpaa nisille, ja roikkumaan niissä ja kerjäämään ruokaa niin kauan, kun Sirna vain oli niiden ulottuvilla. Jankasta kun ei maitoa heru (vaikka sillä kyllä laskeutui maidot nisiin, niin se ei päästä hammasnakeroita imemään), niin sen kanssa on voinut puuhata muuta.

Panksilainen on puhdistanut pentusia, kaivanut niille x-määrän pesäonkaloita pihaan, se on nukkunut välillä niiden kanssa, antanut niiden nyhtää korvia/häntää/kuonoa/jne uskomattoman kärsivällisesti. Härskein Pikku-Porsas jopa kävi Jankan ruokakupilla ilman sanktioita.

Asian kääntöpuoli on ollut se, että Jankalla on varmasti ollut melkoinen stressi lauman äkillisestä kasvusta, ja sen myötä uusista velvollisuuksista. Ehkä aika kultaa muistojakin, mutta Janka ei mielestäni koskaan vahtinut omia pentujaan niin paljon, kuin näitä Hobitteja. Täällä maallakin se on koko ajan ollut kerkeänä haukkumassa ja kuulostelemassa ja epäluulottelemassa uhkia pentuja kohtaan.

Sirpa ja Eero ("mummo ja ukki" meille) kävivät eilen tervehtimässä pentuja ja isoja tyttöjä. Jo aiemmin oli sovittu, että Janka pääsee heille lomalle Rääkkylän Varpasaloon. Joten eilen Panksilainen lähti sinne laatuajalle noin viikoksi. Vaikka Janksi kuuluu vähän kaipaavan siellä ja olevan tavallista hiljaisempi, niin uskon, että loma on kuitenkin hyväksi sille. Se höpsö Sydvest otti tämän pentujen hoivaamisen ja huolenpidon itselleen tyypillisellä Hyvin Totisella tavalla. Luulen, että sille tekee pieni hengähdystauko ja täydellisen hemmottelun kohteena olo vailla velvollisuuksia nyt oikein hyvää :) .

Sirna on upeasti mutta tehokkaasti vierottanut pentunsa. Yhä ne käyvät muutaman kerran päivässä imaisemassa ison satsin, ja satunnaisesti yksitellen (mamman armollisuudesta riippuen) pikku drinksuja. Mutta jo muutaman päivän ajan ne ovat selkeästi nähneet Sirnassa muutakin kuin tissittissittissittissit... Ja samaan aikaan Sirna entistä enemmän on alkanut leikkiä pentujensa kanssa. Yksi kerrallaan se haastaa niitä leikkiin, tai sitten menee lelun kanssa niiden luokse kutsumaan kisailuun. Ja Vampyrilauma alkaa innostua. Ne roikkuvat väliin Sirnan hännässä, tunkevat tissien sijasta sen ruokakupille, ja koittavat välillä itse kutsua emoa leikkiin. Hurjalta tuntuu, että tässä vaiheessa sijoitusnartun olisi jo luvan kanssa saanut palauttaa omaan kotiinsa. Kuinka paljon jää emon kanssa kokematta - ja emoltakin kokematta - jos se tyrkätään pois pentujen luota heti, kun ne ovat 5 viikon ikäisiä.

Nyt on todella mielenkiintoista seurata Sirnan ja pupeloiden yhteiselämää, kun imetys on jäämässä taka-alalle prioriteeteissa. Nytkin ulkona sataa kaatamalla, ja Sirna on nukkumassa Pygmiensä kanssa tuolla grillikatoksessa, kevythäkin suojissa. Vielä joku aika sitten Sirna ei suostunut jäämään pentujen kanssa sen jälkeen, kun se oli ne imettänyt. Koska se oli vain yhtä nisissä roikkumista senkin jälkeen. Nyt mamma ja pupelot jäivät ulos nukkumaan raittiiseen ilmaan, sateen ropistessa heidän mökkinsä peltikatolla rauhoittavasti. Istuin itse pitkän tovin ihastelemassa sadetta ja perheidylliä samaisessa katoksessa :D :D

Iltaruualle ja yöksi otan koko köörin sisälle, kunhan heräilisivät.

Päivän kootut lyhyesti... Aamulla joku pennuista keksi klo 06 aamuruuan ja leikkihetken jälkeen, että häntä_ei_väsytä. 35 minuuttia tyyppi jaksoi karjua itselleen seuraa, ja yhtä monta minuuttia minä yritin turhaan jatkaa uniani. Mutta periksi en tässä kohtaa ja tämän ikäiselle enää halunnut antaa. Tulihan se hiljaisuus ja uni - pennuille ja minulle - aikanaan. En tiedä, kuka pennuista se oli (en todellakaan mennyt kurkkimaan ja provosoimaan kutsuhuutelijaa), mutta jos veikata pitää, niin aktiivinen ja puuhakas Tähtimö siellä mahtoi olla tympiintynyt, kun muut uinuivat.

Varmaksi tiedän sen, että Tähtimö keksi tänään, miten komeaa taisteluleikkiä voi leikkiä tuvan pitkien verhojen kanssa. Noh, onhan sekin tapa sisustaa, kun verhot on nosteltu nyt ikkunalaudoille. Manaatti puolestaan alkoi purkaa puukoria koivuhaloista - aivan kuten äippänsäkin on aina tehnyt. Neiti B eli tulevalta kutsumanimeltään näillä tietoa Piru (hah hah, tulevilla haltijoilla on selkeästi huumorintajua, hyvä niin:) ja Laukkaneilikka kävivät taas pullokorista hakemassa muovipulloja (ihan kuten Jankalla on hirveä pullofetissi, kyllä geenien kulkeutuminen on ihmeellistä;). Niitä ne sitten kanniskelivat ylpeänä kylpyhuoneeseen jemmaan.

Aamulla oli tyhjennetty pyykkikori pitkin kylpyhuonetta myöskin, ja kakattu pentuhuoneen lattialle pesän eteen niin, että siinä oli sitten luisteltu ja tilsitty ympäriinsä. Pörsö ja Manaatti kiipesivät kenkähyllyyn tuossa illalla, ja nakersivat isän nahkaisia purkkareita. Leikki loppui siihen, kun Pörsö kiskoi kaverinsa hännästä tuvan puolelle - voitte kuvitella, mikä kirkuminen kiskomisen kohteesta lähti. Ja mikä tappelu siitä seurasi. Ja... ja... ja... Kaipa näitä pieniä höpsöjä tilanteita riittäisi vaikka kuinka paljon, kun huomaisi ja muistaisi kaikki. On muuten melkein aina, jos jossain on rähäkkä, niin yhtenä osapuolena Siiri taikka Piru. Harvemmin näyttävät pojat tappelevan ihan vaan keskenään, aina siihen vaaditaan toinen tai molemmat bitchit, hah...